Kilpirauhasen vajaatoiminta ja urheilu

Mä oon monesti miettinyt tästä aiheesta kirjoittamista, koska suurimmalla osalla on sellainen käsitys, että kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan liikkumisen täytyy olla rauhallista, kävelystä pilatekseen. Heti alkuun totean, että voi harrastaa myös kestävyysurheilua ja voi treenata kovaa. Juttelin juuri yksi päivä toisen vajaatoimintaa sairastavan triathlonistin kanssa tästä, että mun tekisi mieli aiheesta kirjoittaa ja hän kannusti kirjoittamaan. Muistan, että luin jostain muutama vuosi sitten, että joku ei enää maratoneja juossut sairauden takia. Se kuulosti surulliselta, että harrastuksen loppumisen syy on kilpirauhasen vajaatoiminta.

Yleensä kilpirauhasen vajaatoiminta saadaan thyroxin-lääkityksellä aisoihin, mutta sitten on ikävä kyllä niitäkin, joille se pelkästään ei auta. Tai että tasapainoa on vaikea löytää. Ja toisilla ottaa pitempään löytää diagnoosin jälkeen se tasapaino. Tiedän siis taudin vaikeudet, mutta itse onneksi kuulun tähän porukkaan, jolle thyroxin riittää (vaikkakin iso annos) ja veriarvot ei nykyään älyttömästi seilaa. Ja haluan uskoa, että näin on suurimmalla osalla, koska Suomessa kilpparin vajaatoimintaa sairastavia on todella paljon.

Mun diagnoosista on jo 18 vuotta. Raskaudet + synnytyksien jälkeiset ajat ovat saaneet eniten aikaan ongelmia mun voinnissa ja veriarvoissa. Silloin, kun kilpirauhanen toimii vajaasti, niin silloin ei jaksa urheilla, ei nimittäin jaksa yhtään mitään. Kyse ei ole pelkästä väsymyksestä, vaan jo aloitekyky on onneton. Oon myös nykyään paremmin perillä, mitä arvojen olisi hyvä olla ja mitä ne saa olla lääkityksellä. Osaan myös lukea itseäni paremmin, ja mennä ajoissa verikokeisiin. Näin TSH ei enää ehdi nousemaan 6-8 arvoihin, kun labrasta riippuen yläraja on n. 4. Ja koska tyroksiini tulee purkista, niin huomaan omassa voinnissa jo, kun TSH on yli 2. T4V mulla puolestaan ei koskaan nouse yli 16, vaikka moni sitä suositteleekin. Voin kuitenkin hyvin 15 arvoilla. (TSH arvoissa alempi luku parempi, T4V arvoissa ylempi on parempi, mutta liikatoiminnallekaan ei voi mennä.) Eli tämäkin on yksilöllistä. Mutta kiitos netin, niin on mustakin tullut viisaampi. Koska lääkäritkään eivät ole kaikki samaa mieltä. Toisten mielestä lääkityksellä TSH saa olla alle viiterajojen, jopa mittaamattomissa. Toisten mielestä niin ei voi olla. Samoin kuin toisten mielestä T3-arvoa ei tarvi mitata, ja toisten mielestä se on melkeinpä tärkein.

Lisäksi 1,5 vuotta sitten opin, että jos kehossa on rautavarastot matalilla, niin kilpirauhanenkin toimii huonommin. Mun T4V oli tuolloin huono 10-11 välillä, vaikka TSH oli ok n. 1. Ja on siis eri katsoa sairastavan arvoja kuin terveen arvoja, se täytyy muistaa! Koska se tyroksiini tulee tosiaan sieltä purkista.

Mutta joo, vuosien aikana oon oppinut paljon. 1,5 vuotta sitten pyysin kaikki mun labratulokset terveyskeskuksesta, ja sain ne vuodesta 2000 lähtien. Ei ihme, että muistan kuinka saamaton oon välillä ollut. Se, ettei jaksa tehdä mitään pieniäkään kotitöitä tai muutakaan, on aina hälyyttävä. Muistan noita tilanteita, ja siksi aina mietin, että millä tavalla oon väsynyt tai mitä en jaksa. Ja kuinka pitkään tilanne on sellainen ollut. Siis ihan kuten normaalistikin urheilijan on otettava huomioon oma olotila, ja miettiä, etteikö treeni vain huvita vai eikö oikeasti jaksa. Eli siis palautumisen tilaa täytyy noissa tilanteissa pohtia, niin vajispotilaiden täytyy joskus myös miettiä, että voiko olotila kummuta kilpirauhasesta.

En toki tiedä, että millainen mun kunto olisi ilman vajaatoimintaa tai olisiko kehittyminen kenties ollut parempaa. Mutta tuo sairaus on mulla, ja siitä eroon ei pääse, joten näillä mennään. Treenaan valmentajan tekemän ohjelman mukaan, kuuntelen itseäni, käyn tsekkaamassa labrassa veriarvot 1-2 kertaa vuodessa. Nykyään myös rautavarastoja ja d-vitamiiniarvoja, kuten kesäkuun loppupuolella juuri kävin. Lihakset luultavasti palautuu vähän huonommin kuin terveellä, mutta en usko siinä mitään isoja eroja olevan. Salitreeneistä lihakset on välillä tosi kipeet, mutta ehkä vaan pitäisi pienentää painoja ja lisätä toistoja. 😀

Tämä kuumuushan mun kropalle on tuskaa. Mä hikoilen enimmäkseen päästä ja kasvoista. Toisilla käsivarret ja jalatkin hikoaa, mulla ei. Mutta pää on pienenkin juoksun jälkeen tulipunainen. Aurinkoa en pysty ottamaan eli rannalla makaajaksi musta ei ole, ja nytkin oon viettänyt monta päivää sisätiloissa. Tämä on yksi vajaatoimintaa sairastavien ongelma, mutta toki mä aina mietin, että onko joku muukin juttu, mikä lämmönsäätelyjärjestelmän ongelmiin vaikuttaa, koska tyroksiini tulee sieltä purkista ja veriarvot on ok. Laihtuminen ei myöskään ole helppoa, mutta aineenvaihduntaan vaikuttaa koko ajan myös lisääntyvä ikä. Siksi asian kanssa pitää tehdä töitä enemmän ja enemmän. Mutta joo, tämmöinen kuumuus ahdistaaa.

Ei ollut tarkoitus kirjoittaa ihan tällaista tekstiä, mitä nyt sylki suuhun toi. 😀 Mutta siis, tarviiko se enempää informaatiotakaan kuin että sairauden kanssa pystyy todellakin harrastamaan ihan mitä haluaa, myös kestävyysurheilua!

Finntriathlon Joroinen on mulle DNS

Sovimme viime viikon maanantaina valmentajan kanssa, että tulevan viikonlopun treenit on onnistuttava, että voin lähteä Finntriathlon Joroisille SM-puolimatkalle.

Sain juostua tiistaina 3km. Torstain 20x100m vedoista jalka kipeytyi. Lauantain 10km juoksu jäi väliin ja sunnuntain pitkis jäi kymppiin.

Sovimme Kaitsun kanssa, että lenkin jälkeen soitellaan ja tehdään päätös kisasta. Jalka ärsyyntyi juoksusta ihan liikaa, joten kisa jää ikävä kyllä väliin. Jalka tarvii aikaa parantua, eikä oteta takapakkia kovalla puolimaratonilla siihen. Kauden päätavoite on kuitenkin Barcelonan Ironman. Sitä ennen täytyy saada laadukkaita treenejä aikaiseksi, ja niitä ei saa pitkittämällä parantumista. Lahden Ironman 70.3 -kilpailusta on kuitenkin vain kaksi viikkoa, joten jos jalassa nivelkapselin repeämä on, kuten ortopedi epäili, niin kai se vaan tarvii aikaa.

Harmittaa, mutta ei auta kuin katsoa jalan tilannetta myöhemmin uudelleen ja mahdollisesti jotain toista puolimatkaa tilalle. Nyt siis kisaviikko vaihtui treeniviikkoon.