Urheilulääkäriä ja uintia

Kävin urheilulääkärin vastaanotolla Tampereella, kun iski niin epätoivoinen olo. Viime viikolla oli menkat, ja kolmantena vuotopäivänä alkoi jälleen pääkipu. Pääkipua kesti viisi päivää, tänään on ensimmäinen kivuton päivä. Viisi viikkoa oon tankannut rautaa ja aattelin, että siinä meni kaikki rauta mäkeen.

Urheilulääkäriltä sain vahvistuksen omille ajatuksille, sain parit labralähetteet, ja suosituksen käydä ravitsemusterapeutilla ja urheilupsykologilla. Ravitsemusterapeutilla siksi, että saisi varmistettua, että saan nyt tarpeeksi kaikkea raudasta vitamiineihin. Urheilupsykologilla puolestaan juttelemassa, kun ahdistaa treenaamattomuus ja kesän tulevat kisat. Katsotaan mitä teen. Tähän asti Kaitsu valmentajana on toiminut hyvänä psykologina mulle. 😉 Henkisesti olisin kyllä melkoisessa kuopassa ilman Kaitsua. Oikeasti jatkuva pääkipu on mm. sellainen, että ei kukaan sitä ymmärrä, joka ei ole kokenut sellaista. Väsymys ja vähäiset treenit, vähempikin vetää mielen matalaksi. Sellainen fiilis, millainen olo.

Lääkäri myös totesi, että jatkossa kannattaisi aina menkkojen aikana ottaa viikon rautakuuri. Ja nyt unta niin paljon kuin kroppa sitä vaatii. Toki nyt syödään muutama kuukausi rautaa ja tsekataan missä mennään. PK-vauhtista treeniä tehdään niin kauan, kunnes kroppa kestää vauhtikestävyyssykkeitä. Ennen Lanzarotea suositteli myös mattotestiä maskin kera, että näkisi myös aineenvaihdunnan tuloksia. Kroppa on aika jumissa senkin suhteen tällä hetkellä.

Torstaiaamuna käyn labrassa, katsotaan, että mitkä rautavarastoarvot ovat ja mitä mm. folaatti on. Viikonloppuna kutsuu Ylläs ja viikon loma! Ihanaa, tulee todella tarpeeseen! 🙂

Kaitsu on mua ohjeistanut nauttimaan jokaisesta onnistuneesta treenistä! Ja sitä nyt todellakin teen. Ja Ylläkselle on ohjeena, että mittaria ei tuijotella, vaan pitää nauttia alivauhtisista treeneistä! 🙂

Eilen kävin pari tuntia ajelemassa pyörällä, vaikka sain puhua itseni ympäri lenkille lähtöön. Päätä jomotti, mutta aattelin tarvivani happea ja siksi lopulta lähdin. Teki niin hyvää!

Tänään olin Sonjan kanssa altaassa. Edellisen kerran oltiin yhdessä kaksi viikkoa sitten, ja koska ollaan paljon hiottu tekniikkaa, niin silloin viimeksi loksahti ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen kohdilleen vasemman käden veto. Se ei ole koskaan tuntunut samalta kuin oikea, vaan on aina ollut heikompi! Se oli mieletöntä! No tänään alkuverran jälkeen Sonja kysyi, että koska oot ollu viimeksi uimassa?! Sanoin, että melkein kaksi viikkoa sitten (flunssa) ja Sonja totesi, että no sen kyllä huomaa. Niinpä vedettiin samanlainen treeni kuin edellisellä kerralla, ja täytyy sanoa, että olihan eroa alku- ja loppuverralla! Altaasta nousi aurinkoinen nainen! 🙂 En ikinä olisi uskonut, että vasen käsiveto voisi tuntua yhtä vahvalta kuin oikea. Melkein harmittaa, että Ylläksen reissulla tulee viikon tauko uintiin, mutta käydään kyllä mahdollisimman pian reissun jälkeen uudestaan, että opit ei vaan unohdu!

Flunssamietteissä Hampurin ironman

Toisaalta vähän ristiriitaiset fiilikset kirjoittaa Hampurin ironmanista nyt, kun oon puolikuntoinen. Mutta se on 13.8., mikä tarkoittaa, että nyt on kuusi kuukautta enää aikaa ja sieltä se kuitenkin tulee, mun tämän kesän päätavoite. Ja tiedän, että kuukaudet menee nopeasti! 🙂 Hampurin kisareitit on kyllä julkaistu jo tammikuussa, mutta oon vaan odottanut sopivampaa hetkeä niistä puhumiseen. No nyt sain vielä kunnon flunssan tähän kaiken päälle, joten mikäs tässä muuta kuin kirjoitella. 😉

Toisaalta flunssa mieluummin nyt kuin vaikka kuukauden päästä. Toki nenän tukkoisuus vaikuttaa kyllä inhottavasti myös yöuniin. Viime yönä heräsin niin monta kertaa, ettei tosikaan. Toiveissa olisikin sitten pitää itteni terveenä seuraavat kuusi kuukautta. 😉

On juotu inkivääriteetä, ja appelsiini-inkivääri-valkosipulimehua! Mutta tuli se flunssa silti. 😀

Ei ollut mikään jihaa-fiilis tammikuussa reittien tullessa julki. Nimittäin ensimmäinen ajatus ylipitkästä pyöräreitistä oli tietty harmittava. Reitti näytti olevan 184km. Normaalisti reitit on sen 178-180km, ennemmin alle kuin päälle. Kööpenhaminassa pyöräreitti oli 178,4km ja Frankfurtissa 180,1km. Mä kun heti mietin, että kuinka paljon se vaikuttaa taas oman ennätyksen tekemiseen! 😀 Mutta nyt se näyttää olevan 182km, joka on huomattavasti paremman kuuloinen. 😀

Mutta aloitetaan nyt kuitenkin tarkastelu vähän laajemmin. Hampurin ironman järjestetään siis ensimmäistä kertaa tulevana kesänä, ja ilmoittauduin syyskuussa ennen kuin edes tiesin reiteistä mitään.

Ensinnäkin lähtö, maali ja vaihtoalue ovat kaikki samassa paikassa, ja meidän hotellikin on kävelymatkan päässä. Tarkoittaa siis todella katsojaystävällistä kilpailua. Uintireitti koostuu kahdesta eri lenkistä ja maissa käydään välissä, joten siitä saa bongattuja esim. kärjen asetelmat ja tietty tutut.

Pyöräreitti on kaksi kierrosta ja tosiaan yhteensä sen 182km. Nousumetrejä on 1000. Reitti käy välillä kääntymässä vaihtoalueen luona. Ei oo mikään suorin reitti, mutta vaihteleva ainakin. 😉

Juoksu on tasainen, kuten ironmanin tapahtumissa yleensäkin on. Sopii mulle. Neljä kertaa kympin lenkki järven ja keskustan maisemissa, ja todella paljon juostaan vastakkain, eli tuttuja näkyvissä (jos niitä jaksaa kattella :D). Toisaalta tylsää eestaas-juoksua, mutta oppii ainakin reitin helposti ekan kierroksen jälkeen. 😀

Tässä vielä tarkempaa kuvaa vaihtoalueesta, lähdöstä, maalista ja exposta. Kaikki yhes koos!

Nyt vielä kun pääsis treenaamaan, niin eiköhän se kevät, kesä ja kisakin sieltä eteen tule! Nyt kun ei vaan tulisi mitään vastoinkäymisiä tässä eteen, niin kyllä tässä vielä ens kesänä ollaan paremmassa kunnossa kuin viime kesänä. 🙂 Juoksuvauhti tulee olemaan taas se ongelma, kun en ole saanut koko talvea sitä kehitettyä. Jos ens vuonna saisi kerrankin ehjän treenikauden!

Vähän ongelmia on ollut painon tippumisen suhteen, kun paino on taas kesästä noussut viitisen kiloa. Yleensä tässä vaiheessa vuoden alkua oon taas hyvällä mallilla, mutta nyt en ole. Paino ei ole tippunut ollenkaan, mutta kyllä senkin kanssa alas vielä tullaan, kun saan itseni kuntoon ja pääsen treenaamaan normaalisti. 🙂