Menkat kilpailuissa

Kirjoitan nyt aiheesta, joka koskee naisia, mutta mistä ei isoon ääneen huudella eikä yleisesti foorumeilla kysellä. Niinkin tavallinen juttu kuin menkat. Toisten mielestä ällöttävää, mutta niin se nyt vaan on, että jokainen aikuinen ihminen ymmärtää, että naisen hormonitoiminta nyt vaan sisältää tämän asian.

Mulla tämän kesän kisat osuu henkilökohtaisesti kierron kanssa tosi huonosti, ja ystävälle naureskelin ääneen, ettei oo kyllä treenitiimissä paljon aiheesta keskusteltu (oon porukassa ainut nainen).. 😀 Valmentajan kanssa oon kyllä keskustellut hormonien vaikutuksesta, vaikka Kaitsu mies onkin. Mun mielestä asia on luonnollinen, vaikka en mäkään nyt kaikille huutele, että nyt on kierron se ja se päivä. Kuten en niille tiimikavereillekaan. 😉

Ystävä sitten sanoi, että mitä jos kyselet naisilta ja bloggaat aiheesta. Tässä tulos.. 🙂

32 naista

Mulla on kasassa 32 naisen kokemuksia menkoista kisoissa ja treeneissä. Olisin voinut tehdä tarkkoja analyyseja palkkeineen ja ympyröineen, mutta koska Suomi on pieni maa ja piirit on pienet, enkä halua, että ketään pystyy tekstistä tunnistamaan, niin en sitä tehnyt. En kerro tarkkaa ikää, en kuinka lujaa menee tai kuinka lujaa harjoittelee, enkä montako puolimatkaa tai täysmatkaa on suorittanut. Tarkoitus on vaan koota yhteen naisten fiiliksiä ja kokemuksia aiheesta, sekä ehkä helpottaa jotain asiaa murehtinutta naista. Kaikilla naisilla on yksi yhteinen tekijä: Jokainen heistä on suorittanut vähintään puolimatkan, eli kokemusta on pitkästä suorituksesta.

Menkat kisassa

Naiset jakautuivat oikeastaan kahteen koulukuntaan. Toisten mielestä ehdottomasti pahempi tilanne oli, että kisa osuu juuri kierron viimeisille päiville ja toisten mielestä pahempi tilanne oli ensimmäiset vuotopäivät. Suurimmalla osalla menkat vaikuttavat suoritukseen. Muutama onnellinen oli porukassa, joihin ei vaikuttanut. Oikeastaan oli hyvin verrannollinen oireiden ja vuotojen määrään. Lisäksi siihen mennäänkö sprinttiä vai täysmatkaa, eli kuinka paljon pitää kropasta saada irti. Mitä lyhyempi matka ja korkeammat sykkeet, niin sen enemmän vaikutusta.

Pääkipua, mahakipua, vatsakrampit, maha sekaisin, huonoa fiilistä, syke korkeammalla, meno raskasta, normaalia väsyneempi, ei saa irti itestä samaa kuin normaalisti, löysä ja turvonnut olo, kroppaan kertyy nestettä.. Asioita, jotka vaikuttavat sitten negatiivisesti suoritukseen. Jos fyysisiä oireita ei isommin löytynyt, niin sitten vaikuttaa suoritukseen henkisesti, kun ajatukset ovat normaalia negatiivisempia. Toki löytyi yksi, joka oli tehnyt elämänsä kisankin menkkojen aikana! 🙂

”Toisaalta korvien välissä tapahtuu ne tärkeimmät asiat kisapäivänä ja itsellä kuukautisten aikana tahdon suhtautua turhan negatiivisesti asioihin ja itsensä ruoskiminen on vaikeampaa.”

Perusmatkalla tai saman pituisessa ja lyhyemmässä suorituksessa suojan vaihto ei ole tarpeen. Osa vaihtaa puolimatkalla T2:ssa eli juoksuvaihdossa, suurin osa ei. Suosituin suoja on tamponi, mutta myös kuukuppi oli osalla käytössä. Jos kisa osui loppuihin vuotopäiviin, niin vältettiin suojan käyttämistä. Kuivasta tamponista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Täysmatkalla oli isompia eroja. Minuutit eivät oo niin tärkeitä enää kuin puolimatkalla, ja vessakäyntejä tulee kuitenkin. T1-vaihtopussista mukaan pyöräilyyn, ja vessassa käydessä vaihto. T2-vaihtopussista ja heti vaihdossa vaihto, jolloin bajamajat ovat hygieenisempia kuin maratonin matkan varrella olevat! Lisäksi paidan taskussa juoksun aikana, tai huoltaja valmiina tarvittaessa antamaan juoksussa matkan varrella. Toinen haluaa joka tapauksessa vaihtaa, toinen odottaa siihen kohtaa, kun suoja alkaa falskaamaan.

Juoksuissa ohivuotoja tulee helpommin, mikä selittyy ihan pystyssä olemisella ja pomppimisella. Trihousujen säämiskävaippa onneksi imee ees osan! 😀

Hormonikierukan käyttäjillä kaikilla järjestäen on niukka vuoto tai ei vuotoa ollenkaan. Osa jopa ei huomaa menkkoja ollenkaan, osalla on kipuja, vaikka ei oo vuotoa. Jokainen hormonikierukan käyttäjä suositteli sitä ehdottomasti!

Tässä muutamia poimintoja vastauksista:

Jopa 20% näistä naisista olivat tehneet täysmatkan menkoissa. Miten voikaan osua yhteen vuoden tärkeimmistä päivistä?! 😀

Jos vastauksista tekee yhteenvedon, niin toimintatapa olisi kisassa seuraavanlainen:
– Musta alaosa
– Vaihda tamponi ennen starttia
– Täysmatkalla laita varatamponi pyörän eväspussukaan tai muovipakkauksessa pyöräilypaidan taskuun.
– Varaa tamponi T2-pussiin ja vaihda se täysmatkalla vaihdossa ja puolimatkalla tarvittaessa.
– Varaa huoltajalle varatamponi ja vaihda, kun alkaa falskaamaan tai painele loppumatka ilman.

Menkkojen vaikutus treeneihin

Tietysti samat oireet ovat treeneissä kuin kilpailuissakin, mutta silloin on valinnanvaraa, että minkä tyylistä treeniä tekee. Monen vastauksesta tuli ilmi se, että on vaikeuksia tehdä kovia treenejä. Joten ei ihme, että vaikuttaa jollain tapaa kisasuoritukseen.

Menkkojen siirtäminen

E-pillereiden käyttäjillä menkkojen siirtäminen on helppoa, ja useimmat heistä siirsivätkin menkat kisapäivältä pois. Osa taas kommentoi, että siirtäminen on turhaa, koska kivut ovat kovemmat kuin mitä olisi normaalisti menkkojen kera.

lainaukset3

Lisäksi yksi vastaajista kommentoi asiasta menkkojen ulkopuolelta, mutta jonka haluan vielä lisätä:

”Yllättävän monilla synnyttäneillä naisilla on ongelmia juostessa virtsankarkailun kanssa, mutta tämä on menkkoja huomattavasti arempi aihe. Rohkaisisin naisia puhumaan asiasta urologille! Itselleni on tehty TOT-nauhaleikkaus ja se on elämäni parhaimpia päätöksiä!”

Suuret kiitokset vielä kaikille vastanneille naisille yhteisesti!! 🙂

Finntriathlon Joroinen 16.7.2016

Oli taas hienoa pakata auto ja lähteä kohti Joroista. Lähdettiin miehen ja pojan kanssa perjantaina aamulla ennen kahdeksaa. Klo 12 jälkeen pulahdin Valvatus-järveen Uccan seuraksi, klo 13 ehdin kisainfoon, sen jälkeen kirjauduttiin hotelliin ja kolmelta olimme Rossossa syömässä Kimmon, Sarin ja Mian kanssa. Sitten katselemaan viideksi sprinttimatkan menijöitä ja monia tuttuja kisakeskukseen. 🙂

Oon aina katsastanut pyörän perjantai-iltana, mutta nyt tein toisin. Päätin katsastaa vasta aamulla. Niinpä olin jo ysin jälkeen sängyssä, tosin uni tuli vasta paljon myöhemmin, mutta hyvät kahdeksan tunnin unet sain. Aamupalan kautta kohti kisakeskusta. Vettä satoi niin kuin Esterin puosta, mutta onneksi kuuroja ja ne loppui aina jonkin ajan kuluttua.

T2 eli juoksuvaihto on kisakeskuksessa ja kävin viemässä oman vaihtopussin paikoilleen. Sitten treenikaverien kanssa pyörillä kohti neljän kilsan päässä olevaa lähtöpaikkaa, Valvatus-järveä. Sadetakki mulla oli päällä, mutta jätin tyhmänä tennarit jalkaan ja autoon jätin kumisaappaat. Pyörän katsastus eli jarrujen toimivuuden tsekkaus ja kypärän kiinnityksen tarkistus. Tässä kohtaa oli persus jo ihan märkä. 😀

Pyörä paikoilleen, vaihtopussi paikoilleen ja soitto miehelle: Tuotko autosta irtohihat ja liivin? Heitin ne  myös vaihtopussiin. Rannassa oli kylmä, kun tuuli oli 5m/s ja satoi. Mä tärisin kylmyydestä, mutta olin jo etukäteen päättänyt, etten valita. Ihan sama mikä keli, kunhan ei oo helle. 😉 Tuttujen näkemistä ja kasvojen saamista tutuille nimille, tämän homman suola! Märkäpuku lämmittämään kroppaa jo tuntia ennen starttia.

Uinti

Klo 11.10 oli ikäryhmien startti ja nyt ensimmäistä kertaa rullaava lähtö myös Joroisissa. Aikatavoitteiden mukaan ihmiset menivät starttikarsinoihin. Alle 25min, alle 30min, alle 35min, alle 40min, alle 50min ja yli 50min. Mä valitsin alle 35min karsinan. Bongasin treenikaverini Mikan, ja aattelin lähteä hänen peesiin. Lähdön koittaessa Mika kuitenkin hävisi samantien, niinpä yritin löytää jotain peesiä ja välillä uin omaa linjaa. Joku tarras mun jalkaan ja olin varma, että nyt meni ajanottochippi järven pohjaan, mutta rantauduttuani varmistin heti, että nilkassa se on edelleen!

Aallokko ei haitannut mua ollenkaan, välillä vähän piti vaan miettiä, että laittaa liukuvan käden tarpeeksi syvälle veteen. Viimeiselle suoralla yksi oranssilakkinen mies blokkas mun uintia, enkä päässyt ohi. Olin vasemmalla ja yritin vasemmalta lisää, mutta ei, aina se oli siinä. Mun uintihan vielä kaartaa vasemmalle ja lopulta huomasin, että kaikki muut menee parikyt metriä meistä oikealla. Voi p, ollaan ihan sivussa. Sieltä sitten vaan kohti rantaa. Olin varma, että aikaa tuhraantui ja olinkin tyytyväinen, kun kello näytti 33:19. Huh!

Uinti 1900m: 33:19, keskisyke 161.

T1

Vaihtopussi naulasta, ja hitto, kun märkäpukua ei meinannu saada ollenkaan pois. Tää ei oo mun kauden tärkein kisa, tää on mulle hyvä treeni, mä kulutan vähän enemmän vaihtoon aikaa, laitan sukat ja liivin, ja vältän kipeeksi tulemisen ennen Kööpenhaminan ironmania. Laitoin lopulta tuuliliivin kisa-asun päälle, mutta jätin hihat vielä laittamatta, mutta otin mukaan. Heitin ne hetken mielijohteesta sitten pyörää taluttaessa miehelle eli jätin laittamatta. Aattelin pärjääväni ilman.

Pyörävaihto: 4:09

Pyörä

Pyörän mittariin valmentajan määräämät watit näyttöön ja niitä seuraten omaa ajoa. Olin jo etukäteen päättänyt, että tehköön muut mitä tekee ja huijatkoon niin paljon kuin haluaa, niin mä ajan omaa ajoa, enkä kuluta energiaa peesijonojen kiroamiseen jne. Sen verran hyvissä asemissa nousin vedestä, että aika paljon meni nopeampaa pyöräjalkaa ohi, suurin osa tietenkin miehiä. Niitähän kisassa oli enemmän kuin 2/3. Olin varautunut tähän jo etukäteen, että ohitettavana olen.

Mulla oli vain muutama ohitus menomatkalla Rantasalmen kääntöpaikalle, eli hyvin sain ajettua omaa ajoa. Muutaman kerran laitoin silmät kiinni, kun letka pörhälsi ohi. Mutta kerran oli sanottava, kun neljä miestä meni ihan eturenkaat takarenkaissa kiinni ohi, että ”hienot peesivälit teillä”! Mielessäni aattelin pari kertaa rauhallisesti ”v*tun idiootit”. Mutta en kuluttanu niihin energiaani. 😉 Valmentaja kielsi, käski tehdä oman ajon muista välittämättä. Kampi suoraksi muutaman kerran, että ohittavaan letkaan tulee tarpeeksi väliä, kun niin nopeasti aina ohituksen jälken eteeni tulivat. Ainoastaan kerran jouduin jarruttamaan kunnolla, kun iso letka meni ohi ja takana moottoripyörällä oleva tuomari vihelsi pilliin ja letka jätti välit ja samaan aikaan edessä vielä ylämäki, niin mähän sain letkan kii välittömästi. No ne jatkoivat sitten moottopyörän mentyä ohi hienosti taas kasassa matkaa. Miten voikaan olla suoritukseensa tyytyväinen huijaamalla, en ymmärrä! Oli Wasa Triathlonin, X-trin, TriathlonSuomen, Helsinki Triahtlonin, TT226:n, AquaTerran ja monen muun seuran äijää. Tilaa olis ollu kyllä tehdä omaa suoritusta! Moottoripyöriä oli kyllä hyvin matkassa, hyvä niin.

Ennen Rantasalmen kääntöpaikkaa mun pyörä rupesi vinkumaan, ja yritin muutamaan kertaan paikallistaa, että mistä vinkuminen tulee. Ei jumita renkaaseen taka- eikä etujarrut. Ei hinkkaa ketjut, ja kuuluu, vaikka en polje. En saanu selvyyttä ja mitä hitaampi vauhti oli, niin sitä kovempi ääni.

Menomatkalla oli sivumyötäinen tuuli ja paluumatkalla sivuvastainen. Välillä tuli kovaa vettä ja välillä ei satanut yhtään. Ei mikään ennätyspyöräkeli. Kääntöpaikalla keskivauhti 33,3 km/h, takaisinpäin taitaa muutenkin olla nousuvoittoista, joten vauhti laskee aina vähän. Paluumatkalla ohittelin menomatkaa enemmän, mutta taisi silti määrä pysyä sormin laskettavissa. Ohi meni kuitenkin edelleen miestä, mutta moni jäi kuitenkin sitten eteen ja varmaan sain hyödynnettyä 10m peesiä jonkun kymmenisen kilometriä yhteensä, vaikea arvioida kun olivat pätkissä.

Kerran mullekin vihellettiin pillillä! Mun ohi ajoi mies, mä lepuutin niskaani ja tuijottelin vastatuulessa watteja tankojen välissä olevasta näytöstä. Peesiväli oli varmaan joku 7-8m, no hidastin ja menihän se mieskin sitten menojaan, kuten olisi joka tapauksessa mennyt. 😀 Sitten toinen kerta, kun vihellettiin takana pillillä ja olin ihan, että miten voi, kun seuraava on edessä 100m päässä. Siellähän oli mun takana miehiä kasa. 😉

Tuuli vähän jumitti niskoja ja välillä oli noustava ala-asennosta ylös niitä venyttelemään. Pyörässä kuusi SiS geeliä (22g hh), eli yksi geeli puolen tunnin välein. Lisäksi urheilujuomaa puolen tunnin välein niin, että vartin välein jotain energiaa vähän sisään. Ja yksi banaani myös.

Vaikka peesausta oli, niin kyllä rolling start sitä vähensi huomattavasti! Nyt ei ole enää kyse siitä, etteikö olisi tilaa ajaa omaa ajoa. Homma lähtee jokaisen omasta päästä, järjestäjäkään ei pysty ihan kaikkeen.

 079

Pyörä 90km: 2:48:30, keskisyke 159, keskivauhti mittarin mukaan 32.4km/h.

T2

Ensimmäistä kertaa kisassa jätin kengät polkimiin, eli ennen kun pitää pyörän päältä poistua, niin jalat kengistä pois ja näin kengät jäi polkimiin kiinni. Pyörä telineeseen, matkalla vaihtopussille kypärä pois päästä ja tuuliliivi päältä. Juoksin vaihtopussin ohi seuraavalle telineelle, palasin takaisin etsien omaa pussia. Löytyi! Pussi tyhjäksi lattialle tavarasta, kuivat sukat ja lenkkarit jalkaan, geelit taskuun ja menoksi.

Juoksuvaihto: 2:50

Juoksu

Jälleen rannemittari päälle, kun pyöräilyssä käytin kokonaan toista mittaria. Vilkaisu ensimmäisen 50m jälkeen mittariin: vauhti 4:54. Ei näin lujaa, rauhoita. Alle vitosta ei saa juosta, se on liian lujaa. Paljon kannustusta kisakentällä, ihan parasta! Yritän kuitata kaikki edes peukulla.

En tiedä mikä mun aika oli juoksuun lähtiessä ja sitä kyselen. Haluan tietää kuinka lujaa mun pitää juosta, että alitan 5:30. En saa vielä vastausta.

Ensimmäinen kierros menee nopeasti, ja katon sekä vauhtia että sykettä moneen kertaan. Vauhti 5-5:30 ja syke tosi alhainen, alamäessä tippuu jopa aerobiselle kynnykselle. Aattelen vaan, että yhtään ei saa kiristää. Tää vauhti on mulle tarpeeksi kovaa, ja kuitenkin syke nousee ja vauhti tippuu, kilsoja on niin paljon jäljellä.

Todella hyvä fiilis, kannustusta reitin varrella mahtavasti! Kuuden kilsan kohdalla otan ekan geelin, pari kävelyaskelta vesimukin kanssa.

Toiselle kierrokselle kisakeskuksen kautta jälleen tuttuja nähdessä. Saan tietää, että juoksuun lähtiessä aika oli 3:28 eli kahden tunnin juoksulla tulee 5:30 alitus. Ja hyvässä vauhdissa sitä kohti. Kiitos Valtterille, joka raportoi kevyesti hölkäten vieressä ajat! Tuli sijoitukset ja kaikki, mutta sanoin, ettei niillä väliä, tärkein T2 aika. 🙂

Nyt ei kuitenkaan enää ylävoittoiset kilsat mene ihan samaan tahtiin kuin ekalla kiekalla, vauhti näyttää tippuvan 10 sekunttia per kilsa. Kympin kohdilla huomaa, että alkaa jaloissa juoksu tuntumaan. Kun ekalla kierroksella ylämäet meni helposti, niin nyt saa tehdä töitä. Porukkaa menee jatkuvasti ohi, oikealta ja vasemmalta. Aattelen vaan, ettei se haittaa mä juoksen mulle hyvää vauhtia. Ohitan yhden miehen, joka meni mun ohi peesaten edellä menevän takarenkaassa kiinni. Teki mieli sanoa, että eikö sulla pitäis olla tuoreet jalat nyt juosta, kun oot levänny pyörässä.. Pidän suuni kiinni. Yhdentoista kilsan kohdilla toinen geeli juoksussa, vettä päälle vasta seuraavalla juomapisteellä.

Nyt muistaa jo tarkkaan mikä pätkä mennää alaspäin ja mikä ylöspäin. Kummasti oottaa niitä loivia alamäkiä. Tulee toinen kierros täyteen kisakeskuksen kautta. Takareidet alkaa olla kovilla, pakko kävellä ylämäki, muuten varmasti kramppaa. Ihan ei hymyä tuu, vaan irvistys hymyn tilalta. Siitäkin huolimatta, että on ollu mukava päivä ja oon lähteny tänne nauttimaan ja tekemään hyvää treeniä. Alapuolella olevasta kuvasta näkee, että tuskaa on mäki! 😀

Tuskainen mäki

Tekisi mieli kävellä useampaan kertaan, vauhti vaan tippuu. En mä halua nähdä mittarissa mitään 5:45 vauhtia, mutta jalat ei vie lujempaa. Muista tää on päästä kiinni, älä anna periksi, vaan juokse! Juoksun on mentävä alle kahteen, se oli se tärkein juttu. Enää viisi kilometriä, otan juoksun kolmannen geelin.. Neljä kilsaa jäljellä ja kaatosade, nyt pitää jo nostaa aurinkolasit otsalle, että näkee eteensä. 😀 Kolme ja alamäkikilsa. Syke on ollu jo muutaman kilsan siellä vk2:lla. Niinhän se meni, mitä aluksi epäilin. Tunnen oman kroppani.

Viimeinen ylämäki ja sitten kohti maalia. Onpahan pitkä kilometri, en saa kyllä loppukiriä aikaan. Takareidet kiitettävän jumissa. Lopulta se maali tuli, helpotus.

Juoksu 21.1km: 1:57:17, keskisyke 172, vauhti 5:35min/km.

Maali 5:26:06, sijoitus 10/66

En tiennyt tarkkaa aikaa, mutta tiesin, että meni alle 5:30. Oon tosi tyytyväinen! Aikatavoitetta ei mulla ollut, vaan ehjä Kaitsu-valkun ohjeiden mukainen suoritus. Tämä oli eräänlainen kunnon testaus, ja edessä onkin kolme kovaa treeniviikkoa ennen herkistelyä kauden päätavoitetta Kööpenhaminan ironmania.

Naiset 35-39 kaksikymmentä ensimmäistä. Puolisen minuuttia kahdeksanteen sijaan. :D

Naiset 35-39 kaksikymmentä ensimmäistä. Puolisen minuuttia kahdeksanteen sijaan. :D

Sain sen kuuden tunnin alituksenkin, ja sanoin mä parille tyypille pari päivää ennen kisaa, että 5:2x, jos kaikki menee hyvin. Mutta en halunnut ottaa siitä stressiä, kun ei sitä koskaan tiedä olosuhteista, teknisistä murheista tai kropan ongelmista. Nyt oli sateinen ja tuulinen keli, pyörässä se oli huono (toiset oli palelleet tosissaan), mutta juoksussa mulle ihanteellinen!

Juoksussa tavoite oli juosta 5:30 vauhtia, mutta ihan siihen en pystynyt. Keskisyke jäi juuri ja juuri vk1:sen puolelle, joten varaa olisi ollut, jos reidet olisivat totelleet. 😉

Suihkussa jouduin lainaamaan shampoota toiselta ja hiusharjaa toiselta naiselta, ja ite lainasin yhdelle pyyhettä. Aina ei kaikkea voi muistaa. 😀 Näin vielä paljon tuttuja ennen kuin lähdettiin puoli kahdeksan aikaan kotimatkalle! Joroinen on kyllä yksi kesän kohokohdista, siellä on lähes kaikki! 🙂

Palkitsin itteni hyvästä motivaatiosta, hyvistä treeneistä ja hyvästä puolimatkan suorituksesta pinkillä kypärällä ja laseilla!

Palkitsin itteni hyvästä motivaatiosta, hyvistä treeneistä ja hyvästä puolimatkan suorituksesta pinkillä kypärällä ja laseilla!

Suuret kiitokset huoltajille eli mun elämäni miehille sekä kaikille kannustaneille, teitä on paljon! Ootte huippuja! Kannustus antaa niin paljon! Ja onnittelut kaikille maaliin päässeille, tuli ennätys tai ei! Ekakertalaisille erityisesti, hyvä te!! 🙂

Matkaseuralaiset

Matkaseuralaiset

Kotona selvisi pyörän vinkumiselle syykin, rengas oli ruvennut jostain syystä hinkkaamaan runkoon. Onneksi en tajunnut sitä kisassa, olisi mennyt hermot! 😀 No nyt pyörii taas ihan moitteetta, kun tehtiin vähän säätöjä.

Kaikki vaatteet ja kengät oli märkiä, joten kumppareissa kuljin loppuillan! :D

Finntriathlon Joroinen oli taas Joroinen. Ei syyttä Suomen hienoimpia tapahtumia! Jotenkin automaattisesti jo tietää, että mikä fiilis siellä on ja mitä tapahtumalta odottaa. Silti paranee vuosi vuodelta! 🙂