Kuvasatoa retroperjantaihin

Ihme kevät tämä, kylmä kuin mikä! Joskus oon aloittanut maantiepyöräilykauden jo maaliskuussa, nyt ei oo vielä huhtikuun lopussakaan triathlonpyörää saanut alle kotisuomessa. Seinäjoella on kolmatta päivää lumi maassa, sitä tuli nimittäin tiistaina ja keskiviikkona todella paljon. Tässä vähän todistetta keskiviikkoiltapäivältä. Mulla on yhtä pöljä ystävä, kun itekin oon. Kiitos Sannalle kuvista ja seurasta. 😉

Kävin eilen Ylöjärvellä treeneissä, ja totesin matkalla, että siellähän on ihan kesä. Lähtiessä kaksi astetta lämmintä, matkalla jopa 10 astetta! Eiköhän täälläkin ensi viikolla vihdoin ja viimein. 🙂

Ei mulla oikeastaan mitään asiaa ollut. Lepopäivää vietän yksin perjantai-iltana kotona Novalta Retroperjantaita kuunnellen (ja siivoillen)! 😀

Santavuoren pitkä ”akkalenkki”

Eilen lähdettiin aamusta ajelemaan kohti Santavuorta maastopyörillä. Paljon läskipyöriä, muutama täysjousto ja pari jäykkäperää. Tuonne metsään mä omistin tietenkin sen kovimman pyörän. 😀 Siis oikeasti kovan, kun kyse oli jäykkäperästä kapeilla renkailla.

Meitä lähti tosi iso porukka. Alunperin tosiaan pyydettiin Sannan kanssa Harria joskus näyttämään meille tuo Santavuoren reitti, ja se päivä koitti eilen. ”Akkalenkillä” oli lopulta enemmän miehiä kuin naisia! 😀 Mutta vauhti oli tarkoitus pitää maltillisena, ja se onnistui hyvin. Ainoastaan kerran viimeisellä mettäpätkällä huikkasin, että himmataan. 😉 Siinä vaiheessa kuudesta naisesta oli enää kaksi mukana.

Oli hieno lenkki, mutta pitempi kuin mä aattelin. Valmentajalle lupailin 5-6 tunnin pyörää ja Kaitsu totesi ok, mutta ei sitten mitään kahdeksaa tuntia. No täytyi lenkin jälkeen myöntää, että ajoaika oli 7:12. 😉 Kilometrejä mulle tuli 85,3 ja keskisyke oli pk1 ja pk2 välissä. Ois pitänyt tulla autolla tapaamispaikalle, niin olisi vähän lenkki lyhentynyt. No ei haittaa, hyvä lenkki oli! Ainut, että loppulenkistä kovettui hartiat taas ihan totaalisesti. Tänään onkin sitten selässä tuntunut maaston kivet, juuret ja suot oudoksesta. 😀 Täytyy myöntää, että edellispäivän pitkä juoksu tuntui kintuissa jo heti matkan alussa, ja selän lisäksi tuntuu tänään jaloissakin.

Yleensä noista sykkeistä pitää sen verran mainita, jos jollakin muuallakin on samanlainen käsitys kuin yhdellä blogin lukijalla. Suurin osa treeneistä mulla on tietenkin peruskestävyyssykkeillä eli hitaasti, hitaasti ja hitaasti. Aika vähän laitan syketietoja blogiin, ja ne on yleensä avaintreeneistä, jotka eivät ole niitä palauttavia tai helppoja treenejä. Ja sykkeetkin lähinnä itseä varten, että voin vertailla jälkeenpäin. Esimerkiksi viime viikolla 27km juoksu ja edellisviikolla 5km juoksu olivat aerobisella kynnyksellä. Kaikki muut treenit pk. Lanzarotella puolestaan tehoja oli kerran juoksussa (mäkijuoksu) ja kerran pyörässä (5x Timanfaya), kun sykkeet nousivat. Toki pk-lenkeilläkin pitkissä mäissä syke nousi vk:lle, mutta ei niitä pystynyt hiljempaa pyörittämään ja lenkkien keskisyke reilusti pk:lla. Ei siis montaa tehotreeniä huhtikuussa, vaan määrää. Toki kesää kohti tehoja tulee enemmän ja niitä kyllä innolla odotan. Tällä viikolla taitaa ollakin vuorossa 5km vk2-juoksu, jihaa! 🙂

Meillä oli huoltoauto myös mukana, ja ei tarvinnut reppua kantaa selässä. Laavuilla oli nuotiot valmiina ja lämmintä mehua sekä nokipannukahvit saatavilla. Luksusta! Mulla repussa oli myös toppatakki, koska jäädyn aina tauoilla. Ettei vaan jää mainitsematta, niin oli vähän märkä keli paikoin! 😀

Kuvat ovat yhtä lukuunottamatta lenkinvetäjän Harrin ja huoltoautokuskin Teron ottamia, kiitos niistäkin! Kiitos kaikille mukavasta ja mulle ajallisesti pisimmästä maastopyörälenkistä ever! 🙂