Älylättäreillä faktaa uinnista

Mun uinti ei tänä kesänä oo ollut samaa kuin parina viime kesänä. Oon skipannut jonkun verran uintitreenejä, ja käynyt vähemmän uimassa Aqua Plussan uintitreeneissä. Eli kovat uinnit ovat olleet vähemmässä, ja mukavuusalue isommassa roolissa. Samalla oon kuitenkin miettinyt tekniikkaa enemmän, ja saanut alkuvuodesta ensimmäistä kertaa selkälihakset käsivetoon mukaan. Myös vasemmalla kädellä oon alkanut saamaan otetta vedestä paremmin kuin ennemmin.

Kaksi kertaa ironmanilla oon uinut 3800m aikaan 1:09. Sekä Kööpenhaminassa että Hampurissa. Koska uintivauhti ei ole samaa kuin aiemmin, niin en tiedä montako minuuttia on tulossa takkiin Barcelonassa, joka kaiken lisäksi on vielä itselle hankala meriuinti (siksi meen paikan päälle jo tiistaina, kun kisa on sunnuntaina). Tämä kaikki johti siihen, että tsekkasin Trainesensen sivut ja otin yhteyttä Mannisen Juusoon. Juuson kanssa sovittiin treffit Kalevan uintikeskukseen Tampereelle väsymystestiin. Juusohan itse on kova uimari ja triathlonisti.

Edessä oli 200m verrauinti. Sen jälkeen pienet älylättärit käteen, kevyt 200m, vähän kovempi 200m ja 4x200m kovaa sekä vielä yksi kova 200m pulliksen kera, ja 300m verraa.

Kuva täältä.

Kun ui sen verran mitä lähtee, niin siinä ei paljon ehdi tekniikkaa miettiä, vaan se on sitä, mitä luonnostaan tulee. Ja mitä väsyneenä tulee. Vähän mietin aluksi, että 30km juoksun jälkeisenä päivänä väsyneenä on kamala tuollaista testiä tehdä, mutta sehän oli just hyvä, valmiiksi väsynyt. 😀

Uin kakssataset ja altaanpäädyssä aina sen verran taukoa, että mittarit purettiin, ja taas menoksi. Kun oltiin uitu kaikki pätkät, niin analysoitiin tietokoneen ääressä mitä siellä vedessä oikein tapahtuu.

Aloitettiin oikeasta kädestä, koska se on mun mielestä parempi. Juuso kävi läpi, että miten voima jakaantuu ja mihin suuntaan käsi milloinkin liikkuu. No vasen oli kuitenkin datan mielestä parempi. 😀 Tässä kuvia oikean käden ensimmäisestä kevyestä vedosta.

Vihreä on sitä oikeaa eteenpäin vievää voimaa, punainen alaspäin vievää ja keltainen sivuttaista. Hups, enemmän vois mennä eteenpäin! 😉

Alhaalla olevassa kuvassa ylempänä on jälki ylhäältä päin katsottuna. Punaisesta pisteestä käsi menee veteen, liukuessa menee eteenpäin 70-80cm, mutta samalla sivuttaisliikettä tulee 35cm. Alempi kuvaaja puolestaan on sivusta päin katsottuna, ja punaisesta pisteestä käsi veteen.

Näitä graafeja on siis 7 molemmista käsistä, eli jokaisesta 200m. Kevyistä, kovista ja pulliksella uiduista vedoista. Tässä esimerkki viimeisen kovan vedon (ilman pullista) voimantuotosta eri käsistä, vasen ylhäällä ja oikea alhaalla. Vasen siis parempi!

Tämä lisäksi Juuso näytti ihan kädestä pitäen, että miten käsi olisi hyvä olla. Sain todella tärkeä oivalluksen tässä vaiheessa, kun Juuso sanoi, etten voi vaan taittaa kyynärpäästä kättä, vaan voiman pitää lähteä selästä. Käytiin muutamia kuivaharjoituksia siinä läpi. Isoimmat asiat mulle muistutuksena, että hartia korviin ja lopputyöntö loppuun asti. Keskivartaloa pitää vahvistaa, ettei väsyneenä lähde kroppa vispaamaan. Kävin myös heti Juuson suosituksesta ostamassa 1,5kg kuntopallon, millä vahvistaa ja hakea selkää käsivetoon mukaan. Juuso laittoi ohjeet vielä kirjallisena perään, koska niitä tuli niin paljon, ettei mikään unohdu. Kiitos testistä ja palautteesta!

Tämän jälkeen kävin vielä Aqua Plussan yhteistreeneissä uimassa. Kaitsu ennen treenin alkua muistutti jälleen kerran, että millä tavalla mun pitäisi saada uitua. Hän on siitä usein sanonut, mutta en ole tajunnut tai saanut sitä uintiin. Meillä oli vuorossa 40x50m lättpull (lättärit käsissä ja kelluttava pullis jalkojen välissä) kovaa, ja täytyy sanoa, että olin ihan poikki. Mutta koska olin jo uinut tonnin Juuson kanssa kovaa, niin kädet oli alkuun väsyneet ja lättäreillä uidessa tajusin, että mitä sekä Kaitsu että Juuso oli tarkoittanut. 20 vedon jälkeen meillä oli palauttava 400m, ja sain saman toistumaan ilman lättäreitä. Piti jo Kaitsulle huikata altaan reunalle, että katto, mä tajusin! Ja niin Kaitsu totesi, että nyt oli lakeuden likka todellakin vihdoin tajunnut! 😀

Vielä 20 vinstan vetoa, ja mä jouduin tekemään töitä, että pysyin Hannan, Ainon ja Päivin menossa mukana. Kuusi viimeistä reidet tärisi niin, että hyvä kun pullis enää pysyi jaloissa. Nousin 1,5 tunnin jälkeen väsyneenä, mutta tyytyväisenä altaasta. Olin uinut sille päivälle 5,6km.

Torstaina kävin kotihallissa uimassa, ja olin kyllä tyytyväinen, että sain selkää ja hartiaa mukaan, eikä se käsi enää vaan kääntynyt kyynerpäästä. Mutta vähän piti lättärien avulla hakea sitä samaa tuntumaa uintiin kuin maanantaina, ei ihan selkärangasta vielä tullut. 😉 Tuli kyllä maanantain jälkeen sellainen olo, että haluaisin heti uudestaan uimaan älylättärien kera, että tietäis miltä nyt näyttää.

26 päivää Barcelonaan!

Ensinnäkin muutamalla sanalla kommentoin edellisen postauksen jälkeisiä tapahtumia. Eli parista blogiportaalista on oltu yhteydessä, ja kirjoittaminen jatkuu. Kirjoitan aiheesta lisää, kun saan luvan! 🙂 Vanhat kirjoitukset ja kuvat siirtyy uuteen paikkaan 1.11. lähtien, eli kaikki jää talteen.

Syksy on ollut ihanan lämmin, että treenejä on saanut tehdä ihan kesävaatteissa. Yksi pelko nimittäin oli sateisesta ja kylmästä syksystä, ja sitä myötä pitkien treenien tekemisestä sisällä. Juosten pysyy aina lämpöisenä, ja sade ei haittaa, mutta pyöräillessä tulee helposti kylmä. Kun sää on suosinut, eikä ole ollut liian kuuma, niin on saanut tehtyä laadukkaampia treenejäkin. Jos on tosi kuuma, niin mä en esimerkiksi pysty juosta tavoitevauhteja.

Sain tehtyä 180km pyörälenkin 1,5 viikkoa sitten lyhyissä vaatteissa. Irtohihat oli aamusta 1/3 matkaa, ja sitten sai jo ottaa pois. Tällä lenkillä multa oli tippunut Bontragerin punainen vilkkuvalo, ja se kyllä harmittaa. Kesän alussa ostin ensimmäisen kunnon valon, joka näkyy jopa 2km päähän. Nyt sitä ei oo ja on heti paljon turvattomampi olo liikenteen seassa maantiellä.

Juosten kesän pisin lenkki tuli tehtyä sunnuntaina, 30km. Edellinen 27km on huhtikuussa, joten vähälle on jäänyt nämä tosi pitkät lenkit. Puolimaratonin pituisia lenkkejä on tullut kyllä useampi, mutta jalkaongelmien vuoksi kunnon pitkikset on vähissä. Sain taas Eijan seuraksi juoksemaan. Ihanaa, kun ei tarvi juosta yksin ja on joku jolle meno on lastenleikkiä toisen kärsiessä. 😀 Oli nimittäin raskas lenkki. 11km kohdalla jo alkoi tuntua jaloissa, niin sen jälkeen 19km on aika pitkät. Mutta tuli juostua, ja henkisesti taas pykälää kovempi. Niin, ja Eija muuten kantoi juoksuliivissään mun pari pientä pulloakin, isoimman pidin kädessäni.

Nyt on kaksi viikkoa vielä kunnon treenejä, ja sunnuntaina meen tekemään kovan pyörätreenin valmentajan valvovan silmän alle. Sitten kaksi viikkoa otetaan vähän kevyemmin. Eilen olin puolestaan testaamassa älylättäreitä, jotka analysoivat tarkkaan omaa uintiani. Kerron tästä lisää lähipäivinä, kun vaan ehdin kirjoittamaan! Kaikki luppoaika menee nyt treeneihin. 😀