Katse tulevaan

Oon kirjannu blogiin nyt jotain historiaa, muutaman kisaraportin ja jotain tämän hetkisestä tilanteesta. Valoitetaan tätä hetkeä vielä vähän lisää juoksukilometreillä ja sit ajatuksia toukokuun kisoista.

Kilometrejä:
Vuosi 2009 (23.8. lähtien) 304,4km
Vuosi 2010 881,5km (hiihto 186km)

Tammikuu 2011 76,7km (hiihto 166,3km)
Helmikuu 2011 141,6km (hiihto 30,16km)
Maaliskuu 2011 132,3km
Huhtikuu 2011 87,9km
Yht. 438,5km

Tänä vuonna helmikuu on oikeastaan ainut, kun ei oo ollu mitään ongelmia. Tammikuussa aloittelin tauon jälkeen juoksemisen, maaliskuussa olin kipeänä ja reisi rupesi takkuamaan, ja sit huhtikuussa taas kipeenä ja jalka vaivas edelleen. Harmittaa siis, etten oo pystyny juoksemaan niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta jos taas vertaan viime vuoteen ja sen tammi-huhtikuun 227 kilometriin, niin onhan tässä huima ero. Onhan se vauhtikin parantunut: Vuosi sitten pitkät (15km) lenkit meni vauhdilla 7:30 min/km. Nyt kävin viikko sitten pääsiäismaanantaina pitkällä lenkillä, 20.16km aikaan 2:12:25. Vauhti oli siis 6:34 min/km ja keskisyke 159 (kynnys 160).

Nyt siis mietin tulevia vauhteja HCR:lle ja Tukholmaan. Tukholmaan oon aatellu 4,5 tunnin aikaa, eli tarkoittaisi 6:23 min/km vauhtia. Onnistuiskohan se? Maratonkoululaisten kanssa juostiin Fiskarsissa kaksi viikkoa sitten tunnin maratonvauhtitesti. Ensin 10 minsaa lämmittelyä ja sen jälkeen tuli 59 minuuttia maratonvauhtia 6:17-6:20. Kokonaisuudessa keskivauhdiksi tuli 6:23 min/km ja keskisyke oli kyllä liian korkea, nimittäin 169. Mutta ehkä mäkisyys vaikutti, en tiedä. No mutta mikä tässä oli se pointti, niin maitohapot oli tämän lenkin jälkeen vain 1,4. Yleensä ne ovat kuulemma maratonilla kahden päällä, joten vauhtia voisi tuon puolesta lisätä. Toki lämpötila ja kropan lämpeminen nostaa happoja, mutta toisaalta taas tasaisempi maasto laskee niitä. En kuitenkaan halua aatella ihan älyttömiä vauhdin nostamisia, etten aloita liian lujaa ja sen myötä pilaa koko kisaa. Tukholmaan on nyt 3,5 viikkoa aikaa, ja todella toivon, ettei tää flunssa vaikuta enää silloin omaan kuntoon.

HCR on ensi lauantaina. Flunssa tulee vaikuttamaan juoksuun joka tapauksessa. Mietin nyt, että jos saan itteäni yhtään parempaan kuntoon, niin juoksen. Mutta yritänkö juosta ennätystä eli alle kahteen tuntiin, mitä alunperin suunnittelin? En välttämättä flunssan jälkeen siihen pääse. Muutenkin, kun jostain luin HCR:n ruuhkista ja kapeista kujista, ja ettei siellä ennätyksiä juosta.. Jos sitten juoksisin Tukholman tavoitevauhtia? Sitä 6:20 min/km? Maratonkoulun valmentaja tulee ottamaan maaliin meiltä koululaisilta hapot, joten ensin aattelin, että kiva nähdä hapot kunnon menon jälkeen, mutta jos näkis, että mitä tuolla vauhdilla hapot on puolessa välissä? Oon sen luonteinen, että en kyllä juokse kisassa, jos en yritä kaikkeani. Siksi jotenkin hiljempaa juokseminen on vastoin mun periaatteita, tai ehkä oikeastaan kilpailuviettiä. ;D Mutta järki sanoo, ettei kannattaisi hirveästi puolikuntoisena revitellä. Ja koska olen ”kaikki heti tänne” ja suunnittelija-tyyppi, niin on kauhean vaikea vaan odottaa loppuviikkoon ja tehdä mahdollisia päätöksiä. Nää pitäis tietää nyt heti!

Ninni

2 vastausta artikkeliin “Katse tulevaan”

  1. Toisaalta ne ruuhkat voikin olla meidän hyödyksi, kun ei tuu alussa mentyä liian kovaa! Hoksasin juuri tässä tämmöisenkin positiivisen puolen 🙂 Jos yhtään tuntuu siltä, niin koita ihmeessä sitä enkkaa. Kyllä se porukka sitten siinä harvenee ja mieti niitä selkiä, jotka tulee vastaan, kun ne on alottanu liian kovaa. Itte oon semmonen taikauskoinen pessimisti, että en uskalla mitään tavoiteaikoja enää edes ajatella, kun pelkään, että tulee joku tyhmä vamma tai muu takapakki.. Muita oon kyllä kova yllyttämään 😀

  2. Laura, ihanaa kun yllytät! 😀 Kaikki muut vaan sanoo, että ei kannattais juosta.. Aika mutkikas tuo reittikin näyttää olevan, mutta eipähän tuu ainakaan pitkiä ja tylsiä suoria. 😉 Löysit kyllä tärkeän hyvän puolen! Voihan tuo oikeasti olla ihan loistava elämys, juosta puolikaskin noin isossa seurassa. Eipä tarvi juosta yksin! 🙂
    Sulla on niin monta kisaa jo takana, ettei joka kerta voi lähteäkään juoksemaan ennätystä. Mulla on vasta kolme puolikasta, joten vielä usko on kova ennätyksiin. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta