Helsinki City Run 2011

Perjantaina, edellisenä iltana, tuli hypittyä pojan kanssa trampoliinilla. Napsin 5v pojastani kuvia, ja hän halusi ottaa musta. Myöhemmin tajusin, että ei hirveästi olisi kannattanut pomppia, ettei oo reidet aamulla kipeät. No ei ne onneksi ollu. 🙂

Pakkasin ja tulostin itelleni 2h aikarannekkeen. Yöunta tuli lähes 9 tuntia, joten hienosti pääsin aikaisin nukkumaan. Aamulla klo 8 saapui siskoni lapsenvahdiksi ja me miehen kanssa startattiin kohti Helsinkiä. Perillä oltiin klo 12, jolloin söin banaanin ja tuntia ennemmin olin syönyt sämpylän. Jälkeenpäin ajateltuna hyvin vedetty ruokien suhteen, ei ollut vaikeuksia mahan kanssa. Juomisen lopetin kaksi tuntia ennemmin. Olo oli suht ok, ei tarvinnu aamupäivällä niistää kuin muutaman kerran.

Treffasin maratonkoululaisia ja yhden jälkeen päädyin pukutiloihin Sport-lehden VIP-tiloihin. Sattuipa vielä sellainenkin juttu, että mua haastateltiin ja kuvakin otettiin. Kääk. 😀 Sitten 14.30 treffataan useamman maratonkoululaisten kanssa ja vielä rakko tyhjäksi, ja sitten kohti lähtöä Marian ja Markun kanssa. Ollaan aika myöhään lähtöpaikalla, siellä on jo ihan hirveästi porukkaa. Keltaisen ryhmän liikkuessa tullaan sivusta ryhmän mukaan. Totean, että ollaan kyllä melkoisen alkupäässä ryhmässä, mutta eipä siellä paljon taaksepäinkään pääse. Toivottavasti ei jäädä jalkoihin.

Sykkeet tikuttaa noin 120 juuri ennen starttia, iPod päälle ja pam. Alku menikin sopivaa vauhtia. Tuntui, että pysyi hyvin ryhmän mukana eli osa meni ohi ja ite ohitti osan. Juoksin maratonkoulun Marian peesissä muutaman kilometrin, välillä taisin mä olla edellä. 4,2km juomapisteen kohdalla otan urheilujuoman ja juon vauhdista osan ja osa tippuu rinnuksille. Häivitin sekä Marian että Markun. En tiedä ovatko edellä vai jäljessä.

6 kilsan kohdalla totean, että taisi sittenkin olla liian kova alkuvauhti. Ja mä mietin ennemmin, ettei saa mennä 5:30 ja alle. Tuntuu raskaalta. 7km kohdalla tuntuu ensimmäinen rakko. Ei tainnu ollakaan hyvä valinta nää varvasjuoksusukat.. 7-8 kilsan kohdalla kuitenkin vielä hymyilin:

Sitten oon vittuunnuksissa juoksennellu hiekkateillä, enkä oikeastaan muista muuta kuin, että jalkaa toisen eteen ja tulis vaan seuraava juomapiste. Sitä se on ollu lähinnä koko reissu. En oikeasti muista, että mitä missäkin kohtaa, kun reitti tekee ihme lenkkejä, välillä asfaltilla ja välillä hiekalla.

N. 9km kohdalla sai juotavaa ja siinä otin urheilujuomaa ja join kävellen suurimman osan. Vauhti tippuu ja kilsat alkaa liikkua 5:50 kohdilla. Vielä kuitenkin hyvissä asemissa, mutta paljon ei pysty vauhtia kiristämään. Raskaalta tuntuu, ja mietin jopa, että jätänkö leikin kesken. Totean kuitenkin itelle, että en voi laittaa flunssaisen olon piikkiin, vaan nyt on kyse ainoastaan huonosta kunnosta. Eli jatkan. ;D

Reilun 12 kilsan kohdalla mies oli kannustamassa ja siitä sekä alustan vaihtumisesta asfaltille sain uutta pontta ja seuraava kilsa menikin 5:35, kun edellisen 11-12 kilometrin aika oli 6:01 (toki sisälsi ylämäkeä).

13 kilsan kohdalla otin geelin. Tajusin vasta viisi metriä ennen juomapistettä, että juomista on tarjolla. Ei vissiin ollu merkkiä etukäteen, tyyliin 100m juomapisteelle. En ainakaan huomannu. Äkkiä geelipussi auki, ja suuhun ja vettä päälle. Tässä joudun ottamaan kävelyaskelia, että ehdin saamaan geelin ja veden siihen päälle.. Jää kyllä osa geelistä vielä jotenkin pyörimään kitalakeen.

16 kilsaan asti painelen n. 5:50 vauhtia. Nyt tuntuu jo toinenkin rakko, tällä kertaa varpaan päässä. Meno alkaa hyytymään. Mä sitten vihaan näitä hiekkaosuuksia, pikkukiviä kengissä, hiekka pöllyää ja tarvis vettä. Muutenkin saa rykiä normaalia enemmän, niin nyt vielä tuo pöly. 17 kilsan juomapisteellä otan lisäksi banaaninpalan, tarvin energiaa, lisäksi urheilujuomaa. Ei oo enää kuin 4 kilsaa, kyllä se maali joskus eteen tulee.

Vauhdit tippuu. Kilsat 16-19 vauhti on päälle kuusi. Alkaa olla todella raskasta ja jalat ei vaan tikuta yhtään enempää, vaikka kuinka haluais. Kello näyttää, että vauhti on tippunu, vaikka luulen juoksevan edelleen sitä 5:40-5:50 vauhtia. Maria tulee n. 18,5 kilsan kohdalla takaa ohi, yritän pysyä vauhdissa mukana. Sitten tultiin taas asfaltille ja seuraavan kilometrin vauhti on 5:46 min/km. Nyt näkyy jo stadion! En kuitenkaan pysy Marian vauhdissa parissa viimeisessä ylämäessä, en vaikka kuinka yritän. Vipassa mäessä on pakko ottaa pari juoksuaskelta, kun oon ihan varma, että kohta pohkeet kramppaa. Joku huutaa sivussa, että ”puolessa välissä mäkeä, jaksaa, jaksaa” ja ei muuta kuin jätän kävelyaskeleet muutamaan ja vaihdan juoksuksi. Eikä pohkeet krampannu! Siitä olikin sitten helppo juosta maaliin, en ottanu mitään sadan metrin loppukiriä, ettei maitohapot nousisi liikaa (näin meitä oli ohjeistettu tulevan mittauksen vuoksi).

Vihdoin maalissa! 2:03:42. Olipas todella raskas reissu. En tiedä mitä ajattelen ajasta, oon vaan tyytyväinen, että se on nyt loppu. Kävelen eteenpäin ja etin maratonkoulun valmentajaa. Chip otetaan pois, kerään pussiin mitalin, jogurttia, sipsiä, banaania, myslipatukan.. Palaan takaisin ja Maria kertoo, missä Reiska on. Sinne siis. Reiskalla oli liuskat loppu, joten happoja en tietoon saanu. Se vähän harmitti. Keskusteltiin kisasta, vauhdista ja sykkeistä. Mun keskisyke oli 186! Järkyttävää, ei ihme jos tuntui pahalta. Mun anaerobinen kynnyshän on 180, ja esim. viime syksyn puolikkaan keskisyke oli 175. Kuulemma oon paremmassa kunnossa kuin syksyllä ja Tukholmassa 4,5 tunnin alitus on realistinen. Kiva kuulla! Hän vielä laskeskelee eri testien ja happojen sekä HCR:n mukaan meille tavoitevauhdit Tukholmaan.

Pukuhuoneessa otin kengät pois ja yksi valkoisen varvasjuoksusukan varvasosa oli kokonaan punainen. Vastassa oli muutamat rakot verineen.. Saa puhkoa illalla neulalla. Eipä tarvi näitä sukkia Tukholmaan laittaa.

Neljän tunnin ajomatka kisan jälkeen ei tehny hyvää jaloille. Vasen reisi oli aika pökkelö ja kipeä illalla, ja myös tänään. No nyt vaan lepoa ja reisi kuntoon.

Mä en tykänny reitistä. Mäkinen ja noin puolet hiekkaa. Se pöllys ja niitä pikkukiviä oli kengissä. Olin tyytyväinen, että mahaa ei polttanu niin kuin edellisellä puolikkaalla. Ja aikaankin täytyy olla tyytyväinen. Olisi pitänyt lähteä hitaammin, se jäi vähän harmittamaan. Mutta muuten taudin jälkeen mäkisessä maastossa (hei, mä oon Pohojammaan lakeuksilta! 😀 ) ja osin hiekka-alustalla ja silti jäin vain 45 sekkaa ennätyksestä. Aikamoinen kierroskone sitä kyllä oli 186 keskisykkeestä ja lenkin 196 maksimista päätellen. Sisua ainakin siis oli. 😉

Oli tyttöjen kanssa näin äitienpäivän puhetta Tukholmasta: ”Sit sulla on taas jalka kipeä ja rakot jalas.” ”Mä olisin voinu kirjoittaa siihen korttiin, että äiti on maailman paras juoksemaan.” 😀 Meillä on kyllä opittu äitin harrastuksen myötä, että osallistuminen on tärkeintä ja se, että on mukavaa! Nimittäin viime vuoden Tukholman maratonin jälkeen kysyttiin: ”Voititko?” No en ihan. 😀

Todella valitettava tapaus oli HCR:llä sattunut kuoleman tapaus. 🙁 Kyllä pisti itelläkin vähän miettimään, että missä kunnossa sitä juoksee…

Tässä vielä Garminin dataa: http://connect.garmin.com/activity/84082882

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Helsinki City Run 2011”

  1. Ooh! Hieno juoksu ja huippu raportti! Keli oli kuuma ja määkään en tykkää sorasta.. Onnee nyt vielä, hyvä, että kokeilit kuitenkin lujaa 🙂 Onnea onnea 🙂

  2. Onnittelut hienosta juoksusta.

    Olin katsomassa juoksua ja koko illan olo oli murheellinen, kun satuin näkemään kuinka kuollutta miestä elvytettiin pitkään.

  3. Laura, kiitoksia! Samat ajatukset siis reitistä ja kelistä! 🙂 Oli ihan hyvä, että lähdin hakemaan vauhtia. Ainakin tuli hyvä vauhtikestävyystreeni, joskin vähän pitkä. ;D Mutta tästä on hyvä lähteä kohti Tukholmaa.

    Pia, kiitoksia! 🙂 Joo, todella surullinen juttu. Onneksi ite en nähnyt, varmasti vaikutti ajatuksiin ja mieleen. 🙁

    Jaanaba, kiitos, kiitos! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta