Jälkimietteitä

No niin, nyt on vierähtänyt  Tukholman maratonista 3 päivää. Jalat ovat uskomattoman hyvässä kunnossa. Sunnuntaina ne tuntuivat kunnolla ja liikkeellä pääseminen oli vaivalloista, mutta jo maanantaina kävelin ihan normaalisti. Muistan kuinka viime vuonna maanantaina töissä oli todella vaikea mennä portaita alas, nyt menin ihan normaalisti normaalilla vauhdilla. Kukaan ei olisi voinut kävelytyylistä voinut päätellä, että oon ollu maratonilla. 🙂

Oon tosi tyytyväinen maratonin tasaiseen vauhtiin. Nopein 5km taittui vauhdissa 6:18 min/km ja hitain vitonen 6:34 min/km, eli kaikki vitoset oli 16 sekunnin sisään. Ensimmäiseen puolikkaaseen meni aikaa 2:15:37 ja toiseen puolikkaaseen 2:14:12 eli siis jälkimmäinen meni nopeammin. Siihenkin oon tosi tyytyväinen. Yllättynyt oon mun sykkeistä. Nimittäin keskisyke oli jopa 172. Mun aerobinen kynnys on 160 ja anaerobinen kynnys 180. Olin alunperin aatellut keskisykkeen sijoittuvan johonkin 160-165. Viime vuonnahan mun keskisyke oli 163. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen, että tuollaisellakin vauhtikestävyyssykkeellä pystyin juosta noin pitkään. En ymmärrä miksi tuo syke nousi noin paljon korkeammalle kuin normaalisti tuollaisella vajaan 6:30 vauhdilla. Oliko jännitystä, vaikuttiko mäet ja matkan pituus vai mikä?

Parannusta tosiaan tuli viime vuodesta lähes 49 minuuttia, joka on tosi upea parannus. Viime vuonna lähdin pitkän lenkin vauhtia matkaan ja keskivauhti oli 7:33 min/km, tänä vuonna lähdiin pk-vauhtia ja keskivauhti oli 6:24 min/km. On mun vauhti nopeutunut vuodessa paljon ja se johtuu ihan kilometrien lisäämisestä. Nimittäin viime vuonna kilometrejä tuli ennen Tukholman maratonia 324,6 ja tänä vuonna puolestaan 516,4. Viime vuonna oli juoksijanpolviongelma ja tänä vuonna lonkankoukistajien, joten ihan vaivatta ei mennyt kumpikaan alkuvuosi. Ja toinen muutos on se, että vauhtikestävyyslenkkejä oon tehnyt enemmän eli säännöllisesti. Ne ovat myös tuoneet vauhtia lisää. Tuo viitisensataa kilometriä viidelle kuukaudelle ei ole edes paljon, vain satanen kuukaudessa. Jos pysyn kunnossa, niin uskon määrän nousevan syksyä kohti.

Kovasti jo juokseminen kiinnostaa ja lenkistä haaveilen. En kuitenkaan aio mennä vielä tällä viikolla, että varmasti jalat palautuvat kunnolla. Itse asiassa mies lähti nytkin koiran kanssa, vaikka se on minä, joka yleensä koiran lenkkeilytän. 🙂

Mietin, että Seinäjoella on 4,5 viikon päästä puolikas. Onkohan jalat jo silloin siinä kunnossa, että siellä voisin käydä juoksemassa? Haluan ottaa varman päälle, ettei tuu mitään ongelmia ennen Berliinin maratonia, joka on siis seuraava tavoite. Ennen sitä käyn 3.9. joko Vaasassa tai Jyväskylässä juoksemassa puolikkaan.

Niin, ja meille tuli tänään uusi perheenjäsen. Toinen leonberginkoira. Tämä vie nyt hetken huomioni juoksulenkkeilystä. 😉 <3

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Jälkimietteitä”

  1. Huippua, että palautuminen on jo vauhdissa! ittelläkin alkaa oleen ja ihan kiva, kun huomenna on se puolikas 🙂

    Kyllä oot ihan varmaan 4,5 viikon päästä sääkin jo kunnossa.

  2. Joo huomenna pitäs mennä perinteinen Helaventti rykäseen 🙂

    Saas nähä mitä jalat sanoo, nyt tuntuu ihan ok, mutta sittenpähän sen näkee! Keli pitäs olla aikas lämmin..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta