Eka kaatuminen

Tänään on ollu viikon kolmas lepopäivä. Päivällä kun meni neljä tuntia (2h treenit, 2h matkat) koiran kanssa vesipelastustreeneissä, niin ei enää omiin treeneihin ehtiny ja jaksanu. Viikko on menny lähinnä pyöräillessä, ja kun sykkeet ovat pysyneet reippaasti alle aerobisen kynnyksen, niin tuntuu kuin ei mitään hirveästi olisi tehnytkään. Iisi viikko, kiva niin! 🙂 Kuvassa viime viikonlopun treenitkin, mitä edelliseen kuvaan en liittänyt.

Tänään käskin miehen ottaa kuvat mun pyöräilyasennosta. Että oikeasti itekin näkisin, että missä asennossa oon ja että voin vertailla BikeDynamicsin ohjeisiin (kiitos Ammi!). Ja kun mä oon tällainen käyrien, numeroiden ja grafiikan rakastaja, niin tää asteiden mittaaminen on just mua. 😀 Tosi vaikea noita oikeita kohtia on kattoa, mutta ainakin sinne päin ovat. Käsien asento mua mietityttää, mutta hirmu vaikea ees saada luonnollista asentoa, kun nojaa kädellä/polvella seinään.

Alimmassa kuvassa yritin saada luonnollisempaa asentoa käsille, ja nojasin tolppaan vain polven avulla. Ja heti tämän kuvan ottamisen jälkeen makasin maassa. Vasen jalka irtosi polkimesta kaatuessa, mutta oikea jalka jäi vielä kiinni polkimeenn. Polvesta tuli verta, ja kyynärpään iho on rullalla. Voihan helkkari! 😀 Onko tähän kukaan vielä pystynyt, kaatua nyt paikoiltaan kuvaustilanteessa. 😀 Kyllä taas oli sellainen sankari matkassa.. Pyöräkin sai harmi kyllä vähän lopullisia muistoja tästä kaatumisesta, lähinnä sarviin. Eikä mikään ihmekään, koska asfalttiahan tuo piha on.. Mutta onneksi pieniä vain. Jatkossa jos pitää vielä jotain kuvia ottaa, niin luulen, että nojaan ihan kunnolla kädellä. ;D Kaatumisen jälkeen ei kyllä ihan heti naurattanu, vaan makasin maassa minuutin verran. Haavat kun sain puhdistettua, niin sitten kyllä jo nauratti. Niin mua! 😀

Unta palloon

Torstain pyörälenkki oli melkoista tuskaa, selkä oli tulessa. Totesin, että säätöjä oli taas tehtävä. Tämäkään ei ollut vielä hyvä. Mun pitää ettiä netistä nyt jotkut hyvät ohjeet, joiden perusteella ajoasento laitetaan kuntoon.

Perjantaina meidän muksut lähti muutamaan eri paikkaan yökylään. Mä käytin ekat kaksi tuntia pyörälenkkiin, ja loppuilta vietettiinkin miehen kanssa laatuaikaa. Käytiin mm. ravintolassa syömässä. Heräsin aamulla vasta klo 10, nukuin kymmenen tuntia! Voi, että teki hyvää. Näitä iltoja pitäis saada lisää, edellisen kerran muksut ovat olleet yhtäaikaa yökylässä 2-3 vuotta sitten. En edes muista koska.

Niin siihen lenkkiin… Pyöräilin taas Peräseinäjoen suuntaan ja mittariin tuli lukemaksi 50,51km. Menomatkaan (25,25km) meni aikaa 54min ja kotimatkaan 1h8min. Oli vähän (oikeasti tosi kova) vastatuulta ja mun pyöräilykunto ei tahdo olla vielä kovin hyvä, ja kovaan vastatuuleen oli tosi raskasta tulla. Selkäkin oli vähän väsynyt, samoin hartiat. Pysähdyin kaksi kertaa tekemään pikasesti venyttelyjä.

Tänään vuorossa rullaluistelulenkki. Siinäkin huomasin, että pyöräily on jumittanut selkää. Rullislenkin jälkeen vaihdoin luistimet lenkkareihin ja lähdin juoksemaan. Aluksi tuntui ihan kuin olisi ollu jouset kenkien pohjassa. 😀 Puolet matkasta juoksin asfalttia ja puolet hiekkatietä, yhteensä 4,6km. Sääressä ei tuntunut, mutta heti kun pohje alkoi tuntumaan kiristyvältä, niin lopetin. Kävelin sitten vipan reilun kilometrin kotiin vähän kuin loppuverryttelyksi. Päälle kotona vielä puoli tuntia kahvakuulaa. Treeni kesti siis yhteensä n. 1h 50min. Tuli mielettömän hyvä fiilis!

28.7. pyöräily 30.59km, 01:13:25, 25.0km/h, avgsyke 143
29.7. pyöräily 50.51km, 02:02:52, 24.7km/h, avgsyke 145
30.7. rullaluistelu 15.71km, 51:17, avgsyke 145
30.7. juoksu 4.64km, 28:57, 6:14min/km, avgsyke 155
30.7. kahvakuula 30min, avgsyke 134′

Mä oon ollu normaalia väsyneempi parin viikon ajan. Itse asiassa siitä lähtien, kun loma loppui ja työt alkoi. Maanantainakin nukuin kahden tunnin päiväunet, kun töistä tultua meillä ei ollu ketään kotona. Tiistainakin tunnin. Ei yhtään mun tapaista. Tuli mieleen käydä muutamissa verikokeissa. Kilpirauhasarvoja ei oo tarkistettu pariin vuoteen, joten ne katottiin ja samoin hb. Kaikki oli kunnossa, hb oli 135. 🙂 Sitten tajusin, että mun illat venyy puoleen yöhön joka yö, ja kuudelta soi kello. Kuusi tuntia on ihan liian vähän unta mulle. Viime yönä nukuin sen kymmenen tuntia, ja se teki niin hyvää. Pitäis vaan arkenakin yrittää pyrkiä 7-8 tunnin uniin, joskus jopa 9 tunnin uniin. Uni on niin tärkeää!

Mulle suositeltiin pohkeiden venyttämiseen tällaista laitetta, onko kenelläkään kokemusta?

T-Stand, kuvan lähde: Tumppituote