Pohojammaallaki o mäkiä

Eilen tuli yllättäen pitkän lenkin mahdollisuus eteen, ja mä tietenkin käytin sen hyväkseni. Haettiin tytöt mökiltä kotiin, jossa olivat olleet muutaman päivän mun vanhempien kanssa. Mies ja poika lähtivät autolla samaan aikaan, kun mä lähdin pyörällä. Halusivat kalastamaan.

Otin mukaan 7,5dl pullon vettä, 7,5dl pullon urheilujuomaa, geelin ja glukoositabletteja (näitä siripirejä meiltä löytyy aina diabeetikon takia kaapista). Koska mulla on vain yksi pulloteline pyörässä, niin otin selkään sellaisen vanhan pienen ”pullotelineen”, jossa on muutama tasku. Sain siis mukaani myös puhelimeni ja nuo ”eväät”. 🙂

Ei muuta kuin menoksi. Seinäjoki-Kuortane välillä ei paljon nousuja ole, ja se 40 kilsaa sujui tosi nopeasti hyvällä fiiliksellä. Vaihtelin pyöräilyasentoa eli siis käsien asentoa useasti. Tällä kertaa en ajanut kahvoilta, vaan vähän lähempää. Kämmenistä 1/3 osa oli mustan osan päällä ja loput siinä teipin päällä. Tämä ajoasento sopi hyvin, eikä samanlaista selän poltetta tullut mitä ennemmin. Tästä tuli mieleen, että onko stemmi liian pitkä.. Mutta kerätään niitä kilometrejä kuitenkin reippasti lisää ennen kuin mietitään enemmän. 😉

Kuortaneen risteyksestä Soiniin päin lähtiessä ensimmäinen ylämäki näyttää tältä:

Siitä se mäkinen osuus lähtikin, mutta myös paljon, paljon hiljaisempi tie. Ylös, alas, ylös ja alas. Kipakin tuli reissulla pariin otteeseen mieleen, tai Kipan kommentti kolmesta rattaasta. Tuntui nimittäin, että olisi voinut olla enemmän vaihteita, kun pienin ei tahtonutkaan enää riittää. Onneksi yleensä ylämäen jälkeen tulee alamäki, jossa voi huilata. Aina ei näin kuitenkaan ollut, vaan yhdenkin mäen jälkeen mutkassa huomasin, että ylämäki vaan jatkuu. 😀 Tässä yksi pitkän suoran ala- ja ylämäki.

Nuo kuvat ovat alkuvaiheilta tuota tietä, ja sitten jätinkin kuvaamatta. Yhdessä alamäessä kellotin vauhdiksi 48,8 km/h ja se tuntui jo oikeasti tosi hurjalta vauhdilta!

54 kilometrin kohdalla otin geelin. 70 kilometrin kohdalla alkoi matka jo vähän painaa, ja viimeiset parikymmentä kilsaa oli suht raskaita. En ollut ehkä kunnolla valmistautunu pitkään lenkkiin, kun en sitä ajoissa tienny. Näin ollen syömisetkin oli mitä oli. Ja toiseksi, eipä noita pyöräilykilometrejä oo hirveästi ehtiny kertymään. 80 kilsan  kohdilla otin n. 15g hiilaria siripireistä.

Perille päästyäni perheen miehet olivat kalastaneet meille tälle päivälle päivällisen. Ihan kivan kokoinen hauki! 🙂 Selkä oli ihan ok, siis väsynyt tietenkin, mutta tuollaisen lenkin jälkeen olisi voinut olla tosi huono, kun aattelee taustaa ajoasennosta ja pyöräilykilometreistä lähtien. Oikeassa kyynärpäässä on vähän kipua tietyissä asennoissa, mutta niin oli jo viikonloppuna. Niin, ja vesi meni kokonaan, urheilujuomaa jäi 1/3 pulloa.

3.8. pyöräily 92,14km, 3:37:27, 25.4km/h, avgsyke 146. Loistava fiilis!

Töistä lähtiessäni oli ihanan lämmin ilman ja satoi vähän. Nyt vettä tulee jo kaatamalla, mutta kesäsade on yleensä aina lämmin. Voisi kokeilla pientä juoksua illalla. 🙂

Ninni

7 vastausta artikkeliin “Pohojammaallaki o mäkiä”

  1. Ei kait mun tarvi kuunnella omia neuvojani, kun ei niitä kuuntele kukaan muukaan 😀 Hieno homma, että noin pitkä lenkki sujui ilman ihmeempiä kipuiluja. Minkä mittainen stemmi sun pyörässä muuten on? Kun sullakin taisi olla joku pieni runkokoko (48)? Mun stemmi ainakin on jo lyhyt. Kokeileppa sitä ohjaustangon ”pyöräyttämistä” itseesi päin. Jo 5 mm tekee paljon.

  2. Ammi, 😀 Siis mulla on 90mm eli omasta mielestä pitkä.. En mä kyllä noista mitään tajua. Runkokoko on sen 48cm. Tuota pyöräyttämistä en ookaan testannu, täytyy kokeilla! Kiitos! 🙂

    Jaanaba, joo, kun on joku selkeä määränpää, niin se on kiva! 🙂

    Ebba ja Ockra, kiitos hatunnostosta! 😀 On tuo väli kyllä aikamoista mäkeä. Ei uskois, että ollaan Pohjanmaalla.

  3. Heh, jos mulla ois stemmi pituudeltaan 90 mm, niin olisin vaihtanut jo. Vaan mulla on selvästi lyhyempi. En tiedä mittaa, kun siinä ei lue :/ Itse mittailin sitä viivottimella ja arvioin, että se vois olla 80 mm, myyjä heitti näppituntumalla 70 mm. Eivät ehtineet mittaamaan oikeasti, kun oli kiireinen aika ja liike oli menossa kiinni. Siksi ne suositteli mulle sitä pyöräytystä, koska tuosta lyhyempi stemmi on jo tosi lyhyt.

  4. Mukavan näkösiä mäkiä on kyllä, aika reippaasti oot polkenut.

    Ah, uus pyörä olis niin ihana. Täytyy vaan löytyä joku sponsori jostain, että sais semmosen hommattua..

  5. Ammi, pitää siis todellakin tuota stemmin vaihtoa miettiä. Pitäis saada joku kattomaan tuota ajoasentoa oikein kunnolla. Ite tiedän noista niin vähän.

    Laura, Visa oli mun sponsori.. Tai ei sitä kyllä oikein voi sponsoriksi kutsua. 😀 Joko ilmoittauduit kouluun? 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta