Palautumista ja triathlonkoulua

Päivittelin kuvia Berliinin reissusta kertovaan postaukseen. Videonpätkiäkin olis maratonin matkan varrelta, katotaan laitanko nekin näkyviin. 🙂

Palautuminen Berliinistä on vielä vähän vaiheessa. Maanantai oli lantion ja polven takia vaikein päivä. Muutama yö meni huonoilla unilla, kun ei löytynyt kipujen takia kunnon asentoa. Oiskohan ollut keskiviikko, ku alkoi tuntumaan jalan ulkosyrjässä. Torstai olikin pahin linkuttamispäivä, kun jalalla ei pystynyt astumaan kunnolla. Eilen särkylääkkeen vuoksi oli parempi kävellä, mutta edelleen normaalia hitaampaa. Ja mitä enemmän jalan päällä oli, sen enemmän sattui. Nyt kipua tuntuu vain painamalla kipukohtaa, joten hyvältä siis näyttää. Juoksemaan en aio vielä yli viikkoon, uimaan kyllä. Tuo jalan ulkosyrjä kyllä vähän säikäytti, mietin jo rasitusmurtumasta lähtien kaikki.

Aika vähillä jäljillä muuten selvisin, nimittäin vain yksi rakko. Toki se tulee aiheuttamaan kynnelle vähän ongelmia, arka siis edelleen.

Torstaina alkoi triathlonkoulu. Tunsin kyllä todellakin itseni täysin aloittelijaksi! Mutta Kaitsu sanoi, että uinti on mennyt eteenpäin! Jee! Mä en oo edelleenkään sitä nenäklipsiä hommannut, kun en oo käyny kuin kerran sen jälkeen uimassa, kun siitä oli puhe. Tänään käyn sen ostamassa, jos Seinäjoelta löytyy. Sitä tarvin!

Juoksua tulee olemaan ohjelmassa kaikista vähiten, joten mun treenien pääpaino tulee muuttumaan. Enää ei juosta neljää lenkkiä viikossa (toki en oo pystynyt sitä tekemään koko kesän aikanakaan), vaan uinti ja pyöräily vie oman aikansa ja aika paljonkin siitä ajasta.

Meitä on 15 ihmistä tuossa ryhmässä, onneksi suurin osa on jatkavia eli ovat aloittaneet jo tammikuussa. Jos meitä olisi 15 täysin samassa pisteessä olevaa kuin minä, niin yksilöllinen ohjaus olisi tosi vähäistä.

Oon saanut päivittelyjä tästä lajin valinnasta, ja varsinkin, jos joku sattuu kysymään, että missä tuo koulu on. 😉 Mutta eihän tästä mee Ylöjärvelle kuin 2h, ei se oo matka eikä mikään kolmena sunnuntaina kuukaudessa. Oma-aloitteisesti en oo paikkakuntaa maininnut, vaikka pidetään mua jo muutenkin ihan pöljänä. 😀

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Palautumista ja triathlonkoulua”

  1. Tervetuloa triathlonistiksi. Olen jo kauan jättänyt kertomatta suurimmasta osasta treeneistäni (ja kaikesta muusta urheilutoiminnasta) tutuille, ettei nyt ihan pölähtäneenä pidettäisi 🙂 Ja älä välitä, jos juoksua tulee vähemmän, mulla ei oo ainakaan tulokset varsinaisesti huonontuneet, vaikka juoksenkin tosi vähän. Ja jalatkin on pysynyt viime aikoina kivasti kunnossa, mikä pelkällä juoksulla ei välttämättä onnistuisi.

  2. Toi on kyllä tosi mielenkiintoista, että vaikka juoksua tulee vähemmän tulokset voivat jopa parantua.

    Pöljiähän me tämmöset olemme. =P

  3. Mummielestä ne on pöljiä, jokka ei uskalla edes yrittää tai alottaa tai kokeilla 🙂

    Ootte kyllä hauskat, kun sinne vaan menitte 🙂 Ilolla odotan raportteja!

  4. Kipa: Kiitos, mutta kaukana vielä siitä. 😀 Vaikka toki Kaitsukin sanoi, että kaikki on tästä lähtien triathlonisteja. ;D Joo, ehkä mä varmaan jatkossa jätän kertomatta koko ajan vähemmän. Tuota mä toki haenkin, että jalat pysyisivät paremmassa kunnossa. Katsotaan miten juoksu kulkee keväällä, kun treenit ovat olleet ihan erilaisia. 🙂

    Jaanaba, toki kaikki treenit nostavat peruskuntoa. Nyt kun vielä sais sitä painoa tiputettua. 🙂

    Laura, me pidetään niitä pöljinä ja ne meitä. 😀 No emmä tiiä hauskoja, ehkä niitä pöljiä. ;D Jostainhan se on aloitettava, ja kun tällainen pöljä on, niin triathlonkoulusta, jossa on täys aloittelija. Ainakin oppii, toivottavasti! 😉 Sä sitten tammikuussa remmiin, tai itse asiassa yksi paikka siellä on vielä vapaana. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta