Ajankäyttöongelma

Triathlontreenejä on ollu nyt viikon verran. Toki alkuviikosta jätin vielä voimatreenin väliin, ja tällä viikolla kokonaan juoksut. Sunnuntaina aattelin uinnin päälle juosta sen ohjelman mukaisen 40 minsaa, ja samalla katsoa mitä jalat sanovat juoksusta. Mutta tiedättekö mitä, mä oon kehittynyt!! 🙂 1,5 kuukautta sitten mä uin vaparia 5 metriä. Eilen uin 25 metriä!! Pääsin sen matkan muutamaan kertaan, mutta vähän piti aina altaan päässä hengitellä. Kokeilin ilman ylimääräistä taukoa, että olisiko mennyt 50 metriä, mutta jossain vaiheessa menin sekaisin hengityksen kanssa ja uintitekniikka ei ollut enää sitä myötä omaankaan silmään hyvää. Joten totesin, että mun taidot eivät sellaiseen vielä riitä ja harjoittelemista vielä tarvii. Mutta vähänkö oikeasti jäi hyvä mieli eilisestä uimisesta.

Eikä perjantai-iltana ollut ees uimahallissa hirveän paljon väkeä, joten oli kiva treenata. Viereisellä radalla oli kaksi pientä alle 10-vuotiasta tyttöä, toinen oli ehkä jopa alle kouluikäinen. Niin he vaan uivat perhosta ja vaparia, että kateellisena seurasin kuinka hienosti hengitystekniikka oli hallussa. 🙂 Omat samaa ikäluokkaa olevat tytöt (2x kohta 8v) uivat lastenaltaassa sen aikaa, kun mä treenasin. Uintireissun jälkeen piipahdettiin vielä Pulssissa tekemässä voimatreeni, 25 minuuttia siihen meni ilman lämmittelyä (uinti oli tarpeeksi tehokas lämppäri) tehokkaasti ilman ylimääräisiä palautteluja tehden.

Ennen uimista kävin koirien kanssa pikaisesti metsälenkillä. Näitä lyhyitä en yleensä merkitse Heiaheiaan, mutta kävelin pehmeällä turvealustalla reippaasti, joten tästä oli kyllä jotain hyötyäkin, vaikka kesti vain 40 minsaa. Niinpä merkitsin kävelyn Heiaheiaan. Muita treenejä tällä viikolla ovat olleet tiistain 1,5 tunnin pyöräily ja maanantain 9 kilometrin kävely. Pyöräilin Joupiskan kuntoradalle, mutta yksin illalla pimeässä ei ollut kivaa. Musta on tullu ihan mahoton, ja mielikuvitus laukkaa pimeässä. Etukäteen aattelin kiertäväni pariin kertaan sen ympäri, mutta pelkäsin jonkun ukon olevan tyyliin joka mutkan takana, niin se jäi yhteen.. Joupiskallahan oli ollu ahdistelija n. kuukausi sitten. Kiertelin sitten pitkin kyliä lopun aikaa, ja jotenkin tuntui hirmu raskaalle. Jotain pientä flunssaa sitten onkin, kun kurkku on kipeä ja oon ollut tosi väsyny. Toki uusi työ on varmasti vieny osaksi mehuja, ja se aiheuttanu väsymystä. 🙂

Triathlonin myötä treenimäärä on kyllä kasvanut. Ja enemmän tarvisi aikaa parin tunnin treeneille. Jos kolme kertaa viikossa pitää varata treenille aikaa 2-3 tuntia, niin kyllä se aiheuttaa mulle oikeasti ongelmia. Kuitenkin töissä klo 7-15, päiväkodin kautta kotiin ja ruuan teko. Noin klo 16.30 on ruoka valmis. Sitten ei voi vaan treenata joka ilta, kun muksut ovat pieniä. Monesti lähden lenkille vasta kasin jälkeen, ehkä n. klo 20.30, kun muksut ovat nukkumassa. Parin tunnin treeni ja kello on 22.30. Mulle ei oo ongelmana se, että käyn sen jälkeen suihkussa ja meen nukkumaan, saan kyllä nopeasti unen päästä kiinni. Mutta aamulla klo 6.10 oon melkoisen väsynyt. Ja koska yleensäkin treenaan iltaisin, niin en kyllä pääse viideltä ylös aamun treeniä varten.

Uimahalli aukeaa klo 6.30 tiistaisin ja torstaisin, joten uinnin voisi välillä tehdä aamuisin, jos meen sitten kasiksi töihin (joustava työaika), mutta tämä vajaan työpäivän tunti pitäisi sitten taas tehdä joku muu päivä talteen, kun jouduin kuitenkin hakemaan pojan klo 15.30 päiväkodilta. Toki joka ilta mun ei tarvitse olla kotona, vaan välillä voin lähteä ennemmin treenaamaan ja mahdollisesti olla jo klo 21 kotona treeni suoritettuna. Sitten ens viikolla taas mies on reissussa ke-pe, joten miten ihmeessä voin torstaina käydä tunnin uimassa ja siihen päälle pyöräillä 1-1,5 tuntia?! Jos vaihdan tuon treeniin tiistaille, ja tiistain treenin torstaille, niin sitten voin juosta matolla 45 minsaa. (Mulla on juuri tämän takia matto kotona, kun mies voi olla monta päivää putkeen poissa kotona. Viime syksynäkin oli viis päivää viikossa, joten tuli sitten talvella hommattua matto.) Sitten jos perjantaina en ehdi illalla uimaan, niin siirrän sen lauantai aamulle. Tytöt voi hallille ottaakin mukaan, mutta pojan perään tarvisi jonkun vahtijan. No eikös tämä kaikki ole vain järjestelykysymys. ;D Täytyy oikeasti pohtia vähän tätä ajankäyttöä miehen kanssa, että jokainen on sitten tyytyväinen. 🙂 Mutta tämä treenaaminen ei vaan ole niin yksinkertaista, kun pitää hoitaa työ, koti, lapset, koirat ja mieskin.

Pyöräkuume on valtava. Tarvisin myös syksyä aatellen kenkiin ne lämmittävät kengänsuojat, kun sellaisia mulla ei oo ollenkaan. Otsalampun myös tarvisin, niin voisin sitä valona käyttää maanteillä ja taas toisaalta koirien kanssa metsälenkeillä.

Ninni

5 vastausta artikkeliin “Ajankäyttöongelma”

  1. Mullekin tuottaa päänvaivaa treenien ja muun elämän sovittelu ja mulla ei edes oo lapsia ja joskus ajattelenkin, että jos mukuloita olis niin en varmana jaksais liikkua yhtään. =)
    Sää oot kyllä reipas.

    Uinti tulee varmaan olemaan tosi hienoo sit kun se alkaa sujua, luulen.

  2. Kuulostaa melkoiselta jonglööraukselta, hienoa että sulla on se matto kotona! Hienoa edistystä uinnissa!

  3. Jaanaba, kyllä se päänvaivaa lisää tuottaa, mutta oma valinta. 😉 Helpottaa tietty, kun muksut kasvaa.

    Tänään uinnissa hengityksen suhteen tuli joku oivallus. Jee! 🙂

    Pia, matosta on kyllä apua noilla reissupäivillä. Vielä kun saatais kuntosali joko käyttöullakolle tai autotalliin tehtyä. 🙂

  4. Ebba ja Ockra, meillä olikin sunnuntaina oikein hyvä keskustelu mun treeneistä ja niiden ajankohdista. 🙂 Tällä viikolla hän on kolme päivää reissussa, ens viikolla kaksi, joten vähän pitää sumplia. Onneksi on tullu valittua hyvä mies. ;D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta