Minä

Kun mä teen jotain, niin paneudun asiaan aina täysillä. Otan selvää siihen liittyvistä asioista, hankin tarvittavat tarvikkeet jne. Esimerkiksi jo 2009 vuoden alussa juoksuharrastuksen startattuani tiesin lähes kaiken sykkeistä ja niiden kanssa treenaamisesta. Pystyin keskustelemaan kenen tahansa kanssa peekoosta, veekooykkösestä ja veekookakkosesta, maksimista, kynnyksistä, sykemittareista ja niiden ominaisuuksista, tai mitä mä niiltä haluan. Samoin tiedän tosi paljon esimerkiksi diabeteksestä, oon paneutunut siihenkin, koska tyttärelläni on diabetes. Se olen meidän perheessä minä, joka suunnittelee insuliinin nostot ja laskut, ja muuttelee insuliinipumppuun boluksen ja basalin annostuksia. Laihduttamisesta tiedän tosi paljon, koska olen kahdesti kymmenen kiloa tiputtanut. Aina kun teen, niin paneudun asiaan perinpohjaisesti. Se kuuluu mun luonteeseen.

Silti mulla on urheilemisessakin niin paljon asioita, jotka saavat mut ihmettelemään ja jotka eivät menekään niin kuin pitäisi mennä. Mielettömän paljon opittavaa on vielä, ja lisää tullut taas uuden lajin myötä. Olen myös temperamenttinen ja kaiken pitäisi tapahtua heti. Ja jos mulla on joku ongelma, niin kirjoitan siitäkin tänne blogiin sen kummemmin miettimättä, että kuka mitäkin aattelee, millainen käsitys sen kirjoituksen perusteella musta tulee. Se nyt on sillä hetkellä mun ongelma, ja todellakin tiedostan, että yleensä se mun ongelma on niin pieni, ettei sillä ole mitään suurta merkitystä, ja että maailmassa on paljon isompiakin ongelmia. Mulla on kolme lasta, joilla kahdella on jokin sairaus, joten tämä jo osaltaan laittaa asioita oikeisiin mittakaavoihin ja muistuttaa pitää jalat maassa. Samoin sukulaiseni syöpäepäily jne.

Ja kuten sunnuntaina ihmettelin mun sykkeitä, niin tiedän, että tuollaiset ovat ohimeneviä ja ne, jotka eivät sen kummemmin sykkeitä ja vauhteja seuraa, niin eivät tuollaista edes huomaa. Mutta minä, joka rakastan käppyröitä, kiinnitän huomiota ja mietiskelen. Ja sitten tyhmänä kirjoitan kaiken ylös. ;D Sykkeiden nousu voi johtua ihan mistä tahansa. Syömisistä, nukkumisista, vuorokauden ajankohdista, painonnoususta, sairauksista, muista treeneistä jne. Olkoon ne nyt mitä tahansa, niin seuraan sykkeitä ja treenaan niiden mukaan. Eli vähennän vauhtia, kuten eilisellä lenkillä jo tein. Olipas kiva juosta PK1-sykkeillä, kun normaalisti aina juoksen PK2:lla. Vauhti ei ollut kuin seiskan kilsavauhtia, mutta mitäs sillä on väliä. Se mun pitää opetella, ettei seuraisi sitä vauhtia, koska se vaan voi vaihdella. Nyt on muuten tullu paljon pyöräilyä, joka varmasti tuntuu reisissä, ja huomasin esimerkiksi eilen, että jalat tuntuivat tosi painavilta.

Maanantaina kävin uimassa, ja ohjelmassa oli uintia 1500m pullareilla, eli jalkojen väliin laitettavien kellukkeiden kanssa. Mulla on ihanat punaiset pullarit, jotka odottavat Jaanaballa meidän treffejä.

Toiset näistä on mun omat! 🙂 Kuva Jaanan blogista

Uimahallissa ei oo pulliksia lainattavana, mutta valvojien kopissa oli yhdet jonkun omat ja sain lainata onneksi niitä, niin sain ensimmäisen treenin pullisten kera tehtyä. Nyt todellakin ymmärrän mitä virkaa niillä on. Ihan loistavaa! Ja muutenkin pitkään uiminen, nimittäin 1500m tuli uitua vaparia. Toki pullikset vähän keventää uintia, mutta silti! 🙂 Sain keskityttyä pelkästään käsiliikkeisiin, ja hallissa oli vähän porukkaa, joten keskityin vain itseeni omalla radalla, käsien liikkeisiin ja hengitykseen. Tuli niin hyvä mieli tästä onnistuneesta uinnista, että huomasin kotiinpäin ajellessa ajavani nätisti alle 50km/h yhden auton perässä. Normaalisti olisin kironnut sen jo moneen otteeseen. Uinti kai jotenkin rauhoitti! ;D Inhottavaa muuten sanoa, mutta tää meidän paikkakunnan uimahalli on likaisin, missä oon ikinä käyny.. Se on yksi syy, miksi mua on aina inhottanu uinti.

Mä oon miettiny ens vuotta. Tukholman maratonille ilmoittautumista mietin, mutta meiltä kiellettiin se, jos aikoo osallistua Joroisille. Enhän mä vielä ens kesästä tiedä, mutta en kuitenkaan aio Tukholmaan ilmoittautua, joten sinällään triathlonkisa oikeasti kiinnostaa. En tiedä matkan pituudesta tai muustakaan sen tarkemmin, mutta kyllä tässä nyt sellaista kohden mennään. Sen verran oon tykännyt tästä treenin monipuolistamisesta ja jos vielä aina inhoamani uintikin alkaa saada ees vähän positiivisemman kuvan, niin mikäs sen hienompaa. Täytyy sanoa, että nykyisin saan parhaat onnistumisen tunteet uimahallissa! 🙂

Mitä muuta vois tulevalta odottaa.. Täytyy tarkkailla syömisiä. Karkkilakon aloitin maanantaina, ja yritän olla ilman vuoden loppuun asti. Aquaplus järjestää keväällä triathlonleirejä, joista yksi vois olla sopiva mulle ja mun kalenterille. Näillä mennään ja nautitaan tänään lepopäivästä!

Ninni

7 vastausta artikkeliin “Minä”

  1. Hyvä teksti.
    Oma ittensä kannattaa kyllä olla niin normaalielämässä kuin blogiteksteissä mun mielestä.

    Käsittämättömän positiivinen asia on se miten monipuoliselta triathlonharrastus tuntuukaan.
    Etukäteen en osannut edes kuvitella miten kiva on treenata tällä tavalla. Ja tosi kiva kun meitä on kaks tässä samassa jamassa. =)

    Tsemppiä karkkilakkoon.

  2. Mää oon kyllä kanssa samaa mieltä, että ei tartte omassa plokissa alkaa sensuroimaan omia ajatuksiaan, mitäs järkee siinä sitten olis (vaikka itte sitä ehkä joskus teenkin..). En oo sun kommentteja lukenut, että en tiä ootko saanut jotain pas*aa niskaan vai mistä tää kumpuaa, mutta ei kai kukaan järkevä nyt ajattelekaan niin, että sun koko maailma olis tää urheilu? Mitä hittoo jos ei saa enää sykkeistä, vauhdeista yms spekuloida plokissa?! Sehän on parasta 🙂 Jatka vaan samaan malliin, musta sulla on hyvät jutut ja tykkään lukee näitä reeni/uinti/juoksu/pyöräilyjuttuja tosi paljon!

    Haha, ihme tilitys multakin, mutta aihe osui ja upposi!

    Hyvä kyllä, että löysitte Jaanaban kanssa ton triathlonihomman, kyllä määkin joskus, nyt on vähän muut kuviot 😉

  3. Kuulosti vähän minultakin tuo sinun tekstisi! Tykkään blogistasi, laitoni omastani linkin tänne, toivottavasti ei haittaa 🙂

  4. Jaanaba, kiitos. 🙂 Jo kolme päivää ilman karkkia. Jollekin normaalia ja helppoa, mulle jokapäiväiselle herkuttelijalle haastavaa. Mutta niin vaan 3 päivää menny ilman karkkia! 🙂 Joo, etukäteen ei kyllä osannut yhtään odottaa mitä tää treenailu vois tuoda tullessaan. Ja nimenomaan se, kun jokaisesta treenistä on hyötyä. Mua on lähinnä ärsyttäny ennemmin uida tai pyöräillä, kun se ei oo kehittäny itse lajia (juoksua), vaikka tiedän sen kuitenkin kehittävän peruskestävyyttä. Vaikka nyt olisi joku ongelma, niin voi ihan hyvin treenata kahta lajia ja niistä on hyötyä!

    Laura, blogin ulkopuolella oon ennemmin saanu kommentteja siitä, miten negatiivisen kuvan musta blogin kautta saa ja miten mä aina valitan jostain. Edellisestä postauksesta ei sitä tullu, mutta muistuipa taas mieleen. ;D Samoin se, että nyt kun treenaan paljon (mutta monipuolisemmin!) ja mua on jo tätä ennenkin pidetty pöljänä ei-liikkuvien osalta, niin helposti voidaan ajatella tän johtuvan ylirasituksesta. Tästä kaikesta kumpus edelliset ajatukset. 🙂 Ja kyllä kuule niitäkin ihmetyksiä saan, että miten voin liikkua tuon ja tuon verran, kun on pienet muksut. Toisten elämään on niin helppo puuttua, vaikka ei tiedetä asioista tarkemmin. Kiitos tilityksestä! 😉 Sua kyllä kaivataan kouluun mukaan! Vielä mahtuis.. 😉

    Kaisa, nyt vasta avasin sun blogin tuon nimen linkin kautta. Ja tiedätkö mitä.. Juuri eilen kattelin sun kuvia facessa. ;D Oisinko menny Tuulin sivun kautta sun sivulle. Niin ja viikonlopun kympin aikakin tuli noteerattua Kaitsun kirjoituksesta. Hienosti vedetty! Linkitä vaan, mäkin linkitän sun blogin! 🙂

  5. Ninni pidä vain lippu korkealla ja tee asiat omalla tyylilläsi. Teet niin paljon asioita, johon minä en pystyisi, että on hauskaa lukea juttujasi ja pyöritellä silmiä. Esim karkki lakko… en pystyisi edes tuohon kolmeen päivään. Maanantaina naurekelin, että mistähän nää finnit tulee, kun en ole syönyt kuin konvehti rasian ja lakupussin viikonloppuna. ;D

  6. Minä ”peukutan” myös uutena lukijana tätä blogia ( Kaisan blogista bongattu)! Tähän on perheellisenä, koiran omistajana ja juuri myöskin triathlon harrastuksen aloittaneena niiiiiiiiiin helppo samaistua :)Haasteellistahan se on yhdistää perhearki ja treenit-mutta ei missään nimessä mahdotonta 😉 Mielenkiintonen, innostava ja hauska blogi, tsemppiä treeneihin:)
    t. Hanne

  7. Ebba ja Ockra, kiitos! No karkkilakko on kyllä niin vaikea, että elämässäni on onnistunut vain yksi karkkilakko.. Katotaan onko tämä toinen, toivottavasti! 🙂 Tänään tosin jäätelöä ja pizzaa..

    Hanne, tervetuloa!! 🙂 Onpas sulla samanlainen elämäntilanne kuin mulla. Tiedät siis aika hyvin haasteellisuuden. 😉 Kiitos ja samoin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta