Perheellinenkin pystyy treenaamaan

Tein eilen illalla elämäni tylsimmän pyöräilyni. Poljin trainerilla kotona 2 tuntia ja 16 minuuttia. Tämä siitä syystä, että en ehtinyt enkä halunnut päivällä pyöräilemään lumimyrskyyn (koulun joulujuhla, siivous, muksujen kanssa uimassa, koirat, likkojen kuskaaminen yökylään + ystävien tapaaminen) ja illalla mies ei ollut kotona vahtimassa nukkuvaa poikaa. Niinpä aloitin polkemisen, kun poika meni sänkyyn. Ehti se pariin kertaan tulla kannustamaankin ”äiti voittaa kisan!”.. 😀

Tämän lenkin siivittämänä ja parin kuukauden triathlontreenauksen kokemuksella aattelin vähän valaista, miten mä oon ehtinyt treenaamaan. Sitä sekä kysytään usein että myös moititaan. Oikeasti se vaatii järjestelyjä, koska lapsia on kolme, koiria kaksi ja aviomiehiä yksi. Pyrin siihen, että kaikki ovat tyytyväisiä.

Kaksostyttäreni ovat syntyneet loppuvuodesta 2003, eli täyttävät 8 vuotta. Kun he aikoinaan syntyivät, niin ei mulla ollut intoa treenata paljon. Kävin parin tunnin rauhallisilla vaunulenkeillä lähes joka päivä, mutta siinäkään suurin syy ei ollu oma liikunta, vaan se, että sain tytöt päiväunille yhtä aikaa. Eli jos aamulla rytmi oli lähtenyt eri tahtiin, niin päiväunien aikana sen sai taas samaksi. Toki raskauden jälkeisiä kilojakin halusin tiputtaa, mutta kävelylenkin venyminen välillä kolmeen tuntiin johtui ainoastaan siitä, että odotin miestä töistä kotiin, että hän olisi apuna nälkäisten tyttöjen syöttämisessä. Jos oli omaa aikaa, niin joko lepäsin tai käytin sen kaupassa käymiseen tms. En todellakaan jaksanut lenkille.

Jossain vaiheessa kokeilin juoksemista, mutta polveen sattui ja se jäi. Silloin tällöin tuli käytyä salilla mm. spinningissä. Poika syntyi alkuvuonna 2006, jolloin tytöt olivat 2v 1kk. Välillä saatiin katseita, kun poika oli kantoliinassa ja tytöt istuivat rattaissa. Näin teimme läheiseen Prismaan ostosreissuja. 🙂 Omaa aikaa sain meikkikutsuja pitämällä, en kaivannu raitista ilmaa lasten kanssa ulkoilun lisäksi, vaan vähäiset liikunnat tuli kuntosalin tunneista, lähinnä spinningistä. Muutama vuosi meni vähäisellä liikunnalla.

2008 vuoden alussa tiputin painoa, ja sitä myöten kuvaan astui kävelylenkit ja vuotta myöhemmin juoksulenkit. Yleensä tein lenkkini illalla lasten mentyä nukkumaan, koska tiesin mitä on hoitaa yksin muksuja, niin en halunnut jättää miestä yksin. Mieheni on aina osallistunut lastenhoitoon ja hoitanut sen hyvin, joten kyse ei ollut siitä.

Mä todellakin tiedän, mitä on olla pienten lasten äiti, ei silloin välttämättä jaksa urheilla. Jos ei jaksa, niin ei jaksa. Silloin pitää levätä, kun siihen on mahdollisuus. Mutta jos haluaa urheilla, niin senkin pystyy järjestämään. Ehtimisestä ei oo kyse, ei sen tarvi olla monen tunnin treenejä monta kertaa viikossa.

Juoksu on ollu mulle hyvä laji, koska lenkille voi lähteä koska vaan. Jos ei pääse yksin, niin vaikka juoksee vaunujen kanssa. Onpahan tehokkaita lenkkejä! 🙂 Oon työntäny tuplarattaita myös pururadalla mäkiä ylös, joten tuollaiset kävelylenkitkin ovat tehokkaita. Tai hankkii kotiin esim. crosstrainerin tai kuntopyörän, ja liikkuu esim. lasten päiväunien tai Pikku Kakkosen aikana. Ja kyllähän se iskäkin voi osallistua siihen lastenhoitoon niin, että äiti ehtii lenkille ja saa taas sitä myötä uutta virtaa.

Nykyään tytöt ovat koulussa, ja poika päiväkodissa. Tytöt pärjäävät muutaman tunnin yksin kotona, ja voin piipahtaa tarvittaessa lenkillä. Mutta koska ovat iltapäivät jo päinsä, niin en voi joka ilta jättää heitä yksin. Eikä poikaa voi jättää vielä tyttöjen kanssa päinsä kotiin, niinpä edelleen joudun miettimään lenkkieni ajankohdat.

Mä kulutan vapaa-aikani urheilemiseen. Jos mulla oli ennen tunti ylimääräistä aikaa (esim. tytöt kavereilla, poika ja mies kaupassa), niin siivosin. Tai jos lasten harrastuksien tms. aikana ennen kulutin aikaani kaupoissa, niin nykyään käytän nää ylimääräiset ajat urheilemiseen. Ja käyn kaupassa sitten muksujen kanssa yhdessä. Olen esimerkiksi ensin Pikku Kakkosen aikana polkenut trainerilla esim. 40 minuuttia ja vienyt tytöt pianotunneille, ja niiden aikana (30min) tehnyt juoksulenkin.

Paljon teen lenkkejäni illalla, kun muksut on mennyt nukkumaan. Arkena nukkumaanmeno on klo 20-20.30, jolloin aamulla on suht virkeää porukkaa. Jos nukkumaanmeno venähtää ysiin, niin seiskalta saa potkia tyttöjä ylös, että ehtivät kasiksi kouluun. Viikonloppuisin nukkumaanmeno venähtää, ja silloin en voisi enää sen jälkeen lähteä lenkille. Lenkit voisi tehdä myös aamusta, kun perhe nukkuu. Teen niin, jos saan itteni piiskattua ylös viideltä. Menen seiskaksi töihin, joten tämä oikeasti vaatii piiskausta. Viikonloppuisin oon kyllä lähtenyt sitten  esim. klo 7.30 lenkille.

Silloin, kun mies on työreissussa, niin järjestelen viikon niin, että näihin päiviin osuu viikon lepopäivät ja sitten teen liikuntani lasten nukkuessa. Olen myös ottanut koko lauman uimahallille, ja palkannut ”lastenhoitajan” mukaan, jolloin olen ensin voinut tehdä oman treenini ja lopuksi viettää aikaa muksujen kanssa uimassa.

Sitten olemme miehen kanssa sopineet, että muutamana päivänä, kun ohjelmassa on parin tunnin treeni, niin lähden lenkille ajoissa esim. iltaseiskalta. Näin itelläkään ei mene niin myöhään. Mä tosin voin tulla klo 22.30 lenkiltä, käydä suihkussa ja olla untenmailla jo klo 23. Eli mulle tuo myöhäinen liikunta ei vaikuta unentuloon.

Eli yhteenvetona vinkkejä:
– Urheile illalla/aamulla lasten nukkuessa.
– Urheile harrastusten aikana.
– Urheile Pikku Kakkosen (tai muun lasten seuraaman lastenohjelman) aikana.
– Korvaa televisioaika urheiluun. Itse en seuraa mitään sarjaa, koska en voi olettaa olevani tiettyyn aikaan tv:n ääressä.
– Ota lapset mukaan lenkille. Meillä tytöt tulevat uimaan mun kanssa. Isommat pärjää yksin, pienemmille voi ottaa lastenvahdin mukaan. Juoksulenkillä isommat lapset voi pyöräillä mukana, ja pienimmät rattaisiin.
– Sovi tietyt illat, jotka on sun liikuntailtoja.
– Huolehdi kunnon yöunista. Välillä meen itekin klo 20-21 nukkumaan, että ehdin saada 9-10 tunnin unet arkena.

Jos oikeasti haluaa liikkua, niin kyllä se onnistuu. Täytyy vain haluta! Eikä se tarkoita, että kaikki liikuntaan käyttämä aika on perheeltä pois. Kun muutama kuukausi sitten lisäsin liikuntaan käyttämääni aikaa, niin kyllä se vähän ongelmaiselta tuntui, mutta nyt viikot ovat vakiintuneet ja ei tunnu yhtään ongelmaiselta.

Kysyin tytöiltä, että mikä on parasta ja huonointa äitin triathlonharjoittelussa. Parasta kuulemma on, kun pääsee aina mukaan uimaan. Huonointa on, kun triathlonkoulu kestää kauan (kolmena päivänä kuukaudessa oon 6-7 tuntia poissa).

Nyt ei muuta kuin koirien ja pojan kanssa lenkille…

Ninni

6 vastausta artikkeliin “Perheellinenkin pystyy treenaamaan”

  1. Tämän tekstin voisin näyttää muutamalle henkilölle… Vaan mikäpä minä olen asiasta kenellekään sanomaan, helppoahan mulla on kun ei ole niitä lapsia 😉 Mutta monesti tuntuu, että ei se perimmäinen syy ole siinä, että ei ole aikaa. Vaan että ei ole sitä halua. Jos on halua, kuten sinulla, niin sitten yleensä löytyy sitä aikaakin.

  2. Kyllä äitilläkin saa olla omia harrastuksia-ja pitääkin olla!! Mie en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka paheksuu äitejä, jotka ei ole lastensa kanssa 24/7, ei se ole perheeltä pois jos äiti ei ole aina siinä!

    Mie nostan hattua siulle Ninni, 3 lasta, 2 koiraa ja isäntääkin pitäs vielä jaksaa viihdyttää :)Ja silti sie löydät niin hyvin aikaa siun omalle harrastukselle-sinulle itsellesi! Onhan se todella haastavaa kun treenaamaan ei välttämättä pääse aina silloin kun haluaa, mutta äitit on kekseliäitä;) Itse kanssa poika mukaan uimahalliin, koira mukana juoksulenkeillä jne.-näin saa 2 kärpästä 1 iskulla 🙂

    Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin 🙂 Voisin kuvitella, että teilläkin ois ihan toisenlainen meininki kotona, jos et sais tehtyy omia juttuja. Miullakin on ollu pitkiä aikoja jolloin en oo jaksanu urheilla, mutta tosiaan ei aina tarvitse jaksaakkaan-mutta toisaalta, silloin ei ainakaan tämä äiti ole ollut energisimillään kotona;)

    Mutta kovasti tsemppiä ja jaksamista sinne treenilöihin! Kyllä myö äiti jaksetaan ja ollaan vielä ylpeitä siitä 🙂

  3. Munkin on pitänyt ja aionkin kirjoitella aika samasta asiasta, sillä on samaa mieltä, että harrastuksen ja perheen yhteensovittaminen ON mahdollsta (d4444 😀 ), mutta se vaatii molempien osapuolien panostusta ja tiedän, että kaikilla ei valitettavasti näin ole 🙁

    Mutta siis, hyvä teksti! Kannan korteni kekoon myöhemmin 🙂

  4. Ammi, jos on halua, niin aikaa löytyy kyllä. 🙂

    Hanne, totta turiset! 🙂 Kiitos samoin! Mä en muuten oo hetkeen päässy sun blogiin.. En tiedä miksi.

    Jaanaba, fiiliksellä kirjoitettu. 🙂

    Niobe, joo, tietenkin riippuu millainen on toinen vanhempi ja jos toista vanhempaa ei ole, niin sekin vaikeuttaa tilannetta.

  5. Täytyy kyllä olla välillä kekseliäs, ja viitseliäs myös että saa järjestettyä aikaa liikkumiselle. Usein lapsilla on se isäkin ja esim. meillä myös mies harrastaa paljon liikuntaa joten puolin ja toisin joustetaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta