Alaraaja-analyysissä

Silloin kun pelkästään juoksin, niin mulla oli tosi paljon jalkojen kanssa ongelmia. Milloin penikoiden, milloin juoksijanpolven ja milloin reiden.. Yleensä kyseessä oli vielä oikea jalka.
Väyrysen Petri Aktiivifysioterapiasta oli kertomassa Aquaplussan training campilla alaraajaongelmista. Ja silloin päätin, että meen kuvauttamaan Petrillä omatkin kintut sillä suurnopeuskameralla. Jos olisin kerrankin fiksu, ja nyt kun ei ole ongelmia, niin kävisin etukäteen. 😉

Seisoessa akillesjänteet ovat suorat ja hyvät, mutta jalkapohjat eivät kosketa maata tasaisesti, vaan paino on pitkälti kantapään ja päkiän varassa. Toisessa jalassa ulkoreuna ei kosketa maata ollenkaan. Holvikaari on hyvä, jalkapöytä korkea.

No ei ollu mulla hienoin askel.. Ne, jotka kyseisessä analyysissä ovat olleet, pystyvät lukemaan ylläolevia kuvia. Mutta lyhyesti kerrottuna: Olen todellinen kanta-astuja, ihan paljain jaloinkin juostuna. Oikea jalka tulee kantapään ulkoreuna edellä maahan. Askel on vähän sisäänpäin, ja jalkojen välissäkin saisi olla enemmän tilaa. Polvi ei tee oikeanlaista sisäänkiertymistä juostessa, ei se ”kiertyny” mihinkään. Ponnistusvaiheessa akillesjänne ei sojottanyt ulospäin, vaan oli lähes suora.. Kaikenlaista tällaista pientä.. Petri totesi, että triathlon sopii mulle. ;D

No koska mulla ei ole tällä hetkellä mitään ongelmia jalkojen kanssa, niin isoja muutoksia ei tarvitse tehdä. Jalkojen lihaksia pitää vahvistaa, ja suositteli mäkitreeniä ja mielellään vielä paljain jaloin. Jopa pari kertaa viikossa. Jätti mut myös pohtimaan askelluksen muuttamista kanta-askelluksesta enemmän keskiaskellukseen tai päkiään. Se on toki vaikeaa lähteä muuttamaan. Nykyinen kantajuoksijan tyyli mun jalkojen toiminnalla on raskasta jaloille, ja myös hidasta. Jokainen askel jarruttaa. Ei siis ihme, että olen hidas juoksija. 😉

Ne pohjalliset, jotka mulle tehtiin reilu vuosi sitten, olivat mukana ja niiden käyttö kiellettiin. No en niitä ookaan käyttäny, kun ne on ihan kamalat. Neutraalit kengät, jotka mulla jo on, ovat parhaimmat.

Oli siis mielenkiintoinen analyysi, ja niin kuin arvelinkin, askellus ei ole ihan parhaasta päästä. Johan monet ongelmatkin sitä enteili… Nyt on oikeasti hyvä, kun tietää omat ongelmat. Jospa ne joskus vähenisi. 🙂

Lääkitys kohdillaan?

Monesti heitetään vitsillä otsikon mukaisesti, ja onhan se meilläkin vitsi, vaikka välillä ihan tosikin asia.

Oon sairastanu 12 vuotta kilpirauhasen vajaatoimintaa. Se todettiin samaan aikaan kuin keliakiakin. Nyt suunnilleen kesäkuun ajan oon ollu normaalia väsyneempi. Ei sellaista treeneistä johtuvaa, vaan erilaista väsymystä. Oonkin nukkunut päiväunia paljon ja pitkään, sekä automatkoja kyydissä ollessani ees taas, lyhyilläkin matkoilla tulee uni.

Jälleen kerran hälytyskellot soivat ja matka kävi verikokeisiin, ja tulosten tultua lääkäriin. Verenpaine oli matala, mitä se on aina. Sykkeeseen olin tosi tyytyväinen, se oli 60. Se on jo hyvin, kun istuin kuitenkin lääkärin vastaanotolla, eikä se todellakaan ole sama asia kuin kotisohvalla rentoutuneena. 😉 Siitä tulikin mieleen, että vois taas pitkästä aikaa mitata leposykkeen.

Mutta siis käynnin lopputulos oli, että lääkitystä nostettiin. Nelisen vuotta se onkin jo pysynyt samana. Samoin jouduin käymään tänä aamuna labrassa otattamassa paastoverensokerin, joka oli onneksi normaali (5,2). Tyttäreni tästä eilen kuultuaan jo taputti yhteen käsiään innoissaan myhäillen, että mitä jos mullakin on diabetes.. No toistaiseksi perheessämme on vain yksi diabeetikko.