Voimarinteen teräsmieskisa 16.6.2012, sprintti

Aamusta klo 6.30 ylös, ja koko perheen kanssa klo 7.45 matkaan kohti Sastamalaa. Jännitti ihan älyttömästi. Mitä lähemmäs kisapaikka tuli, sitä hiljaisemmaksi menin. Olen jännittäjätyyppiä, ja normaali puolimaratonin kisajännitys oli nyt potenssiin kymmenen.

Mutta onneksi paikalla oli muitakin jännittäjiä, ja vähemmän jännittäjiä. 😉 Jännitys helpotti, kun valmisteltiin vaihtoalueella omaa paikkaa. Terhille suuret kiitokset kaikista vinkeistä! Vähänkö sitä oli pihalla, että miten asioita kannattaa tehdä. 😀

Kisainfokin oli ja meni. Sen jälkeen kastautumaan järveen, ja alkuverryttelyä ja tottumista veteen.


Sitten rannalle lähtöä odottamaan. Valitsin vasemman reunan, eli olisi käytännössä ulkoreuna, kun muut tutut valitsivat oikean eli sisäreunan. Hengitän oikealta puolelta, ja kuvittelin näkeväni paremmin sivussa menevät. Eihän se ihan niin mennyt. 😀

Auton torvi soi, ja matkaan. Alkuun tuntui, ettei pystynyt uimaan ollenkaan omaa vauhtia. Törmäilin jatkuvasti ihmisiin, ja olin edellä olevan jalkojen päällä monta kertaa. Ekan 50m jälkeen piti jo käskeä itteä ottaa rauhallisesti ja vetää happea kunnolla. Hengitä, hengitä, ihan rauhassa! Helpotti. Tuli osumaa kylkiin, jalkoihin, käsiin ja potkukin leukaan. Toisen kerran täytyi muistuttaa hengittämisestä. Aattelin, että mihin helkkariin oon tullu!! Tänne mä en kuole. Onneksi osumista oli varoitettu, ja ne eivät saaneet aikaan suurta paniikkia. Potku leukaan oli pieni, mutta säikäytti. Sen jälkeen vähän tuli suojattua päätä.

Valkoinen lakki, siniset lasit. Tuossa keskellä.

Pääsin rantaan, en vilkaissutkaan taakseni. Olin varmasti viimeisten joukossa. Kuulin kuinka muksut huusivat ”hyvä äiti!”, sitten lisää kannustusta! Vähän pyöri silmissä, mutta ei niin pahasti kuin torstaina uinnissa.

Märkäpuvun yläosa päältä pois, urkkajuomaa kupillinen mukaan, mutta en voinut juoda sitä. Otin vain kulauksen, tuntui pahalta. Nousin portaat ja juoksin mäkeä ylös vaihtopaikalle. Märkäpuku pois. Se ois voinu lähteä nopeamminkin, mutta sain sen pois ihan ok kuitenkin. Mukana lähti numero, joten laitoin sen uusiksi päälle. Kengät jalkaan, ei nekään mennyt niin kuin olin suunnitellu. 😀 Kypärä ja lasit. Ja menoksi.

Pyöräreitti lähti alamäkeen. Sykkeet paukuttivat 187, hengitys tuntui tosi raskaalle ja vinkuvalle. Ehkä olis syytä rauhoittaa. ;D Kisan toiseksi tullut nainen meni ohi, ja lähdin peesiin. Siinä olikin helppo ajella pari kilometriä. Sitten hän hidasti taktisesti vauhtia, ja mä menin ohi. Ylämäessä meni mun ohi sellaista vauhtia, että mua nauratti. Ei ihan pysy mukana. 😉 Omaa vauhtia puoliväliin, ja kun porukkaa tuli vastaan, niin laskin, että olisin kolmantena naisena. Totesin, että se ei ole mahdollista ja osa on varmasti siellä ”Nesteen lenkillä”, ja enkä heitä vaan nähnyt. Takana tuli kyllä porukkaa, ja lähellä. Oli itse asiassa kiva nähdä muita kisaajia ja samalla vähän, että missä mennään. 🙂 Kun pääsin viimeiseen mutkaan, josta oli noin sata metriä maaliin, yksi mies kannusti ja huusi, että kolmantena oot! En voinu kyllä uskoa sitä. Minä?! 😀

Tulossa vaihtoon, enää 10 metriä pyörällä.

Pyörän päältä pois, juosten vaihtoalueelle. Aattelin, että oonkohan pyöräilly liian lujaa. Reisissä tuntuu. Pyörä telineeseen, kenkien vaihto. Olin aatellu kokeilla juoksua ilman sukkia, en ollu sitä ennemmin tehny, mutta nyt matka olisi kuitenkin lyhyt. Vasen kenkä meni hyvin, mutta oikeassa meni pohjallinen ryttyyn. Yritin uudestaan ja ei. Vasta kolmannella kerralla kenkä meni jalkaan paremmin. Geeli mukaan matkaan, ja menoksi. Katsoin, että Tea ja Teija tulivat vaihtoalueelle, ja jäin odottamaan koska nopeammat naiset menisivät ohi.

Otin geelin heti vaihtoalueen ulkopuolella ja kulauksen päälle vettä. Yritin juosta, vauhti ei ollu kummoista. Tea, Taru (18v sarjan voittaja!) ja Teija menivät ohi heti ekan kilometrin aikana. Aurinko paahtoi ja tuntui tosi kuumalta ja pahalta. Tuli kylmä, eli nestehukka. Odotin puolta väliä ja käännöstä. Siinä sain urkkajuomaa, jonka oikein pysähdyin juomaan. Ja sitten taas menoksi. Nyt näki taas vastaan tulevia, ja paluumatkalla tulikin muutamaan kertaan katottua taakse, että tuleeko sieltä mm. Kaisa ohi. Juoksun aikana tuli kyllä aateltua, ettei enää ikinä. Mutta niinhän sitä tulee aina, kun pahalta tuntuu. 😉

Vielä kunnon ylämäki ja maalissa!

Rauhassa viimeinen mäki ylös ja maalissa.

Numerolapun luovutus.

Aika 1:18:05, ja viides sija! Kilpailijoita oli naisten sarjassa yhteensä 16. Uinnin keskisyke oli pelottavan korkea 183, pyöräilyn 181 ja juoksu 180. Koko kisan keskisykkeen ollessa 181. Eli en voi ainakaan sanoa, että jäi jotain paukkuja käyttämättä. 😉 Uintiin käytin juoksumatkoineen 07:47, pyöräilyyn 38:45 ja juoksuun 29:25. Ekaan vaihtoon aikaa meni 01:10 ja toiseen 00:56.

Kisan jälkeen oli kiva nähdä uusia kasvoja, mm. Kauramoottori. 🙂 Kiva, kun tulit juttuihin! Sekä seurata tietenkin sekä puoli- että perusmatkan kisoja. Perusmatkan kisasta katottiin uinti ja pyörävaihto, ja sitten alkoi mun kannustusjoukot kyllästymään lopullisesti. 😉 Niin ja rakkoja tuli kasa, ja akillesjänteen kohdalta  aukes jalka, eli seuraavalla kerralla sukat jalkaan!

Kannustusjoukot

Perusmatkan startti

P.S. Nyt mäkin oon varmaan sitten triathlonisti, ainakin mulla on kunnon uimalakki. 😉

Ninni

16 vastausta artikkeliin “Voimarinteen teräsmieskisa 16.6.2012, sprintti”

  1. Onneaponnea ekasta kisasta triathlonistille jolla on alan lakki! =)

    Onnittelen vaan täällä enkä FB:ssä kun kerta sulla tää bloggeroinen on.

  2. Kiitos Anni! 🙂 Näistä kuvista on kiittäminen miestä. Yhdessä kuvassa näin sut ottamassa musta kuvaa toiselta puolelta. 😀 Niitä odotellessa. 😉

    Kiitos Iina! 🙂

  3. Ihan mahtavasti menny kisa siulla jeeee!!!! Onnea paljon triathlonistille :)) Eka kisa nyt takana, siitä on hyvä jatkaa 😉 Onnea vielä! Hienot kuvat ja kiva raportti!

  4. Kiitos Hanne! Sä oot kotiutunu mökiltä. 🙂 Kauhulla odotan Joroista, ja varsinkin sen pitkää uintia. Ja itse asiassa jokaista lajia.. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta