Tylsyyttä torjumaan

Jokohan sais ittestään irti jotain tänne blogiinkin. Ihme kirjoitusblokki on ollu päällä…

Palautumisesta on kyselly moni, hyvinhän se on lähteny käyntiin. Sunnuntaista keskiviikkoon asti vain olin ja nukuin. No okei, kyllä mä koiria lenkitin ja käärmeenkin bongasin metsässä, hyi! Mutta oikeastaan suurin väsy oli ehkä tiistaina ja keskiviikkona, ja päiväuniakin tuli nukuttua. Missään ei olla oltu, vaikka miehelläkin loma alkoi. Hän on touhunnu koko viikon kaikenlaisia rästihommia ulkona, ja mä oon notkunu ja oikeasti ollu vähän ärtynyt, kun on pitäny vaan olla ja tekemällä keksiä hommia. Ei oo mun juttu.

Soittelin muuten maahantuojalle niistä mun voittovaatteista, kun netin kokotaulukon mukaan mun koko olisi molemmissa S, ja shortsit oli L ja paita M. Mä sain ne vaihtaa, joten nyt mä saan kompressiostakin kaiken irti. 😉 Vähänkö hieno juttu!

Heti torstaina, kun sain vaatteista oikean koon, niin niitä piti käydä vähän ulkoiluttamassakin. Eikä millä tahansa pyörällä, vaan Orbea Ordulla. Kaverin aika-ajopyörällä. En tiedä johtuiko pyörästä, vaatteista vai niiden yhteistuloksesta, mutta tulihan nopein pk-lenkkini pyörällä. ;D Nopein keskivauhti siis tuolla 1,5 tunnin lenkillä. Ensimmäisen kerran olin tällaisen pyörän satulassa yli 20 minuuttia, tiedänpä nyt enemmän. 🙂

Pyöräilemään lähdössä.

Nyt on koeajo suoritettu ja nyt pitäisi sitten tehdä päätös, että ostanko tuon Orbean, ostanko jonkun muun pyörän vai ajelenko vielä maantiefillarillani… Kaikenlaista oon pyöritelly päässäni, katotaan.

Tykkään todella juosta sateella, ja kun perjantaina alkoi satamaan, niin lähdin samantien juoksulenkille. No vettä tuli vain kilsan verran ja loput kuusi kilsaa aurinko paahtoi, ötökät kiusas metsän keskellä, juomista ei ollu.. Ei ihan kulkenu, enkä halunnu nostaa sykettä vk:n puolelle, mutta purtsin ylämäkiäkään en voinu kävellä ötököiden takia. No loppui se lenkki onneksi aikoinaan. ;D

Tänään taas kävin pyöräilemässä, mutta omalla pyörälläni. Siihen ajoasentoon oon tottunu, eikä väsy paikat. Ja toiseksi oli luvattu sadetta, niin tuollaisella säällä en toisen pyörällä lähde matkaan. Ja koeajolenkkinikin oon jo tehny. Sadetta ei kyllä tullu, mutta vähän meinas hermot mennä tuuleen, omaan fiilikseen, ja takkuilevaan pyörään. Takapakka ja ketjut on vaihdettu, mutta jostain syystä Joroisilla viimeisillä kilsoilla alkoi temppuilemaan ja temppuili nytkin. Tarviikohan normaalistikin säätöä vielä, kun on jonkin verran ajettu vaihdon jälkeen?

Ens lauantaina olis sekä Botniapyöräily 106km että pikamatkan trikisat (Stormin teräsmieskisat) lyhennetyllä uinnilla ja pidennetyllä juoksulla (ei siis mun kisa ;D), mutta en tiiä vielä kumpaan osallistuisin. Perjantaina olis myös mukavalta kuulostava Viikinsaaren ympäriuinti 2,1km, jota pitää myös harkita.

Ninni

3 vastausta artikkeliin “Tylsyyttä torjumaan”

  1. Se on kyllä hyvä päästä testaamaan kunnolla noita pyöriä ennen ostopäätöstä. Hieno toi pyörä kyllä on. =)

    Sullakin vielä Finntriathlonin numero jalassa. Mää kävin yks päivä pankkiautomaatilla ja saattaa olla, että takana jonottava mies ehkä ihmetteli mun pohkeessa lukevaa N 35 -tekstiä. =D

  2. Jaanaba: Jeps, sen verran iso investointi se on! 🙂

    Ja numerosta on vielä tänäänkin (tuo kuva torstailta) jalassa rippeitä jäljellä. On niin kuivat kintut, että imi tussin värin oikein kunnolla. 😀 Mulla ei tuota sarjaa oo, ainoastaan numero.

  3. Hieno on kyllä tuo pyörä!!! Arvaa vaan onko tässä itellekkii hiipiny pieni triathlonpyöräkuume kun joroisilla näki niitä ison kasan, huh huh 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta