Pajulahti triathlon 19.08.2012

Lauantaina startattiin kohti Pajulahden Urheiluopistoa, ajeltiin sekä täydenmatkan että olympiamatkan pyöräreitit autolla läpi. Tuntui, että olympiamatkan pyöräreitti vaikutti autosta päin pahemmalta kuin mitä sitten loppujen lopuksi olikaan. Olihan se mäkinen, mutta ajettava! 🙂

Kolme pyörää, kolme matkustajaa ja tavarat. Hyvin mahtuu Touraniin! 🙂

Kisainfo, kunnon iltapala, tavarat valmiiksi ja kympiltä nukkumaan. Viideltä oli noustava ylös. Kamat kasaan, ja puoli kuudeksi pyöräkatsastukseen ja laittamaan vaihtopaikka kuntoon. Aamupala oli klo 6, ja klo 7 oli täydenmatkan startti.

Täysmatkalaiset aamuseiskalta.

Katselin uinnin, jonka jälkeen keskityin itteeni. Yhtään ei huvittanut lähteä kisaamaan. Huomasin, että olin unohtanut juoda ja oli vain tunti lähtöön. Olin juonut vain 2dl aamupalalla mehua. Onneksi ei ollu kuuma keli! Olin unohtanut juomapullon pyörästä, joten jouduin hakemaan sen vielä mökiltä tai mikä huoneisto nyt olikaan. Seuraava ja suurin ongelma oli vielä edessäpäin: Garminista oli akku vähissä ja loppuikin sitten heti. Vaikka mä olin sen kotona ladannut. Joko se ei ollut sitä ladannut, tai sitten olin unohtanut sen päälle. En tiedä. Ärsytti oikeasti paljon, koska mä en näkisi vauhteja enkä sykkeitäkään. Sykkeet olis vielä voinu olla kadoksissa, mutta sekä pyöräilyssä ja juoksussa olisin halunnu nähdä vauhtia. Fiilis ei todellakaan noussut näiden juttujen jälkeen! Pitipä vielä palata autollekin uudestaan hakemaan öljyä niskaan, nilkkoihin ja ranteisiin. Onneksi sain lainata Jaanaban mieheltä pyörää, ja säästin sillä vähän aikaa.

Ihana numerolappuni!

Ei muuta kuin märkäpuku päälle, ja kohti starttia. Ensin miehet, ja minuutin päästä naiset. Meitä oli starttaamassa 23 kipaletta. Leveällä rintamalla lähdettiin, ja mä lähdin jostain tokasta tai kolmannesta rivistä. Riippuen mihin suuntaan kattoi. Pelkäsin ekalla poijulla saavani potkuja, ja kiersinkin sen ehkä vähän liian kaukaa. No osumia en kyllä saanu! 😉 Tokaa poijua kohti oli pisin suora. Lenkki oli kolmion mallinen, joten tämä oli se hypotenuusa. Siinä tuli uitua pätkän jonkun peesissä, ehkä pari sataa metriä. Vaikea arvioida. Sitten taas yksin. Toisella poijulla ruuhkaa oli vähemmän, joten uskalsin kiertää sen lähempää ja sitten viimeistä/lähtöpaikan poijua kohti. Uinti sujui ok, ei valittamista, mutta ei mitään jee-fiilistä. Toki en tienny edes aikoja, kun ei ollu sitä kelloa. Kuulin kuitenkin, kun takana tulleelle naiselle sanottiin, että olet yhdeksäntenä, niin siitä nopeasti laskin miinus yksi ja sain oman sijoitukseni.

Naisten startti. Kuva: Timo Kananoja

Uinti ohi. Isoja kiviä pohjassa, ja nouseminen hankalaa. 😀 Kuva: Annin mies

Joku 150m juoksu vaihtopaikalle, pyöräkamppeet päälle ja menoksi. Tässä vaiheessa oli kulunut aikaa 28:50, näin jälkikäteen netistä katsottuna. Uinti sujui siis hyvin! Pyörällä hyvä kadenssi päälle, ja koska alunperin reitin nähneenä ja siitä varoitteluja mm. vaativimpana olympiamatkan triahtlonina kuulleena, otin rauhallisesti. Ei muuten tullu yhtään stressiä siitä, että ylämäissä vauhti tippui kunnolla, kun ei nähny niitä pieniä lukemia. ;D

Pyöräilemään lähdössä. Kuva: Annin mies

Jossain vaiheessa kysyin ohi ajavalta mieheltä, että paljonko on kilometrejä takana. Niitä oli 22, yllättävän paljon. Veikkasin vähemmän. Matkan jatkuessa taas yhden miehen mentyä ohi kysyin kilometrejä. Hänellä ei ollu niistä tietoa, mutta aikaa pyörän päällä oli kulunut 50 minuuttia. Niinpä päätin ottaa yhden geelin. Pyörä sujui hyvin, pelkäsin ajavani jalat alta pyöräosuudella, mutta sitä varoessani en jyrännyt mäkiä täysillä ja mietin, että olisinkohan voinut ajaa vielä lujempaa? No joka tapauksessa tulin viidentenä juoksuvaihtoon. Hienoa! Aikaa pyöräilyyn juoksuvaihdon kera oli mennyt 1:12:35, josta tuon mukaan tulee 30km/h. Tykkäsin pyöräreitistä, eikä se ollutkaan niin paha kuin aattelin.

Pyöräily ohi! Kuva: Timo Kananoja

Juoksuosuudelle. Juuri huikkasin, että reisissä tuntuu ja irvistys on sen mukainen, heh! 😀 Kuva: Timo Kananoja

Sitten juoksuosuudelle, ja kyllähän se pyöräily reisissä kuitenkin tuntui. Ja niin pitääkin tuntua! Pahin fiilis hävisi nopeasti. Juoksussa sain laskea yhteensä kuuteen, niin monta naista juoksi ohi. Kuusi minuuttia nopeampaa olisi pitäny juosta, että olisin pitänyt juoksuvaihdossa olleen viidennen sijani. Juoksureitti oli mäkinen, ja mietinkin, että tulee täysmatkalaisille melkoisen raskas maraton. Huomasin aina jonkun ohituksen jälkeen, että mä pystyn kyllä juoksemaan nopeamminkin, ja vauhti on tippunut. Tykkään kisassa nopeuden näkemisestä, että pystyn juoksemaan tasaista vauhtia. Siis voihan se vauhti tippua, kun ei vaan jaksa, mutta edes yrittäis pitää samana.

Kuva: Timo Kananoja

Juoksuun näytti menevän aikaa 50:09. Oliko se matka sitten se 8,5km vai 8,8km, mutta vauhti oli vain 5:40-5:50. Toki ylämäkiä oli, mutta vuorostaan myös alamäkiäkin. Paitsi mä en osaa juosta alamäkiä. 😀 Yhteensä aikaa meni 2h 31min. Tulokset löytyy täältä.

Maaliintulon jälkeen vielä muutamat kaverien treffailut, ja näin mm. Päivin ensimmäistä kertaa!! 🙂 Sitten mökille suihkuun, ja autolla kohti täysmatkan pyöräreittiä. Siellähän se Jaana viiletti viimeistä kierrosta menemään hienolla vauhdilla. Loppupäivä menikin sitten huolto- ja kannustustehtävissä. Ja täytyy kyllä sanoa, että nostan hattua jokaiselle kisaajalle. Oli melkoisen raskas juoksureitti juosta maratonia. Mä olin niin onnellinen Jaanan puolesta, joka paransi omaa aikaansa viime vuodesta vaikeammalla reitillä ja sai vielä pronssimitalinkin. Onnea vielä!

Maisemia täysmatkan pyöräilyreitin varrelta.

Yöllä oltiin kotona yhden aikaan, ja aamulla puoli seiska ylös töihin. Mutta olihan kiva reissu! 🙂

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Pajulahti triathlon 19.08.2012”

  1. Tosi hienosti meni Ninni siulla kisa vaikka ei tietotekniikkaa ranteessa nyt ollutkaan =) Onnea vielä!

    Miun piti soittaa siulle vielä eilen kotimatkalta tai laittaa ees viesti, mut mie en jaksanu 😀 Kiva oli siis nähdä ja meidän kaverit tais pärjätä oikein hyvin tuolla täysmatkalla! Onnittelut siis myös siun kaverille Jaanalle mahti suorituksesta! Paljon saa töitä vielä tehdä että itse samaan kykenis…

  2. Hienosti vedit kisan. Tiedän ne reitit (tai ainakin osan niistä) harjotuskisasta, joten hyvää vauhtia oot pitäny alusta loppuun. Sai Orbeakin arvosensa tulikasteen 🙂

  3. Hanne: Joo, kavereilla meni oikein hienosti. Onnistunut kisa molemmilla! 🙂 Oli kiva kyllä taas nähdä. Toivottavasti seuraava kerta ei mene ens kesään. 😉

    Kauramoottori: Orbea sai tosiaan hyvä tulikasteen, ja hyvältä tuntui ajaa. Vähän piti välillä nousta huilaamaan, ja sen verran kevyeltä tuntui etupää, etten isoimmissa mäissä uskaltanut ajaa aeroasennosta, vaan piti pitää sivuista kiinni ja jarruilla varmuudeksi kädet. ;D Kiitos!

    Päivi: Kiitos! 🙂 Oli todella kiva nähdä!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta