Lumipoluilla

Muut treenaili yhteistreenissä Voimarinteellä, mä tein lenkkini yksin aikataulun takia. Pakkasta pari astetta, ja lunta kuntopolut täynnä. 🙂 Vitosen lenkille oli tullu jo pieni polku, mutta sivuraiteelle lähdettyäni sai oikeasti tehdä töitä. Tulipa hyvä treeni!

Alkuun oli aika pelottavaa, kun etu- tai takarengas lähti liirtoon, mutta kyllä sitä pikku hiljaa siihen sitten tottui. Ja eiköhän talvi taas opeta. Enkä muuten kaatunu. ;D

Muutama oli ehtinyt jo hiihtämäänkin! 🙂
Tässä ei tullu kylmä, kun 11km reiluun tuntiin polki.
Ninni

4 vastausta artikkeliin “Lumipoluilla”

  1. Noi sun renkaas ei oo ehkä sieltä optimaalisimmasta päästä nastattomiks talvirenkaiks 😀

    Kyllä siihen pyörän luisteluun aika nopeesti tottuu. Lihasmuistiin palaa talviajon kikat, kun muistaa miltä kaatuminenkin tuntuu. Sais vaan tulla lisää tota lunta, että pääsis kunnon talviajelun makuun!

    • Nastat olis tarkoitus vaihtaa, kun vaan ehtii. Nuo on hyvät kesällä. 😀

      En kyllä ihmettele, jos huomenna keskivartalossa tuntuu. Sen verran tuli jännitettyä kroppaa, hartioitakin ikävä kyllä välillä. Mä oon ny kaatunu viime aikoina monta kertaa, joten pieni pelko persiis koko ajan. Nytkin kun on polvi vieläkin mustana.. Tuo lumimäärä oli oikein soppeli näin ekaan ”hanki”ajoon, mutta sais tulla kyllä lisääkin! 🙂

    • 😀 Soppeli. Kämppis käyttää samaa ilmaisua ja on sieltäpäin kotoisin. Ilmeisesti jotain paikallisia murresanoja, kun en oo muiden kuin sieltä suunnalta olevien kuullu tota ilmasua käyttävän. 😀

    • Ai, eikö se oo yleisesti käytössä? 😀 En ees huomannu käyttäväni murresanaan. Välillä vältän niitä, kun kukaan ei mua ymmärrä. 😀 Paitsi tuo nyt oli hyvin ymmärrettävissä oleva. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta