Huippufiilis!

Voi sitä fiilistä eilen, kun pääsin uimaan! Olin ihan taivaissa!! 🙂 Ja kun vielä tuntui, että uintikin meni kivasti. Ei tuntunut sitä alkutalven turhautumista, vaikka edellisestä uintikerrasta oli aikaa jo kaksi viikkoa. Yleensä viikossakin tuntuma jotenkin katoaa. Kokeilin uida ensimmäistä kertaa muutaman altaan mitan räpylät jaloissa, ja kyllähän tuli vauhtia. 😀 Eli vois oikeasti opetella potkimaan. Mähän en pääse nykyään potkuilla mihinkään, ja jalkoihin vaan sattuu. Pitäiskö niitä treenata?! 😉

Tänään lähdin jo aiemmin töistä ja suuntasin auton nokan kohti Nokiaa. On se hyvä, kun on liukuva työaika! 😉 Edellisestä uinnista valkun kanssa oli jo neljä viikkoa. Paljon tuli viime kerralla ohjeita, ja niihin oon yrittäny treeneissä kiinnittää huomiota. Tiedän, että oon saanu muutettua muutaman asian. Mutta kyllä niihin pitää aina kiinnittää huomiota, eivät niin selkärangasta tosiaankaan vielä tule. 
No mitäs me sitten tänään tehtiin? Jo alkuverraa katsellessa Venla otti kameran esiin, kuvasi ja näytti mulle selkeän virheen käden asennossa. Siihen sitten kiinnitin koko tunnin ajan huomiota. Tehtiin tekniikkaa ja vetoja. On se vaan aikamoinen nainen, kun laskettu aika on ihan näinä päivinä, ja niin vaan mä yritän pysyä toisen peesissä. 😀
Peesissä uiminen on kyllä selkeästi mun heikkous. Mä vaan yritän uida toisen perässä sopivan välimatkan päässä, etten läpsisi jaloille, enkä jäisi liian kauas. Pää pystyssä. En ehdi tekniikkaan kiinnittää yhtään huomiota, ja tulee virheitä. Tätä pitää treenata kesää varten. Treenattiin sitä toki nytkin. 🙂
Jotkut valmennustiimistä tekee 1,5-2 tunnin uintitreenejä. Mä en sellaisiin vielä pysty, koska väsyessä tekniikka hajoaa ja huonolla tekniikalla treenaamisessa ei ole mitään järkeä. Nytkin huomasi viimeisissä vedoissa, että kaikki ei mee niin kuin pitäisi. Käsi ei tuu veteen oikein, lopputyöntö jää vajaaksi, happea voisin ottaa erilailla.. Kyllähän se flunssa siellä takana painoi, ja eilinen uintikin tuntui ojentajissa. Ihme, kun ei ollu lihaksia rassannu mitenkään 1,5 viikkoon. Ja eilinen uinti ei ollu siis mitään normiuintia kummempaa, eli ei mitenkään raskas.
Kyllä taas lähdin hyvillä mielin Nokialta kotiinpäin. Mielellään sinne ajelee näin talvinopeuksilla 2h ja vartin suuntaansa, kun sekä valkun kanssa yhteistreeneistä että isommalla porukalla tehtävistä yhteistreeneistä saa niin paljon irti. Menisin kaikkii yhteistreeneihin, jos se olisi mahdollista! 
Ninni

4 vastausta artikkeliin “Huippufiilis!”

  1. Minustakin peesiuinti on tosi hankalaa. Olen jo jossakin määrin lakannut välittämästä edellä menevän jalkoihin läpsimisestä, kun olen todennut että ei se kovin pahalta ole tuntunut kun mun kintuille on läpsitty.

    Mutta tekniikka multa unohtuu ja menee tosi huonoksi kun yrittää pysyä vauhdissa mukana. Varsinkin 25 metrin altaassa kun käännökset menevät eri ihmisillä niin eri tahdilla, niin tapahtuu jonon elämistä.

    Järvessä mulla sitten taas viiraa jonnekin reunaan ja peesattava katoaa ja sitten kun nostaa päätä ja katsoo että missä se menee, niin taas menee älyttömästi energiaa peesin kiinni nappaamiseen.

    Toivottavasti tekniikka talven aikan paranee niin että kesällä mutkittelu vähenisi.

    • Mitenköhän muuten sais nopeutettua noita käännöksiä? Muuta kuin oikeaoppisella kääntymisellä, mulle kun riittä ainakin toistaiseksi ihan kuntouimarin käännös. 😉

      Mutta ei kai auta kuin opetella tuota peesissä uimista ja parantaa tekniikkaa, kai se siitä sitten. Molemmilla. 🙂 Tsemppiä!

  2. Heippa! Mukava lukea aina sun juttuja. Voitaas joskus mennä fillaroimaan tms. kun pääset taas polven kanssa liikkumaan. Maija on nyt valmentanu mua ja tuntunut tosi hyvältä!

    Terkuin Miia-Maria

    • Hei, joo ehdottomasti! 🙂 Ootko sä hiihtämässä käyny? Kiva kuulla, että treenaaminen sujuu. Ja hei, ei muuta kuin itekin jatkamaan bloggailua. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta