Hitaasti, mutta varmasti?

Nyt on kaksi kuukautta yritetty elää uutta elämää ruokailujen suhteen. Alku lähti lupaavasti liikenteeseen ja paino tippui. Ensimmäinen isompi kompastuskivi oli pitkä hiihto, johon jouduin tankkaamaan. Tuli syötyä enemmän hiilihydraattia, ehkä jopa kulutusta enemmän tuli energiaa, koska en laskenut määriä ja tuli syötyä myös karkkia.

Tämän jälkeen vielä alkoi naisten vaivat, niin hiilarihimo vain jatkui. Oli vaikea tehdä sille stoppia. 8 tai 9 päivää meni siis yhteensä vähän pipariksi, mutta viime viikonloppuna pääsin taas hyvin ruotuun. Olin vielä Porvoossa sen siskon kanssa, joka on yhtä kova syömään karkkia kuin mäkin. 😉 Ollaan aikoinaan harrastettu kaikenlaista suklaasta rahkoihin. Matkalla todettiinkin, että normaalisti oltaisiin haettu Makuunista karkkisäkki automatkaksi. Mutta nyt ei haettu, ei ostettu karkkia ollenkaan! 🙂 Ruokapaikkakin valittiin fiksusti! Hyvä me!!

Mikä kevätsää! Tykkään jokaisesta vuodenajasta. On ihanaa, kun tulee lunta, mutta nyt toivon, että enää ei tulisi!

Tänä aamuna puntari näytti 66,1kg. Joka on täsmälleen saman verran kuin ennen Joroisen kisaa viime kesänä, ja täsmälleen saman verran kuin ennen Ilmajoen puolimaratonia syyskuun lopussa. 3,5 kiloa on siis lähteny selkävaivan ja joulun aikoihin kerätyistä nesteistä ja rasvasta. Pituuttahan mulla on vaivaiset 165,5cm. Tai mistä sen tietää, vaikka olisin tuon puoli senttiäkin kutistunu iän myötä. 😀 Eli onhan tässä vielä varaa kiloja tiputella. Tavoite on sellaset pyöreät 60. Painoin nelisen vuotta sitten 61, mutta nyt mulla on enemmän lihasta kuin silloin. Silloin oli ihan sinut itteni kanssa, joten luulen, että kuutisen kiloa piristää kummasti. Jos ei muuta niin ainakin juoksuvauhtia ees vähän. 😉

Yllättävän paljon oon oppinu itestäni, omista syömisistäni ja mikä vaikuttaa mihinkäkin. Todella tärkeää on syödä päivittäin tarpeeksi hiilihydraattia ja kalorivajetta ei saa päästää liian suureksi, koska sitten se kostautuu seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Eli jos teen kolmen tunnin treenin, niin on myös syötävä sen kulutuksen edestä, tai seuraavana päivänä hiilarit on koko päivän mielessä. Ja joku 200g karkkipussi tyydyttää tuon himon. Mutta nyt on taas yksi ongelma selätetty, tai ennemminkin koettu ja päästy huonon omantunnon saattelemana seuraaviin päiviin. Viikonloppu nimittäin oli todella hyvä, sunnuntai ehkä liian vähilläkin kaloreilla, kun söin vaan 2000 kaloria ja liikuin paljon. Mutta tosiaan maanantaina sitten kostautui.

Tavoitetaulukkoni. Jäljessä ollaan.

Hyvään suuntaan oon kuitenkin menossa. Onhan 66.1 ihan eri lukema kuin 69.6, jossa oli ihan hirveä olla. Nyt täytyy vaan edelleen tsempata, kirjata syömisiä ylös ja olla järkevä! 🙂

Viikko 8

Kasiviikolla tuli muutama hyvä mieleenjäävä treeni, mutta kokonaisuus jäi harmittamaan. Toteutus jäi suunnitellusta monen eri syyn takia. Mutta tulevasta viikosta on taas tulossa hyvä, vaikka lepoviikko onkin! 🙂 Tääkin oli vähän nyt lepoviikko, että palautui 60 kilsan hiihdosta.

Viikko 8:
Hiihto 2h 50min
Uinti 1h 25min
Juoksu 1h 19min
Pyöräily 1h 6min
—————-
Yhteensä 6h 40min

Helmikuussa vuonna 2012 treenitunteja tuli 50 kipaletta, joka on mun ennätys. Ja tuohon vielä vajaa kolme tuntia lihashuoltoa päälle. Hieno helmikuu oli, viikot koostui 11-15 treenitunnista. Kuuhun mahtui kaksi kovaa viikkoa, ja yksi lepoviikko, joten tämäkin nosti tuntimääriä. Tänä vuonna tähän mennessä helmikuu näyttää 29 tuntia, johon tulee vielä muutama tunti päälle. Mun pitäis yrittää opetella pois tuntimäärien tuijottelusta, koska laatu on tärkeämpää kuin määrä. Tiedän, että mulla on nyt parempi kunto kuin viime vuonna tähän aikaan. Tai ainakin toivon. 😀 Peruskunto on kasvanut, mutta vauhdeista en osaa vielä sanoa mitään. Miten voisinkaan, kun juoksemaan en oo päässy, ja maantiepyöräily + avovesiuinti eivät oo vielä ajankohtaisia. Mutta pian nekin selviää! 🙂

Silti, vaikka määrä ei kaikkea ratkaise, niin tulee katottua treenitunteja kovasti. Ja tulee mietittyä kesää, että kuinka jaksan ja selviydyn puolimatkan kisoista. Luotto omaan tekemiseen ei oo niin vahva, kun mitä voisi olla. Luulen, että huono syksy ja talvi vaikuttavat luottoon. Kyllähän treenejä on jääny välistä polviongelman, selän ja sairastelujen takia. Nyt onneksi helmikuu on ollut ehjä, ja tästä pikkuhiljaa katse on jo eteenpäin. Liian suurista määristä on puolestaan haittaa mun tasoiselle liikkujalle, ettei ihan mahdottomia pysty taas tavoittelemaan. Kun itse on epävarma, niin ei voi muuta kuin luottaa valmentajaan ja siihen, että kevät painetaan menemään ja kesällä fiilis on hyvä!

Kuvat ovat viime sunnuntain hiihtolenkiltä. Kivenmaan laavulta, metsästä ja järviladulta. Oli vähän erilainen lenkki kuin ennemmin. Poikkesin normiladulta, koska suksi lipsui niin pahasti. Metsässä pitoa oli enemmän.