Vihdoin Facebookissa

Mä en ole tietoisesti tehnyt blogille sivua Facebookiin, vaikka sellainen monella blogilla on, sitä kautta on helppo seurata blogikirjoituksia ja sellaista multa on monta kertaa pyydetty. Syy siihen on ollu halu pysyä blogin kanssa piilossa. Vaikka julkista blogia kirjoitankin, ja tänne mua googlailemalla helposti päätyykin, niin silti en oo tuonu blogia kunnolla julki.

Yksi syy tähän on arvostelijat. Harrastavaa perheenäitiä on niin helppo arvostella. Suurin osa arvostelijoista toki ei oo kysyny suoraan, että kuinka paljon mä vietän treeneissä aikaa ja kuinka paljon aikaa jää perheelle. Enkä sitä erikseen toitota, ei se oo muiden asia. Se kuuluu tähän, että muksut lähtee treeneihin mukaan. Lähtevät uimaan, pyörällä juoksulenkille jne.. Yleinen käsitys triathlonista taitaa vaan olla, että mitään muuta elämässä ei oo kuin treeniä. Koska mun mies ja lapset ovat tyytyväisiä ajankäyttöön, niin ei mun sitä tartte enempää selitellä, eli se siitä. 😉

Kun muhun otettiin yhteyttä aikakausilehdestä haastattelua varten, tiesin, että lupautuessani siihen bloginikin tulee julki. Tässä kohtaa tein päätöksen, että se sivukin sinne faceen sitten tulee.

Eli tässä se nyt sitten on, käykäähän tykkäämässä! 🙂

Linkki Faceen tässä ja kuvassa.
Ninni

4 vastausta artikkeliin “Vihdoin Facebookissa”

  1. Mulle ei oo kyllä tullut milloinkaan sellaista oloa, että olisit tyyppiä, joka laiminlyö perhettään harrastuksen vuoksi. Päinvastoin jutuista paistaa, että perheen ehdoilla. Toivottavasti kukaan ei ole asiasta syyttänyt! :0

    • Kiitos Elisa! Näin tosiaan on, ja ihana kuulla, että se mun kirjoituksista näkyy!! 🙂 No kaikenlaista oon kuullu.. Miten se onkaan niin, että jos kyseessä on miespuolinen henkilö, niin sen menoja, harrastuksia, uraputkea ym. ei päivitellä, vaan ne on lähinnä hienoja juttuja, mutta kun kyseessä on nainen, niin kaikki kääntyy toisinpäin?!

  2. Mä olen kyllä ihmetellyt, että miten sulla aika riittää noin hurjiin treenimääriin! En ole kyllä epäillyt, että perhettä laiminlöisit vaan ihan muuten pohtinut, että onko sulla vuorokaudessa enemmän tunteja kun muilla. 🙂 Hämmentävää. Toisaalta valintakysymyshän se on, miten aikansa käyttää. Itsellä on melkoisesti kaikenlaisia luottamustehtäviä eri järjestöissä ja kunnallispolitiikassa. Esim. tällä viikolla olen viettänyt kokouksissa n. 6 tuntia iltaisin. Eli jos lasken omat kokousteluajat ja treeniajat yhteen, niin ollaan hyvinkin samoissa tunneissa kun sun treenit. Suurinpaan osaan kokouksia lapsia ei voi ottaa mukaan – osaan kyllä – että väkisin tulee kyllä välillä huono äiti fiilis omista menoista, vaikka niistä hurjasti nautinkin.

    • Mähän teen vielä tänään aiheesta postauksen, niin selittelen tarkemmin, miten meillä homma pelaa. 🙂 Luottamustehtävät vie kyllä tosi paljon aikaa. Yksi kokous illalla kuudelta, niin eihän sitä lenkille ehdi sitä ennen eikä sen jälkeen. Ja kokoukset on just tohon parhaaseen perheaikaan. Mä ite jätin pari vuotta sitten yhden hallituksen juuri tuon syyn takia, vaikka kokous oli ainoastaan kerran kuussa + muut jutut päälle. Tsemppiä sinne! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta