Yhtä pyöräälyä

Tää viikko on otettu rauhallisesti kolmen pyörälenkin kanssa. Kaksi maantiellä ja kolmas maastossa, yhteensä 4h 40min. Eilen mun oli pakko päästä katsomaan, että miltä Vaivaistensuora näyttää nyt, kun koivut on lehdessä. Ennemmin laitoin kuvan suorasta, kun puut eivät olleet vielä vihreinä. Aika hienohan tuota on polkea. 🙂 Suora sijaitsee Ilmajoella.
Pakollinen siltakuva. 😉
Vietettiin tänään päivä mökillä ja raahasin märkäpuvun sekä muut uintikamppeet mukaan. Mua ei oo saanu tähän järveen vielä kertaakaan uimaan, koska se on niin helkkarin matala. Tää lahti on noin metrin syvä, ja mä oikeasti pelkään, että mä osun johonkin. Jäiden lähdöstäkin on vain vähän aikaa, ja mitä vaan voi olla tuolla pohjassa. Mä oon kerran uinu joessa (oli muuten eka ja vipa kerta! 😀 ) ja käsi osu johonkin, ja mä meinasin saada slaakin. 😀

Toinen mökki (ei oo siis meidän omia, vaan vanhempien) on puolestaan niin syvän järven rannalla, että siellä järvessä voi olla esim. merihirviö. Laiturin päässä on jo 13 metriä syvää ja siitä sitten syvenee yli 20 metriin. Tuolla mä kuitenkin uskallan uida, vaikka merihirviö mut voi viedäkin. Mutta viime kesänäkin tarvin veneen turvaksi, kun järvellä uin. Itse asiassa oikeasti en merihirviön takia, vaan koska uin laivareitin poikki. Laivoja siinä menee harvoin, mutta halusin ottaa varman päälle. Ite kuulee uidessa huonosti, ja aika näkymätön piste sitä siellä on. Voisko mun suuren mielikuvituksen laittaa pois päältä uinnin ajaksi?!
Meniskö vai ei? No en uskaltanu.
Jaana on uhannu mua jo pitkään viedä maastopyörällä kunnon lenkille. Paljon ollaan menty mukavia ja helppoa reittejä pitkin. Yksin oon ajellu polkuja, mutta ne on ollu aika lyhyitä tai leveitä, kun en tiedä kunnon paikkoja.

Ainut menokuva, kun pystyi helpolla pätkällä pitämään vaan toisesta sarvesta kiinni.
Tänään mua vietiin ja mää vikisin. Itse asiassa en vikissy mää vaan hyttyset! Ensimmäisen pitemmän pätkän jälkeen oli huudettava Jaanalle, että nyt on pidettävä keskivartalonlihastenkrampistapoissaamistauko! 😀 Oli aika koetuksella kyljet, selkä ja vatsat. Kun yksin on ajellu, niin vauhti on ollu paljon hiljempi ja oon ollu varovaisempi ja tällainen ei oo ollu mahollista. Hitsit, että on hyvä laji! 🙂
Eka parin minuutin tauko.
Taukoja ei oikeastaan hirveesti voinu pitää, vaan vauhtia oli oikeasti pidettävä yllä. Nimittäin hyttysiä oli järkyttävä määrä ja ne kyllä ilmesty heti, jos pysähty. Kuvia ei enempää lenkiltä ollu, kun oli pidettävä tiukasta kädet sarvissa. Ei ollu puhettakaan, että vois puhelinta kaivaa paidan selkätaskusta. 😀

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Yhtä pyöräälyä”

  1. No ompas ollu kaikkee mukavaa siellä päässä 🙂 🙂 Ihanat on kuvat ja oikein hyvältä kuullostaa pyöräilyt!
    Miula kanssa mielikuvitus alkaa lentämään avovedessä uidessa, miten yks ahvenheinäkin voi olla niin pelottava! Tai joku korte! Ta sit jos näkee pohjan ja sielä on kaikkee…sälää, glumps 😀

    • No älä, kaikki heinätkin on tosiaan ihan hirveitä! 😀 On muuten ihan hyvä, ettei me tehdä uintitreenejä kimpassa! Heh! 😀 😀

  2. Nyt vasta ehdin lukemaan sun kisaraportin, ihan huikee kertomus! Mahtava taistelija olet, voin hyvin kuvitella miltä siellä uinnista on tuntunut mutta niin vain vedit senkin läpi ja teit komean eheän pyöräilyn ja juoksun siihen päälle! Ei ole treenit menneet hukkaan 🙂

    Joko taisteluvammat ovat parantuneet? Oletko laittanut siihen kyljen nirhaumaan jotain rasvaa? Itselläni bepanthen on nopeuttanut ihon paranemista.

    • Kiitos! 🙂 Kovasti on nyt hinkuja johonkin sellaiseen kisaan, jossa vois kokeilla, että mihin se uinti ja pyörä onkaan kehittyny vai onko ollenkaan. Koska ajatjan ei oo mihinkään entisiin aikoihin vertailukelpoisia. Seuraavaa kisaa odotellessa! ;D

      Hyvällä mallilla ovat. Bepanthenia mäkin oon lykänny niihin joka päivä. Tänään olin hierojalla, niin ihan kunnolla otti hartiat, kun niskaan ei satu enää yhtään. 🙂 Kylkikin oli eilen ekaa kertaa ilman laastaria.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta