Viikon treenejä kuvina

On tullu otettu viikolla treeneistä kuvia, mutta en oo vaan ehtiny päivitellä niitä blogiin. Nyt tuleekin sitten kerralla paljon! 😉

Kuntosalilla silmät tapittaa!

Sitten monena päivänä on yritetty ystäväni Maijan kanssa yhdessä lenkille, nyt päästiin, vaikka meinas vähän vastustaa. Ilmatieteenlaitos antoi myrskyvaroituksen ja kehoituksen pysyä sisätiloissa torstaina. Me mietittiin hetken aikaa, että mitäs nyt tehdään. Satoi, mutta ei tuullu yhtään. Päätettiin lähteä ja heti, kun alkaisi tuulemaan vähänkin, niin samantien pois. Välillä satoi kovempaa, välillä hiljempaa ja välillä jossain kaukana jyrähti ukkonen. Melkein kaksi tuntia pyöräiltiin, eikä myrskyä tullu. 🙂 Muunlaisia sähköiskuja kyllä oli tarjolla.. Alla olevan kuvan sähkölinjan ensimmäisten johtojen alta kun ajaa, niin perse pitää nostaa penkistä ylös, ja vaihteisiin ja jarruihin ei kannata koskea, muuten tulee sähköisku. Heh.. 😀 Maijan perässä sitten joka kerta oikeaoppisesti, ja niin vältin sähkärit.

Kuralla vuorattu lenkkeilijä.
Juoksemassakin kävin kymmenen kilsaa. Viimeiset kolme kilsaa tuntui polven takana, mutta kipu ei pahentunu tuolla matkalla. Parin kilometrin välein mulla ja pojalla oli juomatauko. Tyttöjen kanssa ollaan tehty pitempää lenkkiä, ja pullo on silloin mukaan jopparilla. Pojan kanssa lyhyemmillä lenkeillä ei oo tarvinnu, mutta nyt kun oli oikeasti kuuma, niin piti ottaa. Jopparia ei hänen pyörässä oo, joten keksittiin laittaa se mun juoksukisan arvonnasta keväällä voittamani pyöräilylaukku pyörään kiinni. Se oli loistava!! 😀

Pahin treeni tällä viikolla on ollu tämänpäiväinen uinti hallissa. Eksyin Jaanan kanssa hallille yhtäaikaa, ja Laura oli hänelle vetämässä treeniä. Mä pöljä lupauduin samaan treeniin ja mä olin niin kusessa. 45 minuuttia, ja mun jalat oli niin hapoilla altaasta noustessa, olin kerran lyöny homman jo läskiksi, kerran meinas melkein itku tulla.. 😀 Mutta tulihan ainakin vetoja, mitä ei oo tullu tehtyä 1,5 kuukauteen. Täyty pysyä muutaman kerran satasen verran nuoren uimaritytön peesissä. Se lähti todellakin niin kuin hauki rannasta, eikä mulla ollu mitään saumoja hänen kakkosvauhtiinsa. En pysyny ees ykkösessä peesissä. Se tunne, kun teet kaikkes, mutta jalat on hapoilla, käsistä ei saa yhtään enempää irti ja siihen toinen kommentoi, että et yrittäny kaikkeas ja ei muuta kuin uusiksi. Harmi, kun ei ollu sykemittaria, olis ollu kiva kattoo käyriä. 😀

Mutta sellanen yks ikävä juttu.. Mun uinti kuulemma näyttää paljon huonommalta nyt kuin viime talvena. En pysyny pinnalla, kädet meni miten meni jne. Ei ihme, jos keskiviikkonakin tuntui huonolta.

Kun on ihanat työkaverit, ja silmä välttää, niin pyörästä voi tulla uusi! Liikkuva toimisto. 😀

Uima-altaassa tauon jälkeen

Mun auto ei menny katsastuksesta läpi, ja sattu oleen vielä katsastus myöhässäkin, joten nyt sitten pyöräillään töihin. 😉 No tuli tosin hyvään väliin, kun muu perhe lomailee, eikä mun tarvi hakee poikaa päiväkodista töitten jälkeen. Matkahan ei oo pitkä, vajaa seiska.

No tänään täyty päästä uimahalliin uimaan, ku edellinen käynti on 1,5 kuukautta sitten. Seinäjoen halli on kiinni, joten Ilmajoki kutsui. Koska perheen miehet lähti kalaan, niin autoa mulla ei ollu käytössä. Niinpä suhautin pyörällä Ilmajoelle, kävin uimassa ja tulin pyörällä takaisin. 🙂

Mutta voihan tekniikka ja vauhti sentään. Töitä sai tehdä vaikka kuinka, ja silti viiskyt metriä kulki häthätään viiteenviiteen sekuntiin. Huoh. Siis joo, ihan täysillä yritin uida. Ei oo vauhtii, ei.

Ostin itelle lisäenergiaa, että jaksaa polkee kotiin. Luin kyllä tuoteselosteen, mutta jotenkin kuvittelin vehnägluteenin vehnätärkkelykseksi.. Niinpä tää keliaakikko tajus jälkeenpäin ajaessa, etteihän se ollu gluteeniton olleskaan. Voi pöljä!

Siivoilin autonkin tuossa reilu viikko sitten, ja tein löydön. 😀 Penkin välistä lattialle oli tippunu joku kadonnu tavara. Mun vanha Road ID. Nyt mulla on kaks, mutta ei haittaa. 😉

Tilasin samalla kertaa myös rannekkeen tyttärelleni, jolla on diabetes. Ja tänään sille oli jo käyttöä! Onneksi mitään vakavaa ei sattunu, mutta äitin puhelinnumero otettiin rannekkeesta puhelua varten. Avaimet, puhelin ja insuliinipumppu oli jääny sisälle lukkojen taakse. Pumppu oli ollu irti vesisodan ajan. 20 minsaa kaverin puhelimesta soitetusta puhelusta ja mä olin kotona. Kaikki hyvin, loppu hyvin!