Epäonnea harkkatriathlonissa

Aattelin korkata Triathlonteam 226:n harkkakisan. Viime kesänä en käyny kertaakaan, mutta eilen oli tämän kesän ensimmäinen harkkatriathlon, edelliset harkkakisat on ollu duathloneja eli juoksu-pyörä-juoksu -kisoja. Kyllä, piipahdin siis töiden jälkeen Nokialla. 🙂

Kuva Timo Kananoja

Päätä särki valmiiksi ja lauantai-sunnuntai välisenä yönä ollut paha pohjekramppi vaivasi vieläkin. Edelleen pohje oli siitä kohdasta kova, tais olla aika isokin kramppi. Mutta ei muuta kuin tavarat paikalle ja kohti järveä. Vähän etukäteen mietitytti juoksu, että mitä jalka sanoo. Siis ihan se polventausta, eikä tää pohjekramppi ainakaan sitä ollu parantanu oletan.

Kuva Timo Kananoja
Kuva Timo Kananoja

Porukkaa oli tosi paljon, ja mua vähän hirvitti se uintistartti. Siinä, kun on miehet ja naiset ja kaiken tasoiset uimarit sekaisin, niin saa tarkkaan kattoa missä kohtaa starttaa. Ei tietenkään eturivistä, ettei jää jalkoihin, vaan taakse. Onneksi sentään paikalla oli monta tuttua naamaa! 🙂 Uinti oli aikamoista. Milloin ite olin jonkun jalkojen päällä, milloin mun jalkojen päällä oli joku, milloin kädet tuli selkään tai milloin joku törmäs kylkeen. Ja tuo kylkeen törmäys kyllä tais olla mun vikaa, mä uin niin vinoon!! :/

Kuva Timo Kananoja

Uintireitti oli kolmion mallinen, ensimmäiselle poijulle 125m, toiselle 50m ja takaisin rantaan 125m. Yhteensä siis 300m. Poijujen käännöksissä oli tietty myös ruuhkaa, ja ei voi mitään, mutta noilla poijuilla tulee Terhin kylkiluun murtuminen viime kesän yhdessä kisassa mieleen. Automaattisesti sitä yrittää seurata, ettei tulis pahasti potkua mistään. Rantaan, rappuset ylös, märkäpuku puoleen väliin ja vaihtopaikalle. On muuten jännä, että uinnin jälkeen ei oo mitään hajua kuinka moni on jo menny ja kuinka monta on takana. Musta aina tuntuu uinnissa, että oon viimeinen.

Kuva Timo Kananoja
Kuva Timo Kananoja

Uintiin meni tuloksien mukaan aikaa 5:30. Uintiaika on otettu portaiden alkupäästä, eli on noustu rannasta ja juostu pätkä hiekalla.

Kuva: Jaanaban Härre

Vaihto olis voinu olla nopeampi. Jälkeenpäin naureskelin kuvista, että oikein näköjään pysähdyin säätämään sykemittarin kanssa. 😀

Kattokaa ny mikä patsas! 😀 Kuva: Jaanaban Härre
Pyörä lähti ihan mukavasti liikkeelle. Sykkeet toki oli korkealla, mutta niin pitääkin, kun kyseessä on noin lyhyt matka ja kovasykkeistä harjoitusta lähettiin hakemaan. 3,6 kilometriä pääsin ja sitten kuului poks ja sssshhh. Rengasrikko. Pyörän päältä pois ja nokka tulosuuntaan. Yllätyin kuinka monta ihmistä tuli mua vastaan, eli alku ainakin lähti ihan hyvin liikkeelle. Ois ollu kyllä kiva nähdä, että miltä se vauhti talven jälkeen vaikuttaa ja kuinka moni vielä painelee mun ohi esim. juoksussa. Mutta ei onnistunu tälläkään kertaa. Toivottavasti ens kerralla. 🙂 Kisatilannehan on siis oikeasti ainut, jossa saan ittestäni kunnolla irti. Sykkeet nousee ihan eri tavalla. Toki ne on jo lähtökohtaisesti korkeat jännityksestä. 😀

Oli muuten melkoisen pitkä kävelymatka paljain jaloin, kun pyöräilykengillä ei viittiny. Oli jo kisa loppu ja suurin osa lähteny kotiin, kun mä pääsin lähtöön/maaliin/vaihtopaikalle. Pyörähän olisi siis ollu 9km ja juoksu 3,5km. Että tällanen reissu Nokialle. Onhan se 300m uinti, 3.6km pyörä ja 3.6km kävelykin jonkinlainen triathlon. 😉

Suuret kiitokset Tinkelle ja Härrelle kuvista! Tinken ottamia kuvia eiliseltä löytyy lisää täältä.

Ninni

8 vastausta artikkeliin “Epäonnea harkkatriathlonissa”

  1. No voi rähmä. Jos oletetaan että renkaiden puhkeamisten määrä kesässä on vakio, niin olipa hyvä että sattui harkkakisaan.

    • Viime kesänä ei muuten paukahtanu kertaakaan, niin meneekö tänä kesänä nyt sitten kaksi? 😀

  2. No voi himputti! Tuo rengasrikko on kyllä kans niin peikko, jota jännittää joka kerta kun on pyörän päällä ja varsinkin kisoissa jossa sen EI toivos tapahtuvan. Mutta komppaan edellistä, onneks sattu harkkakisassa! Vaikka siitä huolimatta ois toivonu sen sattuvan kotiharkoissa =) Ens kerralla sitte tuas uus yritys 😉

    • Joo, toivottavasti ei satu missään kisoissa. Olis paskamaista, kun takana on 80 kilsaa pyörällä ja sit poks..

  3. Mua alkaa jo ihan hirvittää, että olen ehtinyt ajaa jo jotain 1500km ilman ensimmäistäkään rengasrikkoa maantiellä. Joka kerta lähtiessäni ajattelen, että _nyt_ se tapahtuu. Muttei vieläkään 😮 Maastopyörästä meni heti toisella koitoksella…

    Mut hei ihanat fiiliksiä kuvista! Hyvä toisaalta, että ehdit kuitenkin uida ja tehdä vaihdon, onhan sekin jo jotakin 🙂

    • Nyt oli mullakin vasta eka kerta, joten pitkään ehdin ajella ennen ensimmäistä. 🙂 Tuli kyllä hyvä vaihtotreeni, sitä en kiellä. Ja uintitreeni kasassa kans! 🙂

  4. Toi sykemittarin säätökuva on kyllä aika hauska. Onko sun jalatkin siinä tollain yhdessä, että ”täsä mää nyt seison ja säädän”!. =) No oikeesti et siinä varmaan sekuntia kauempaa ollut.

    Moni näyttää pyllistävän kameralle, mutta mää oon kääntynyt kuvauksellisempaan suuntaan. =)

    • No kyllä, kantapäät yhdessä! 😀 😀 No en mä varmasti montaa sekunttia oo siinä ollu, mutta silti.. Repesin kyllä! 😀

      Sä oot ehtiny ajatella! 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta