Pitkä triathlontreeni

Ei ollu aamulla ihan paras sää startata tekemään pitkää yhdistelmätreeniä. Harmaa taivas ja puuskittainen 7m/s oleva tuuli. Vettä voisi tulla niskaan koska tahansa. Siitä huolimatta treeni oli tehtävä, jos se meinaa viikonlopun aikana tehdä. 🙂 Eilen jo skippasin yhden treenin. Nukuin nimittäin reilun kahden tunnin päikkärit ja heräsin vasta seiskalta illalla, jonka jälkeen mua ei saanu enää mihinkään. Olin ihan töttöröö! 😀 Liian pitkistä päikkäreistä ei oo muuta kuin harmia. No ainakin tuli kropalle lepoa kunnolla! 😉

Pinkki Finntriathlonin lakki parhaan värinen, mutta laadultaan surkea. Valkoinen, vihreä ja lila parhaimmat!

Ysiltä oli muitakin seuran jäseniä tulossa Tanelinlammelle uimaan. Mä en uskalla uida yksin, vaan jonkun on oltava rannalla. Ees uimassa jotain tuntemattomia, mutta niin, että jos jotain sattuu, niin joku kuulee.

Mä niin tykkään tästä lajista, kun porukka on aina auttamassa. Tällä kertaa sain käteeni piipittävän laitteen, jonka laitoin uimalakin alle. Se kertoisi, koska käsiveto lähtee. Jokaisella piippauksella veto. Mullahan siis toinen puoli tahdistaa aika paljon eli kun oikea käsi on vielä edessä vetoa tekemässä, niin vasen käsi tulee veteen. Toinen puoli menee paremmin, ehkä käännyn paremmin vasemmalle kyljelleni oikealta hengittäessä.

Kun keskityin ekalla kierroksella piippauksiin ja käsivetoon, ja lopuksi jopa kokeilin hengittää vasurin puoleltakin, niin sitten ei kyllä enää pystyny suunnistamaan. Ehkä mussa on jotain miesgeeniä, kun ei kaikkee pysty tekeen yhtäaikaa. ;D Piippausta olis saanu hitaammaksi tai kovemmaksi, jännä laite! Tarttee ehkä saada, että sais molemmat puolet yhtä vahvoiksi. Nythän selkeästi vasemman käden veto on heikompi kuin oikean. Ens talvena kyllä riittää taas hallissa kaakeleiden laskemista! 🙂

Kun olin kiertäny kaksi kertaa Tanelinlammen ympäri, eli noin tuhat metriä oli takana, niin lämmintä vaatetta päälle ja pyöräilemään. Tuuli oli kova, joten yritin miettiä sopivan lenkin. Kiersin Keski-Nurmossa kahteen kertaan sellasen 24 kilsan lenkin ympäri ja vielä vähän toiseen suuntaan ja takaisin, että saisin 60 kilsaa mittariin.

Yksi geelitauko pyöräillessä, lehmät seurana.
Pyörä takana, ja rauhallinen vaihto juoksuun. Geeli tässäkin kohtaa ja aurinkokin näyttäytyi! 🙂

Pyörälenkki tuulessa ja tuiskussa oli mitä oli. Ensin oli kylmä, varsinkin varpaisiin, mutta kyllä se lämpö sieltä kuitenkin päälle tuli. Ja oli helppo nostaa sykettä aerobiselle kynnykselle. Ehkä olin siis hyvin palautunut. 😉 30 kilsaa menin pk2:lla ja sitten aerobisella kynnyksellä toisen samanlaisen matkan.

Rauhassa vaihto ja toinen geeli naamaan. Ja juoksemaan. Kymppi olis pitäny juosta, mutta sen verran alkoi sattumaan jalkaan, että en aikomaani lisälenkkiä enää kiertäny, vaan jätin lenkin 8,5 kilsaan. Sitä ennen pysäytin yhdessä ylämäessä kellonkin ja kävelin mäen, kun siinä varsinkin sattui. Viis kilsaa tuosta meni pk2:lla ja 3,5 kilsaa vk1:llä. Ja täytyy kyllä sanoa, etä alkas tuossa jo nälkäkin vaivaamaan!

Juoksumaisemia..

Uinti n.1km: 29:44 lammessa, sisältää kaikki tauot.
Pyörä 60.3km: 2:09:24. Avg 149 ja 28.0km/h.
Juoksu 8.5km: 49:23. Avg 160 ja 5:50min/km.

Persustan painatus ok, reidessä ei. :/
Ninni

5 vastausta artikkeliin “Pitkä triathlontreeni”

  1. Ekan kerran näen tuollaisen satulan, mikä Sinulla on. Onko hyvä?

    -Katri-

    • On hyvä! Ei paina kriittisiin paikkoihin. Mutta välillä oon kyllä miettiny, että onkohan nokka liian leveä. En tiedä. Välillä vaan tulee nivusiin jotain hankaumia pyöräilystä, mutta tahtoo varmaan tulla monesta muustakin satulasta. Ainakin itellä edellisestä tuli taas eri kohtaan. Aika suosittu tuo satula on triathlonia harrastavilla sekä naisilla että miehillä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta