Finn-jättiläisen jalanjäljissä

Heinäkuun alusta saakka on ollu Jaanan kanssa suunnitelmissa käydä pyöräilemässä Vaasan saaristossa, tai oikeastaan Vaasasta saaristoon. Merenkurkun saaristo se taitaa oikealta nimeltä olla. Pyöräily + Triathlon -lehden numerossa 1/2013 oli suunniteltu reitti, joka lähtisi Vaasan torilta. Pituutta lenkille tulisi 90-120 kilometriä, riippuen siitä tekeekö lisälenkin vai ei.
Vasta tänään päästiin tämä reissu toteuttamaan. Yhtenä viikonloppuna aiottiin, mutta luvattu 7m/s tuuli ei houkutellu. Sitten on ollu kisoja jne. Nyt oli oikeastaan viimenen mahdollisuus ja sääennustekin oli loistava! Nimittäin 19 astetta lämmintä ja 3-4m/s tuuli. 
Emme startanneet torilta, vaan vasta vähän myöhemmin Gerbystä. Tarkoitus oli tehdä mukava ja rauhallinen lenkki, viisveisaten vauhdeista ja mittareista. Ja tietenkin nauttia maisemista, jotka eivät olisi iänikuista peltomaisemaa. 😉

Raippaluodon silta oli ensimmäinen pysähdyspaikka. Se on Suomen pisin silta, 1045 metriä.

Ei tuullu kovaa.
Pakollinen siltakuva.

Seuraava pysähdyspaikka oli Björköbyssä Tarmo Närköpissä. Aattelimme nimittäin pysähtyä jätskille. Pihassa oli jäätelökioski, ja kävimme lähikaupassa sisällä kysymässä, että onko kioski auki. Olihan se! Maksoimme sisälle kauppaan yhdestä jäätelöpallosta kolme euroa ja kauppias(?) tuli pallot meille tekemään.

Kioskilla keskustelu meni näin, kun Jaana sai ensimmäisen annoksen käteensä:
Kauppias: Odota, mä annan vielä vähän lisää!
Jaana: Ei tähän mahu!?!
Kauppias: Mä laitan toiseen kippoon.
Että alla olevassa kuvassa on kaksi yhden pallon jäätelöä. 😀 Kyllä meillä oli hauskaa! 😀 No tulipahan energiaa.. 😀 Ja kaupassa puhuttiin ihan selvää suomenkieltä, joten huonon ruotsinkielen syyksikään tätä ei voinu laittaa.. 😉 Muuten kyllä oli ihan mukava ruotsienkielen kertaustreeni..
Björköbystä ei ollut enää pitkä kääntöpaikalle Svedjehamnin satamaan. Sielläkin olis ollu kahvilaa, ja oli joku pikku puotikin, josta Jaana osti kurkun. Jep, kurkun! 😀 Kuulemma itse kasvatetun kurkun.

Kurkku teipattiin pullon paikalle, ja tässä Jaana näyttää mihin tomaatit olis voinu teipata. 😀

Menomatkalla jo bongattiin upeat tyrnipuskat, joissa oli yksi mies marjassa. Päätettiin, että tulomatkalla käydään maistiaisilla. Ja niin tehtiin! Kovin helppoa ei ”saareen” pääsy ollu, nimittäin piti loikkia kivillä. Marjastajat huikkas, että kyllä sieltä pääsee. Otettiin kengät pois, ettei liukastuta mereen. 😀 Marjastajilta saatiin myös pussi, johon muutamia tyrnejä keräsimme.

Marjapuska ja marjastajat!
Kurkku ja tyrnit! 😀
Alaspäin sillalta, vauhtia jo kivasti..

Tyrnien jälkeen pitikin sitten pitää huolta, että vauhti olisi reippaampaa ja sovittu iltameno sovittuna ajankohtana pitäisi kutinsa. Loppu tultiinkin sitten hyvää vauhtia! Mutta olipahan mukava lenkki, mielettömän mukava ja hauska!! Tarvii kyllä mennä ens kesänäkin! 🙂 Niin, ja kilometrejä tais meille napsahtaa 78 kipaletta.

Ninni

8 vastausta artikkeliin “Finn-jättiläisen jalanjäljissä”

    • Kyllä! Näin on. 🙂 Kesän jäljiltä oli jo vohvelitkin loppu, mutta meitä se ei haitannu (en voisi sitä ees keliakian takia syödä). Vielä oli muutamia jäätelölajeja jäljellä, ja meidän _yhdet_ pallot oli sitruuna-lakritsia. Nam!!

  1. Mulla on ollu kans ajatuksena käydä tekemässä tuo fillarilenkki jota kans samaisesta lehdestä katsoin. Ihmeellisesti nämä viikonloput on vain menny 😀 Teillä näytti olrvan hauska reissu, taidanpa joskus liittyä joukkoonna maastoilemaan 🙂 Miia-Maria

  2. Oletko käynyt Vaasassa! 🙂 olisin voinut tulla ”oppaana” mukaan.

    Poljin lauantain yksin n. 60km ja oli niin tylsä että halusin vain mennä nukkumaan ojassa 🙂

    • Siinä kohtaa, kun mä tätä bloggausta illalla kirjoitin, niin tulit mieleen. 🙂 Harmi, kun en tajunnu ennemmin. :/

  3. Hieno lenkki ja kaiken kruunuksi vielä tyrnit suoraan puskasta 🙂 Ihan parhaita marjoja mutta se poimiminen on kyllä todella raastavaa 😀

    • Niissä on kyllä tosi inhottavia piikkejä! :/ Mutta hyvin terveellisiä marjoja ovat! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta