Pitkospuut tuplana

Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena. Lapset jäivät katsomaan aamun lastenohjelmia ja mä painoin koirien kanssa lenkille. Suolla oli melkoisen upeat maisemat!! Tällä kertaa mukana oli viisi koiraa: mun kaksi leonberginkoiraa ja Sannan kolme isosveitsinpaimenkoiraa.

Juuri koiria autoon laittaessa puhelin soi ja kysyttiin, että koska tuun kotiin. Kysyin, että onko joku hätänä. Ei kuulemma ollut, ja tosi hyvin muksuilla oli lenkin ajan (noin tunnin) päinsä mennytkin. Ihanaa, kun ei aina tarvi tapella. 😉 Lenkillä sovittiin, että nyt kun koirat ovat puhki, niin lenkitettäisiinkö yhdes toisiamme.. Niinpä muksut jäivät leikkimään porukalla Sannan kotiin ja me lähettiin pyörälenkille. Aateltiin mennä samoja reittejä, mitä aina koirienkin kanssa. Nimittäin pyörällä mäkään en koskaan tuolla oo ajellu.
Oli pehmeää turvepohjaa, pitkospuita, metsäpolkua, traktorin jälkeä, kuntorataa, soratietä ja asfalttia.

Melkoisen hyvä palvelu tuossa talossa, kun lastenhoidon lisäksi hoitui pyörän pesukin lenkin päätteeksi. 😀 Lastenhoitoa eivät toki nuo lähes kymppiveet tarvi, mutta tuo seiskavee poika tarvii vähän peräänkattojaa. Meillähän on siis samanikäiset muksut, Sannan tytär on mun tyttärien kanssa samalla luokalla. Ja Sannan nuorempi tytär on samanikäinen mun pojan kanssa. Eli hyvin onnistuu yhteisleikit kavereiden kesken.

Teki hyvää tuo vajaa 2h pyöräily. Kun on ollu pitkään kipeä, niin sitä liikuntaa kroppa vaan kaipaa. Sitä paitsi maantielle en kaipaa yhtään, triathlonpyörä on lopullisesti tämän syksyn osalta kyllä vaihtunu maastopyörään. 🙂

Ninni

8 vastausta artikkeliin “Pitkospuut tuplana”

    • Jos joskus tulee vastaan keskikokoinen poni, sellainen 120cm korkea, kärryt perässä niin se oon sit mitä todennäköisemmin minä 🙂 lupaan morjenstaa!

    • No mä oon miettiny, että missä sä asut, mutta en oo kehdannu näin julkisesti kysyä! Nyt tiedän edes vähän paremmin! 🙂 Morjensta sitten kans!! 😉

  1. Ihania ja upeita kuvia. Tosin kaikki kuvat ei näkyny mulla ainakaan.
    Ihanaa että sä oot jo terve ja oot päässy kunnon lenkille. Ootan itsekin että tervehyn ja pääsen maastoilemaan fillarilla ja juosten. Syksy on kyllä vuodenajoista paras! 🙂

    • No voi paska, mihinkäs ne kuvat sit katos?! Mulle näkyy kaikki.

      Mä ennen inhosin syksyä. Se oli jotenkin masentava vuodenaika. Nykyään oikeasti odotan sitä!! 🙂

    • Pikkupuudeleita vaan.. 😉 Usein ollaan tuolla sakilla liikenteessä, mutta toivotaan toki, ettei vastaantulijoita olis kovin montaa.. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta