Kartta käteen ja menoksi!

Oon joskus ennemminkin kertonu, että harrastin suunnistusta nuorempana. Aloitin 9-vuotiaana ja viimeisissä kisoissa taisin käydä 17 veenä. Kesätyöt painoi silloin päälle, ja niin raha meni edelle. 😀 Ei vaan ehtiny, ja sitten se pikku hiljaa jäi koko harrastus. Todella harmi!
Viime kesänä jo päätin, että iltarasteilla täytyy käydä edes kerran. En käyny. Tänä kesänä päätin saman, ja kohta on iltarastikausi ohi. Mutta tänään tuli yhdistettyä kaksi lajia, ja oli ihan älyttömän huippua! Nimittäin maastopyöräily ja suunnistus, kun päädyttiin Jaanan kanssa pyöräsuunnistukseen. 🙂
Jossain vaiheessa oon harrastanu suunnistusta myös talvella eli hiihtosuunnistusta, ja kaivoin telineen kaapista ajatuksena testata voisiko sitä käyttää pyöräillessä. No vähän huonolta vaikutti..

Oli tosi kivaa ja jopa välillä valittiin mettäpätkä kuntoradan sijaan. Eli tällaisella menolla ei kyllä hyvää aikaa saa aikaiseksi. 😀 Kartan lukeminenkin onnistui tosi hyvin, kyllä jonkinlainen taito on vielä tallella. 🙂 Kovin montaa kuvaa ei taaskaan oo, kun pitää keskittyä siihen ajamiseen tuolla mettässä. 😉 Ja nyt piti vielä välillä yrittää lukea kädessä rytyssä olevaa karttaakin, mutta silti ei oltu pahasti kumos! 😀

Uimahallin rannekekin oli näköjään jääny ranteeseen, kun alkuverryttelyksi kävin Lauran kanssa uimassa. Huoh. Ne kaikki potkut ja kolmosvauhtiset pätkät. Ja persus vaan keikkuu, vaikka pitäis pysyä paikallaan. 😀 Kyllä noista treeneistä saa paljon enemmän irti, kun paikalla on uintivalmentaja, eikä ole tekemässä treeniä yksin. Ja koko ajan tulee neuvoa, niin sillähän sitä kehittyy. Hyvä fiilis, vaikka tehtävää onkin paljon! 🙂

Ninni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta