Uintijuttuja

Oon nyt käyny Lauran kanssa kolme kertaa tänä syksynä uimassa. Sitä ennen mun uintia hallissa on katottu edellisen kerran huhtikuussa. Huhtikuusta syyskuuhun on viisi kuukautta, eli lähes puoli vuotta. Ja se on pitkä aika se. Varsinkin, kun mun uinti on tuntunu takkuisalta. Avovedessä märkäpuku kelluttaa ja uimahallissa tuntuu, että uppoo..

Nyt on koko syksy hyvää aikaa hioa tekniikkaa kuntoon. Uintiasento yritetään saada mulle paremmaksi, että mun takapuoli ja jalat olisivat enemmän pinnalla. Laura kielsi multa kaikki apuvälineet ja kun oon tottunu käyttämään osan treenistä pullista (jalkojen väliin tuleva kelluke) ja sillä tavalla jalat ovat saaneet huilata, niin ekat kerrat ovat olleet altaassa todella raskaita. 45 minuuttia ja valmis lopettamaan treenin. 😀

Sukellusta.

Viimeksi tiistaina klo 6.30 treffattiin Lauran kanssa hallilla. Koko ajan tulee ohjetta, että mitä pitää muuttaa ja mihin pitää kiinnittää huomiota. Ja jokainen tietää, että on kovin vaikeaa kiinnittää moneen asiaan yhtäaikaa huomiota. Niinpä nyt on tarkoitus saada kroppa veden pinnalle ja asento kuntoon, ja sen jälkeen lähdetään parantamaan käsivetoja. Mullahan uinnin käsivedot tahdistaa pahasti, ja rekvenssi on todella hidas lujimmillakin vauhdeilla. En vaan saa käsiä nopeaa pyörimään, vaikka kuinka yritän. No näitä kaikkia tullaan treenaamaan myöhemmin.

Palauttelua. Normiselkäuinti ei onnistu mun olkapäiden takia, joten mennään tällä tavalla..
Tällä hetkellä mun täytyy kiinnittää huomita lantion paikalla pysymiseen (ei saa perse keikkua puolelta toiselle), vatsalihaksien jännittämiseen, hartioiden rentouteen ja avoimuuteen, käden palauttamiseen pitkälle rentona ja käsivedon suoraan tulemiseen. Ei muuhun! ;D
Eilen olin uimassa, ja kovin huonolla fiiliksellä altaaseen menin. Ruuhkaa oli, mutta kerrankin sattui omalle radalleni mukavia uimareita. En viittiny mennä nopeitten uimareitten radalle, kun olisin ollu siellä tukkona. Menin toiselle ja siellä hitaimmat aina hienosti päädyssä väisti. 🙂 Mutta täytyy sanoa, että uskomattoman hyvillä mielin lähdin altaasta pois. Enpä olis uskonu! 🙂 

Kuvat on Lauran ottamia, jotka nappasin Laura & Maija Trainingin facebookin sivuilta (Lauran luvalla kyllä).

Delffiinipotkuja.
Ninni

6 vastausta artikkeliin “Uintijuttuja”

    • Uinti on vaikeeta, miten voikaan olla noin vaikeeta! :/ Mä uin nyt syksyn ajan kaikkea muuta kuin matkaa, pakko. Muuten en pääse mihinkään. 😀

  1. HIenoa, että olet sekä itse halukas parantamaan uintitekniikkaa että olet löytänyt osaavan valmentajan.

    Olen huomannut ettei kaikilla ole sinnikkyyttä tekniikan opetteluun vaikka juuri sillä saa nopeutta ja taloudellisuutta uintiin. Itse lähden jokaisen ryhmän/uimarin kanssa liikenteeseen perusjutuista eli niistä samoista vatsalihaksista. Miten se onkaan, että kyse pyöräilystä, juoksusta tai uinnista niin aika palataan samoihin syviin vatsalihaksiin ;).

    Uintiaikojen parantaminen ilman hyvää tekniikkaa vaatii äärimmäisen paljon uintitunteja taakseen. Monella triathlonistilla olisi paljon parannettavaa uintitekniikassa. Itse lukeudun tähän sakkiin. Mä edelleenkin pompin vedessä eikä mulla ole sitä liukua. Niin ja mulla on taas liian nopeat kädet ;).

    Tsemppiä tekniikan opetteluun.

    • Ehdottomasti oon halukas parantamaan uintitekniikkaa, koska vain sillä tavalla pääsen uimaan kovempaa. 😉 Syvät vatsalihakset on kyllä kaiken a ja o, mutta märkäpuvulla ne unohtuu kokonaan ja sitten ollaankin syksyllä ihan taas alussa. :/

      Voitaisko tasata nää käsivauhdit?! 😀

      Kiitos! Sinne kans tsemppiä uintiopetukseen! 😉

  2. Sähän hienosti kiteytit mun uintiongelmat. Pitäisköhän mun ruveta käymään siellä Pohojanmaalla opissa 😉

    • Hih! 😀 Onneks sullakin on siellä hyvä opettaja! 😉 Mutta tervetuloa, saa tännekin tulla! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta