Juoksua syysloisteessa

En oo taas muutamaan päivään ehtiny bloggailemaan, kun on perhe ja omat treenit menny edelle. 😉 Viikonlopun voimaleiristä alan pikku hiljaa palautumaan, vielä tiistaina oli olkapäät kipeenä. Vähän vissiin pitäis enemmän jatkossa tehdä kunnon voimatreeniä, ettei aivan noin kokovartalokipsiin tuollainen vedä. Pienistä painoista nimittäin oikeasti oli kyse!

Iskias vähän vihoittelee, kun sätii persuksen päälle. Uimassa tuntui potkuissa ja salilla jätin kyykyt painojen kanssa tekemättä ja muutenkin vältin jalkaliikkeitä painojen kera. Juosta olen pystynyt, vaikka välillä nappaakin tuonne reisi-pohkeen kohille ja taas helpottaa. Pieniä sätimisiä kuitenkin, joten tehdään sitä, mikä mukavalta tuntuu. 🙂 Onneksi töissä on uudet hienot pöydät, ja pystyn tekemään töitä seistenkin. Ei tarvitse koko aikaa istua, koska pitempään istuminen alkaa tuntumaan vasemmassa pakarassa.

Nyt on selkeästi tullu syksy. Ite ennen lapsia, ja oikeastaan ennen juoksemista, inhosin syksyä. Pimeä, kylmä ja kostea vuodenaika. Jonkinlaista syysmasennusta oli ilmassa joka syksy. Nykyään se on melkeinpä lempivuodenaika. On niin kaunista ja treenisäät on loistavat! On oikeasti happirikasta juosta kesän jälkeen viileämmässä kelissä, kun niistä kesähelteistä en tykkää. Vaikka tykkään nykyään paljon syksystä, niin yhtäkkinen pimeys saa aikaan iltaisin sen, että mun normaali treeniaika (klo 20 jälkeen) tuntuu tosi myöhäiseltä ja saa vetää ittensä sinne treeniin. Tuntuu kuin olisi yö! 😀 Eilenkin salille lähtiessäni klo 20.10 oli niin pimeää, että lähinnä tuli mieleen sänky ja nukkuminen. Mutta niin vaan tuli tehtyä hyvä treeni!

Pistin taas pitkästä aikaa Newtonit jalkaan ja juoksin vitosen. Tuntui tosi kivalta, ei yhtään pahalta! Finntriathlonin jälkeen juoksin näillä muutaman kerran, mutta sitten lähestyvä Kuopio triathlon pakotti siirtymään taas vanhoihin, kun en uskaltanu kymppiä näillä vielä juosta. Sitten taas on ollu Asicset käytössä ja nyt jälleen kerran otetaan Newtonit käyttöön ja opetellaan juoksemaan enemmän päkiäaskelluksella kuin kanta-askelluksella. 🙂 Mä toivon, että näistä olis jotain apua tuohon polveenkin.

Tänään kuitenkin säästelin pohkeita, kun oli vähän pitempi juoksulenkki vuorossa. Alkuverra 2km, VK 5km, 3x1000m anaerobisella (300m kävelypalautuksilla) ja loppuun vielä 10 minsan loppuverra. Olihan hyvä treeni, vaikka kyllä nuo tonnin vedot jaloissa tuntui! Mutta vaikka tuntuu, niin ne auttaa. Vetoja ja kovaa juoksemalla se vauhti kehittyy, ei tasaista pk-vauhtia aina juoksemalla. Mun juoksuvauhti tippui ihan nollaan lepokauden jälkeen, joten tekee tosi hyvää nää tällaiset vedot. Tää lenkki kertoi myös sitä, että pystyn varmasti sen kympin juoksemaan ilman jalkaongelmia Kankaanpäässä 1,5 viikon päästä. (Pitääkin muistaa ilmoittautua!) Ennätyksestä on turha haaveilla, kun vauhtia ei nyt vaan enää oo. (Onko ees ollu koskaan?!) 😀 Mutta parasta tietty oli, että sitä oli kesällä ees jonkin verran ja mm. Kuopiossa sain aikaan hyvän juoksun!

Juoksentelin taas tänään tuolla Seinäjoen rannalla hiekkateitä pitkin. Niin upeet maisemat, ettei tosikaan! Ja jalat tykkää pehmeestä alustasta.

Ja hei, muistakaa nyt hyvät ihmiset laittaa heijastimet ulos! Mielellään vielä se heijastinliivi, koska se todellakin näkyy!! Meinasin ajaa eilen aamulla pyöräilijän päälle. Märkä tie, joka imi kaikki valot, vesisade, tummiin pukeutunut pyöräilijä tuli vauhdilla suojatielle. Enhän mä sitä nähny kuin vasta ihan viime hetkellä! Ja tänään oli mustapukuinen kävelijä tulossa suojatielle. Hei haloo!!

Ninni

14 vastausta artikkeliin “Juoksua syysloisteessa”

  1. Syksystä on tullut mullekin se lempi jo ajat sitten.
    Mullon samoja oireita, selkä tuntuu persposkessa ja takareidessä. =) Mutta paranemaan pän ja se on mun mielestä hyvä merkki, että tuntemukset loppuu nopeasti, ettei jää repimään ja jumputtamaan vaikka yön yli.

    • Mä aattelen ihan samoin, että tuntemuksien loppuminen on hyvä merkki! Tsemppiä sinne näihin samoihin ongelmiin! 🙂

  2. Syksy on miusta ihan parasta aikaa. Treenaaminenkin on paljon mielekkäämpää kun ei oo tukalan kuuma. Maalla kasvaneena nautin myös siitä täydestä pimeydestä, jonka täällä kaupungissa voi kokea ainoostaan valaisemattomilla lenkkipoluilla (se vaan on niin hauskaa kun pitää juosta ”jalkatuntumalla” ja askelten äänen perusteella, et tiedää olevansa vielä polulla eikä sen vieressä matkalla jorpakkoon, heh)

    • Voi apua, mä en voi kuvitellakaan juoksevani pilkkopimeässä! Pelkään, että nilkka menee nurin! 😀

  3. Komentoin nyt ekaa kertaa, vaikka blogiasin olenkin jo tovin lukenut. Piti nyt vaan tulla ihmettelemään, et miten joka toisella tuntuu just nyt olevan kankku-/takareisiosasto kipeänä?! 😀 Tässä blogeja selaillessani olet aika mones, jolla on samaa vaivaa. Tai sitten vaan kiinnitän asiaan erityistä huomiota, kun tällä hetkellä kuulun itsekin kyseiseen sakkiin.

    No joka tapauksessa, kiva blogi sulla! Mukavaa syksyn jatkoa! 🙂

    • Olipas kiva, kun jätit kommenttia! 🙂 Tuli mieleen sun kommentin lukiessani, että voiko viilentyneillä ilmoilla olla jotain tekemistä sen kanssa? Tai sitten tosiaan siihen kiinnittää huomiota, kun ite kärsii samasta asiasta! 😀

      Kiitos! Ja kommentoi ihmeessä jatkossakin. 🙂 Samoin, mukavaa syksyn jatkoa sulle!

  4. Nyt vasta ehdin lukemaan nuo viime viikonlopun voimatreeni-jutut, tosi mielenkiintoista! 🙂 Kyllähän niiden pitää lihaksissa jonkun aikaa tuntua että on mennyt tekeminen perille.

    Syksy on kyllä loistavaa treeniaikaa! Ilma on niin raikas, ihan erilainen kuin vaikkapa kesällä.

    • Oli kyllä tällaiselle tavikselle loistava viikonloppu ja paljon tuli opittua! 🙂 Ja toki toistoja tuli jonkun verran, kun tekniikkaa hiottiin, niin hyvä, että ees jossain tuntuu. 😀

      Kyllä!!

  5. Syksyssä ei ole mitään hyvää. Piste.

    Mun Newtoneilla on kertynyt matkaa 100 kilsaa ja ihan mielenkiintoinen suhde niihin on syntynyt. 14 kilsaa taitaa olla pisin lenkki niillä, mutta kyllä meno on heti reippaampaa kun ne jalkaansa laittaa. Tosin onhan niiden painokin 2/3 mun aiemmista lenkkareista, joten kai silläkin merkitystä on. Mutta kyllä kun tiedostaa että jalassa on Newtonit, niin olo on kuin Benny Kultajalalla joskus muinoin Buster-lehdessä.

    • No mikäs syksyssä rassaa? 😀

      Hienosti oot jo ehtiny Newtoneilla juoksemaan! Miltä muuten on tuntunu, kuin reippaammalta? Lähinnä lihaksia, mm. pohkeita, aattelin..

    • Syksyllä sukat kastuu, viiden vaatteen sijasta pitää laittaa 12, täytyy teipata nännit kun lähtee juokseen, lomilta pitää orientoitua töihin ja kesä ei ole Suomessa ollut koskaan liian kuuma mulle. Ja vielä vaikka mitä.

      Pidemmillä lenkuroilla jalkapohjat ovat lopussa hiukan olleet arat ja juoksun jälkeen pohkeissa on aavistuksen tuntunut, mutta ei mitään kauhean pahaa. Uskoisin että tottumuskysymyksiä.

    • Okei, hyväksytään! Onneksi moni oli kuitenkin mun kans samaa mieltä syksyn ihanuudesta. 😉

      Mietin, että uskallanko lähteä Kankaanpään kympille niillä, mutta enpä taida. Asfaltilla en oo juossu, niin taitaa vaatia vielä totuttelua..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta