Täyskymppi lenkkeilijöitä

Ironman World Championship kisat ovat Havajilla takana. Viimeisetkin osallistujat ovat maalissa. Aikarajahan on 17 tuntia. Tiettyyn aikaan mennessä pitää olla suoritettuna uinti, pyörä ja juoksussa takana tietty kilometrimäärä, että saa jatkaa kisaa. Muuten joutuu jättämään leikin kesken, kun maaliin ei tule selviämään alle 17 tunnissa. Käytännössä se tarkoittaa, että kun kello 7 aamulla on startti, niin puoleen yöhön mennessä pitää saapua maaliin.

Ironman.com oli päivittäny liveseurannan, ja nyt haluamiaan urheilijoita oli helppo seurata. Ja heidän sijoituksiaan omassa sarjassaan, sekä muiden sarjalaisten menoa. Voin sanoa, että nyt homma toimi! 🙂 Aikansa ainakin, kunnes ennen neljää aamuyöllä se stoppas. Olikohan käyttäjiä liikaa, ja homma kaatui siihen. En tiedä. Jonkin aikaa oottelin, mutta sitten menin nukkumaan.

Aamulla kattomaan netistä upeita tuloksia. Mitaleja ei tällä kertaa Suomeen tullu, mutta upeita suorituksia sitäkin enemmän! 🙂 Jokainen suomalainen paineli matkan vaativissa olosuhteissa alle yhteentoista tuntiin. Jos mä joskus pääsen täysmatkan kympillä alkavaan aikaan huomattavasti helpommissa olosuhteissa, niin aikamoistahan se olis! No aikatavoitetta ei tällainen kuntoilija voi asettaa, kunhan kahden vuoden päästä se menee läpi! 🙂 Ja siis alle kahdentoista tunnin on turha ees haaveilla, luulen ma. Tai mistä sitä tietää, että minkälainen kunto on kahden vuoden päästä, joten turha nyt on miettiä. 😉

Neljän tunnin yöunien jälkeen maastopyörälenkille. Ensimmäistä kertaa Seinäjoella oli iso porukka lenkille lähdössä! 🙂 Normaalia on yksi, kaksi tai kolme, mutta nyt meitä oli kymmenen!! Uudet triathlonkoululaiset oli hienosti menossa mukana!

Ensimmäistä kertaa tälle syksylle kengänsuojat kenkien päälle lämmittämään varpaita.
Mä oon monta kertaa ja monen ihmisen suusta kuullu, että yövuoron jälkeen treenaaminen on yhtä tyhjän kanssa tai vaikeaa, ja sykkeet on mitä sattuu. Nyt oli mullakin vissiin jonkinlainen yövuoro sitten takana, kun ne sykkeet todellakin oli kummalliset! 😀 Ei tykyttäny, mutta syke ei vastannu tuntemuksia. Sen verran kuitenkin oon pyörällä ajellu, että tiedän aika hyvin, koska syke on kynnyksellä tai vk:lla. Nyt oli kevyt lenkki, mutta sykkeet oli noin 20 pykälää korkeammat kuin normaalisti noilla fiilareilla. Sekin vielä vahvisti asiaa, kun verrattiin Sannan kanssa sykkeitä. Mulla oli 10 pykälää korkeemmat ku sillä, ja normaalisti mulla on ollu pienemmät. Vähän oli outoa! 😀

Mä ekana tai siis vipana peräpäätä pitämässä. Kiitos Tuomolle kuvasta!

Ajeltiin helpohkoja mettäpolkuja ja kuntoratoja pitkin reipas pari tuntia mukavassa syyskelissä. Kaks kertaa olin lentää nurin, kun otin kuvaa ja puhelin oli toisessa kädessä. Tai no myönnetään, että kyllä se pyörä nurin sillä toisella kertaa menikin. Sanoinkin ääneen, että blogi ensin ja sitten henki. ;D Saipa ainakin kuvitusta tähänkin tekstiin.. 😉

Kaks upiaa!

Nyt tosin väsyttää, mutta koirat vaatii lenkkiä ja jos sit ens yönä nukkuis vaikka 9h?! 😉 Yritys hyvä kymmenen, eikö!?

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Täyskymppi lenkkeilijöitä”

  1. Hieno lenkki oli. Kiitosta hyvästä seurasta, niin pyörä, kuin koira lenkilläkin. 🙂
    Ja toden totta, kaksi upiaa!

    • Kiitos itelles! Mä olin illalla niin tyytyväinen, kun mulla ei ollu rapaiset koirat. 😉 Ei muuta kuin lisää uusia mettäpätkiä pyörillä ettimään, kun vanhat painuu ohitustien alle. 🙂

  2. Kännykällä (ainakaan minun) seuranta ei kyllä vieläkään toiminut kunnolla. Tai ei nähnyt sijoituksia yms… ja sekös vasta turhautti, kun työpaikan bileissä turhaan yritin liveseurata Kaitsua ja Johanna. Onneksi oli tarjolla fb ja twitter sentään.

    • Joo, mä surffailin jossakin kohtaa iPadilla ja vaihdoin takaisin kunnon koneelle, kun siitä näki niin paljon helpommin kaiken tarvittavan. 🙂 Facen ja twitterin avulla varmasti pysyi ajantasalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta