Uutta saliohjelmaa!

Treeniviikko on ollu jokseenkin tylsä, kun treenit ovat olleet ei-kuvattavia. 😀 No ei oikeesti missään nimessä tylsä, mutta huomenna tulee jo neljäs kerta tälle viikolle altaassa ja se on paljon mulle se. Kerrat altaassa ovatkin olleet opettavaisia, oon uinu lujaa ja sit toisaalta hiljaa tekniikka treenaten. Tänään taas meni tärkeä pointti jakeluun, tai ainakin toivottavasti meni. 😉

Keskiviikkona käytiin mun uus saliohjelma Maijan kanssa Pulssissa läpi. Oon tykänny mun syksyn ohjelmasta tosi paljon, enkä tosiaan oo kyllästyny ja aina oon saanu paikat kipeeksi, mutta nyt menee vaihtoon. Nyt on kaksi erilaista vaihtoehtoa mitä hommataan, riippuen salipäivästä. Uutena tuli mave, joka multa onnistuu teknillisesti ihan ok. Toisin kuin takakyykky. Se on sitten ihan helkutin hankala. Oon sitä syksyn tehny, mutta Maija ei edelleenkään oo tyytyväinen mun tekniikkaan ja mä en missään nimessä saa mennä painojen kanssa ihan alas asti kyykkyyn, koska mä kippaan silloin eteenpäin. Kippaan, vaikka kuinka yritän. Vaihdettiin sitten smith-laitteeseen, joka Pulssissa on hyvä! Ei oo mikään kevyt, joka menee ees taas, vaan vastustaa molempiin suuntiin.

Smithissä tanko pysyy paikoillaan, eikä pääse eteenpäin. Laite on siis mulle turvallisempi vaihtoehto. Sain jopa kohtuullisen kyykyn pelkän tangon kanssa aikaseksi, mutta kun heitettiin kympit päihin, niin ei onnistunutkaan enää alhaasta asti hyvällä tekniikalla. Treenattava on! 😉 Tällä hetkellä riittää siis, että kyykkään siihen asti, että kroppa pysyy hallinnassa. Joko pääsis salille?! 😉 No hetken pitää vielä odottaa, kun huomenna crossfit-salin vuorolle ja vasta puoles välis viikkoa Pulssiin normi saliohjelmaa tekemään.

Hei, mä oon ollu Pepsi Max -lakossa on kuukauden. Ja en puhu enää lakosta, vaan lopettamisesta. Ei oo tehny tiukkaakaan loppujen lopuksi, pari päivää teki mieli. Kiitos vielä Ilkka-lehden toimittajalle ja kuvaajalle. 😀 Ilman niitä ei olisi ollu näin helppoa. Vielä kun kaikki muukin olis näin helppo lopettaa. No nyt on taas tsemppailtu, joten eiköhän se tästä. 🙂

Mukavaa viikonloppua! 🙂 Meillä juhlitaan kuopuksen 8-vuotis synttäreitä, pelaillaan lentopalloa, ja näyttäis vähän siltä, että sairastellaankin. No huomenna näkee, miten viikonlopun ohjelma lopulta menee.

Viikon vipa ja viikon eka

Nelosviikon päätti maastopyöräily. Vähäluminen talvi vie hiihdon, mutta mahdollistaa maastopyöräilyn mettässä. 🙂 Pari tuntia Sannan kanssa, ja loppulenkistä sitten ei ollu enää muuta kuin iso lautasellinen makaronilaatikkoa mielessä. Niin, ja kaaduin muuten kerran johonkin kantoon. Kanto oli peukaloa vahvempi, mutta rannetta ohuempi. Voitte vaan arvata millainen mustelma mulla on pagarassa! Kauniinmuotoinen ja -värinen. Huomasin illalla, kun olin menossa nukkumaan ja makasin kyljelläni, ja sattu pehmeellä patjalla makaaminen. 😀 Melkein kuin prinsessa olis tuntenu herneen! 😀 Oli pakko nousta kattomaan peilistä kuinka pahalta näytti. Sitten pienempi mustelma tietty polven sisäreunassa, kun pyörä kolahti siihen. Mutta jäljet kertoo vaan hyvästä lenkistä, näin on Jaana mulle opettanu! Ei oo kuulemma lenkki, eikä mikään, jos ei jossakin näy! 😉

Ensin lenkin suoritti perheen naiset, ja sen jälkeen perheen miehet:

Viikon 4 treenit:
Pyöräily 2h 20min
Juoksu 2h 23min
Uinti 1h 35min
Voima 1h
Hiihto 58min
——————
Yhteensä 8h 16min

No viikko 5 alkoi altaassa Maijan kanssa. Eikä millään pikkutreenillä, vaan 10 x 100m vedoilla. Alun 25m vetojen jälkeen en todellakaan osannut odottaa mitään tällaista. Ensimmäinen veto lähti liian lujaa, 1:47, seuraavat meni 1:50-1:53, sitten väsähti ja alko vasen käsi menemään läpi. Seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs veto aikaan 1:57-1:58. Lopulta viimeisellä sain vielä käsivetoa parannettua ja aika oli 1:52. Huh! Tyytyväinen olin siihen, että vipaan sain vielä kirittyä. Ja ehdottomasti siihen, että huomasin koska käsiveto menee läpi ja vielä väsyneistä raajoista huolimatta korjattua sitä vipalle sataselle.

Loppuun vielä peesiuintia, mikä olikin mukavaa pitkästä aikaa. Varsinkin, kun ei tarvinnu mitään vetoja enää tehdä. 😉