Ei päätä eikä häntää

Tän näköisen kuskin kanssa olin tänään matkassa Mansessa. Pakettiauto täynnä tavaraa.

Lasti jäi Tampereelle, mutta onneksi ees jotain kulkeutui takasin. No mitä sitten? No Ikeasta tavaraa, mutta onneksi mulle ei muuta kuin henkareita, lapselle kynille kippo ja muovikukkia ulos. 😀 Mulla on sellaset ihanat sydämenmuotoiset ruukut terassin paaluissa, ja kukat kuolee niihin joka kesä. Mä oon surkea hoitaan kukkia, tapan kaikki. 😀 Ens kesänä mun kukat ei kuole! Niissä kukissa luki, että tästä kukkia ihmisille, jotka eivät pysty olemaan oikeiden kanssa. Mä en näköjään pysty, vaikka ne olis ulkona. Mies on nimenny jo pihassa kasvaneet katajatkin kaktuksiksi. 😀 Okei, mä vähän liiottelen ja on meillä hieno piha, mutta tosi asia on, että mun katajat on auringossa vähän aika paljon ruskettuneet, kun en oo ikinä muistanu keväisin niitä suojata auringolta. No joo, se näistä kukkajutuista.

Mutta hei, me törmättiin Rahkamuijan kanssa! Ei olla ennen nähty livenä, ja nyt nähtiin! 🙂 Olihan kiva kohtaaminen, hymyilyttää kyllä vieläkin. 😀

Tarkoitus oli käydä Signaturessa ostoksilla, mutta eihän se ollukaan auki. Pirulaiset pitävät talvella lauantaisin liikkeen kiinni, enkä ollu tajunnu tarkistaa aukioloaikoja. Mutta mennään joku toinen kerta. Käytiin me sentäs uimassa, että jotain hyödyllistäkin touhuttiin. 😀 Ja Jaana sai onneksi suunnitellut asiat hoidettua.

Tässä tämän viikon sääeroja. Kunnon lumisade kuvattu ikkunasta alkuviikosta (ti tai ke), ja muutamia päiviä myöhemmin eli tänään naapurikunnasta aurinkoinen kevät.

Ja kun kevääseen päästiin, niin pakko laittaa nää, kun tulivat vastaan. Ensimmäinen kuva kesältä 2011 ja toinen keväältä 2014.

Huomasitteko. Mulla ei ollu mitään asiaa. Ei treenikuvia, eikä mitään. Mutta niin vaan sain bloggauksen aikaiseksi. En oikein tiiä oliko tää hyvä vai huono juttu.. 😀 Mutta mun lauantai-ilta jatkuu tällä Ironmanin liveseurannalla. Tulessa Jarmo Hast Melbournessa! Tsemppiä sinne!! 🙂

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Ei päätä eikä häntää”

  1. Miulla on kanssa tuolla ulkona yksi kuusi, joka pitäisi pussittaa keväällä. Arvaa muistanko, no en ikinä! Sittenpä se onkin ihan ruskea. Mina näin Rahkamuijan ja Rahkaäijän viime kesänä livenä Voimarinteellä. Mukavia ihmisiä, joiden seurassa ei aika varmaan kävisi pitkāksi 🙂

    • Mikähän siinä pussittamisessa on niin vaikeeta? No enää en ees yritä, on niin monta kevättä jo menny. Ja eikös sitä sanota, että ekat kolme olis hyvä pussittaa.

  2. Oli kyllä tosi hauska tavata! Hyvä tuuri, että just silloin satuin olemaan paikalla. Ja mietin jälkeen päin, että näyttipäs se tosi hyvältä ja fressiltä livenä. 😀

    • Oli joo!! 🙂 Hah, pitääkö ruveta laittaan blogiin enemmän normikuvia, eikä vaan hikikuvia. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta