Kyrönjoki maraton 26.4.2014

Aamulla ensin puoli ysiksi lentopallon Hippoturnaukseen Seinäjoki Areenalle. Se on Suomen suurin sisällä pelattava sisälentopalloturnaus, 24 kentällä pelaavat F-D ikäiset junnut. 🙂 Siellä pari tuntia ja sitten kohti Ylistaroa ja Kyrönjoki maratonin puolimaratonia.

Jännitti, eikä fiilistä juosta lujaa ollut. Mutta tämä on normaalia, ainakin mulle. 😀 Pieni verra ja lähtöviivalla sykkeet paukutti jo 143. Seisten paikaallaan, normaalisti tuon verran rauhallisessa juoksussa. No siinä odoteltiin pyssyn paukahtamista melko takana, ettei jäädä jalkoihin. Pyssy ei koskan paukahtanu, mutta matkaan lähdettiin. 😉 Mulla oli heti sykkeet korkealla, vaikka tuntui hyvältä juosta. 3 kilsaa tuntui hyvältä, ja aattelin, että tätä vauhtia vaan, niin pystyy kiristään lopussakin vauhtia. Kolme kilsaa oli tarkoitus ottaa rauhallisesti ja sitten juosta. Otin muka ne rauhassa, ainakin fiilis oli hyvä.

Jostain syystä ei menny ihan suunnitelmien mukaan. Neljän kilsan kohdilla tipuin Tiinan vauhdista. Pian tipuin edellä juoksevan miehenkin vauhdista, ja aloin ihmettelemään kellossa näkyviä sykkeitä 186. Siinä ne kiekkui. Voiko tää oikeesti pitää paikkansa, miksi mulla on näin isot sykkeet? En pysty ees kymppiä juosta tällaisilla sykkeillä, eikä mulla sykkeet koskaan nouse näin ylös muuta kuin mäkivedoissa. Tosin 199 on maksimi, mutta anaerobisena kynnyksenä oon pitäny 180. Ehkä se on noussu, vai mitä tämä tarkoittaa? No kaikenlaista aattelin, vaikka tiesin, ettei oo mahdollista tuollanen kynnyksen nousu. Keskisykkeet puolikkailla on ollu 174-179.

Olisi pitäny ehkä laittaa kävelyksi tai tehdä jotain ratkaisuja tuossa kohtaa. En kuitenkaan uskaltanu tiputtaa sykkeitä 175 kieppeillekään, vauhti olis tippunu radikaalisti. Kilsat menevät 5:30, 5:21, 5:20, 5:20, 5:23, 5:23, 5:21, 5:32, 5:27, 5:29, 5:30. Keskisykkeet kuudennen kilsan kohdilla 185, seiskan 188, 186, 185, 185 jne. Järkyttävää. 

Neljän kilsan jälkeen oli eka huoltopiste, sitten kaheksan kohilla toka. Otin mehua ja seuraavalla urheilujuomaa. Mietin jo, että nappaanko geelin ja kuvittelin seuraavan huoltopisteen olevan 11 kilsan kohdilla, mutta ei se ollu. Tässä vaiheessa rupes lonkankoukistaja oikeesta jalasta vaivaamaan, ja tais mennä usko lopullisesti hommaan. Mietin keskeyttämistä. Kattelen kun ensiapuauto ajaa toiseen suuntaan, ja sitten toiseen suuntaan. Mietin, että keskeytänkö vai en.

Lopulta huoltopiste tulee ja yksi geeli napaan. Jos olis puhelin mukana, niin soittaisin valkulle, että mitä teen. 😀 Vauhdit tippuu. Kahdestoista kilsa menee 5:38, 5:56 (huoltopiste), 5:49, 5:47. Tiina tulee neljäntoista kilsan kohdalla vastaan, huikkaan sille, että keskeytänkö vai juoksenko maaliin, lonkankoukistaja huonona. Tiina käskee juosta, paitsi jos menee tosi huonoksi. Samat ohjeet olisin itekin antanu. 😉 Näiden huonojen kilsojen jälkeen annan lopullisesti periksi, ja tästä alkaa lyhyet kävelypätkät.

Kuudentoista kilsan kohdilla on huolto, ja otan toisen geelin sekä lisäksi kaksi pientä suolakurkun palaa. Jotka nousevat samantien ylös, ja voin kertoa, että jää suuhun pikkusen paha maku. 😀 Kilsat 6:24, 5:52, 5:40, 6:16, 5:54, 5:50.  Ja 16 kilsan jälkeen ei oo enää huoltoa, ja jano on melkoinen. On todella kuuma, ei tuule ja aurinko porottaa siniseltä taivaalta. Raskasta menoa, todella raskasta. Luovuttajan menoa.

Kyllä se maali sieltä lopulta tulee, taisin juosta vipat 1,5 kilsaa kävelemättä. Aika oman kellon mukaan 2:01:10. Tiina on juossut oman ennätyksensä 1:50. Eipä ihme, että pysyny perässä. 😉 Samoin pari muuta tuttua on juossu upeasti ja heidän puolesta oon tosi iloinen. Hienoa! Maalissakaan ei ollu juotavaa, vaan sisältä sitä on haettava sisältä.

Ei ollu mun päivä tänään. Meno oli tosi raskasta, lonkankoukistaja oikutteli, mutta enemmän se oli siitä kiinni, etten vaan jaksanu ja luovutin homman jo paljon ennen maalia. Oon juossu viimeksi yli 2h ajan puolimaratonilla kolme vuotta sitten HCR:llä. Jälkeepäin on vähän surkee fiilis sen takia, että en yrittäny loppuun asti. Noita korkeita sykkeitä jäin ihmettelemään. Joko oon tulossa kipeeksi, tai en ollu palautunu treeneistä kunnolla, tai olin kuiva, tai jotain muuta. Alunperin lähdin juoksemaan 1:53-1:55 aikaa, kuten valmentaja mulle oli veikannu. Kauas siis jäi. 

Onneksi pääsin takaisin Seinäjoki Areenalle seuraamaan vielä yhtä lentopallopeliä, josta tuli voitto. Tyttöjen joukkue on jaettu kahteen joukkueeseen, ja molemmat voittivat tänään lohkonsa, ja pelaavat huomenna 1-4 sijoista (17 joukkuetta heidän sarjassaan). Vielä pelaavat ekan pelin vastakkain, josta voittaja menee kultaotteluun ja häviäjä pronssiotteluun. Aika paha! 😉

Söin niin vähän puolikkaan jälkeen, että alkas jo tekemään pahaa Areenalla. Banaanilla ja puolella litralla cokista ei pärjänny, joten Kotipizzan kautta kotiin. Nyt on palautuminen lähteny käyntiin, ja kohti uusia treenejä. Lannistuisin, jos ei olis muutamaa hyvää juoksutreeniä tälle keväälle osunu. Aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta.

 

P.S. Terveisin yhdelle blogin lukijalle, joka mut bongas ja tuli moikkaamaan. 🙂 Kiva!

Ninni

10 vastausta artikkeliin “Kyrönjoki maraton 26.4.2014”

  1. Hyvä Ninni! 🙂 <3 Siitäkin huolimatta, että olit pettynyt, niin 2h puolimara-aika on hyvä ja pääasia kuitenkin että sen sait juostua pahemmitta kivuitta! Aikamoista harmillista temppuilua siullakin ollu tässä juoksua ajatellen.. Nyt vaan taas kohti uutta 😉

    Ihana tuo teijän kaverikuva, jotenkii niin "chic" 🙂

    • Joo, eilen kyllä mietin, että ei muuten vasen jalka sanonu vastaan kertaakaan mitään. Eli sinänsä loistavaa! 🙂

      Me oltiin vahingossa niin samiksii! 😀

  2. Sitkeästi vedit loppuun asti, onnea :)!! Ei se meno itelläkään jostain syystä helpoimmasta päästä ollut. Loppu mentiin sisulla. Pidetään lippu korkealla!

    • Oli oudoksesta tosi lämmin, kun ei oo taas tuollaseen tottunu. Mutta hienosti kyllä vedit! Kävin luuraas taululta sun ajan, on se mahotonta vauhtia!! 🙂

  3. Näin amatöörinä luulen, että kyse voisi olla siitä sun tankkaamattomuudesta ja noista lämpötiloista. Itse olin tiistaina tekemässä pyöräily+juoksu-treenin, ja koskaan aiemmin en ole joutunut lenkillä kävelemään lihaskramppien takia. Ja uskon vahvasti syyn olleen liian vähäisessä juomisessa lämpimään ilmaan nähden. Kropalla kuitenkin kestää hetki tottua näihin lämpötiloihin. Tai ainakin uskon niin 🙂

    Mutta kuitenkin, onnittelut puolimaratonista! Tuollaiset kokemukset opettavat paljon, ainakin henkisesti. Tsemppiä tuleviin kisoihin!

    • Oot ihan oikeassa, että kehon kuivuus nostaa sykkeitä. Ja lämpötilaan joutuu opettelemaan. Inhoon kuumassa juoksemista, enkä toivo hellekelejä, mutta toisaalta niitä on pakko toivoa, kun Italiassa voi olla melkonen helle.. :/ Mutta näyttää kuitenkin, että joku pöpö muhun tulla tupsahti. Piti jättää tänään palauttava parin tunnin pyöräily tekemättä. Höh.

      Kiitos paljon tsempeistä! Henkisesti oli kyllä tästäkin hyötyä. 😀

  4. Hei!

    Löysin sun blogiin vasta ja nyt, kun itselläkin juoksuinto on huipussaan niin ehdottomasti jään sun juttuja seurailemaan! 🙂

    Harmi, ettei puolikas mennyt odotusten mukaan, mutta eihän tuokaan aika tosiaan huono ole. Ens kerralla varmasti paremmin!

    • Olipas kiva Suvi, kun tänne löysit. Piti heti käydä luuraas sun blogi kans, ja täytyy lueskella enemmänkin. 🙂

      Toivotaan tosiaan, että ens kerralla sujuu paljon paremmin.

  5. Kiitos Niina seurasta! Muista mikä on se päätavoite 😉 ja tosiaan, aina ei ole hyvä päivä. Kuullaan!

    • Kiitos itelles! Niin upeesti juoksit, että innolla odotan sun Tukholman maratonin aikaa!! Ennätys tulee, se on varma! 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta