Vihdoin avoveteen!!

Tänään käväsin Nanon kanssa Miljoonakoirassa nappaamassa Nanon neljännen varasertin. Luulin, että se oli jo viides, mutta ei ollutkaan. Kaksi sertiä tytöllä on, yksi puuttuu valion arvosta. Kahden viikon päästä jälleen näyttelyyn. 🙂

Ja kun koirista kerran kirjoitan, niin kirjoitetaan nyt sekin, että tänään on ollu 29 astetta lämmintä varjossa ja aurinko on paistanu pilveettömältä taivaalta. Olen kaksi kertaa tänään nähnyt autoon jätetyn koiran. Tällaisella säällä!!! Ja siis nämä ei olleet näyttelyssä, vaan Seinäjoella. Soitettiin Sannan kanssa poliisit toiseen tapaukseen paikalle. Voi että mua ärsyttää tollanen! Miten joku voi?!?! Ei raolleen jätetyt ikkunat auta, tai että koira on vaan vartin autossa tms. Aargh!

Iltapäivällä pääsin vihdoin Tanelinlampeen. Se on syvä louhos, joten vesi ei oo koskaan mitään superlämmintä. Nyt se oli jo 16-18 astetta, eli melko hyvin Tanelinlammeksi. 🙂 Niinpä pääsin korkkaamaan avoveden vihdoin. Viikon päästä onkin jo kisa. Avovesiuinti on taas oma lajinsa, ei voi verrata uimahalliuintiin.

Mulla tämä on kolmas kesä, mutta Sannalla uinti oli ensimmäinen avovedessä. Ja ei mennyt homma nappiin. Sanna kehoitti kirjoittamaan tästä blogiin, joten niin teen. 😉

Lähdettiin kiertämään lampea ympäri. Alkuun tein vähän scullingia ja hain tuntumaa veteen, koska alkuun se tuntui kylmältä ja hengittäminen kylmässä vedessä ei ollut luontevaa. Vajaan parinsadan metrin kohdalla jotain tapahtui ja Sanna meni paniikkiin, ja oli pakko päästä rantaan oksentamaan. Sanna epäili jo, että puku on liian pieni, mutta hyvin hän kuitenkin sillä on hallissa uinu ja kokoa isompi olisi mun kokoa. Jälkeenpäin kyllä itsekin ymmärsi, että ei se siitä johtunu. 

Uintiin lopulta kierros yhdessä loppuun, mutta tarkoitus oli vain olla vedessä, eikä painaa päätä veteen. Rintaa, selkää jne. Sanna meni rantaan hengittämään, märkäpuku vyötärölle ja rauhassa olemaan. Mä kiersin toisen kierroksen, ja kävin vielä haastamassa Sannaa veteen. Lähelle uimarantaa, ei kiertämään lampea, eikä sinne missä näkyy pohja. Lopulta Sanna tuli, vähän scullingia ja lopulta vapaauintia onnistuneesti. Mutta jätettiin homma kuitenkin lyhyeen, ettei uutta paniikkia synny ja hyvä fiilis jäisi pintaan.

Varmasti paniikkiin ja huonovointisuuteen vaikutti moni asia, mutta kuulemma myös se, että Sanna huilasi jalat kohti pohjaa. Mähän aina huilaan niin, että jalat on lähellä pintaa, kun en voi laittaa niitä syvälle, ettei osu mihinkään tai mikään kala nappaa kiinni. 😉

Mutta mennään heti huomenna testaamaan uudestaan, ja jätetään tietty osa lammesta välistä ja haetaan onnistunut uinti. Kaikki ei oikeasti oo aina niin helppoa kuin voisi olla. Sannakin on järvessä uinu, eikä osannu kuvitellakaan mitään paniikkia syntyvän.

Suunnistusta on ite pakko muutaman kerran treenata ennen Italiaa. Joten taas oli olevinaan hankalaa uida suoraan.

Ninni

16 vastausta artikkeliin “Vihdoin avoveteen!!”

  1. Mina avasin tänään myös avovasikauden. Perustettiin oma foorumi meidän pienen pienelle tri- seuralle talvella. Tarkoitus oli menna itteksein, mutta foorumilla äijät teki uintitreffejä, niin änkesin mukaan. Käytiin laittamassa kanisterit lampeen, jotta tietää jatkossa paljonko ui. Ihmettelin kun yksi äijistä ui ilman laseja ja kysyinkin häneltä sits. Sanoi, että hänellä on pohjakammo ja siksi ei käytä laseja muuta kuin kisoissa. Kisoissa on kuulemma muutakin ajateltavaa, niin siellä voi kyttää laseja.

    • Tollanen poiju on kyllä hyvä, niin pystyy vähän laskeskeleen matkaa. 🙂 Taneliin tuollaista ei oikein voi laittaa, mutta kun sen kiertää, niin tulee n. 500m. 🙂

      No mullakin oli vähän epäillys tuosta pohjasta, kun kaikki alkas sen jälkeen, kun pohja näkyi. Varmasti yksi syy oli se. Enkä huomannu varoittaa Sannaa, että yhdessä kohdassa se näkyy.

  2. Se oli semmonen uinti se. Huh huh!
    Käskin kirjoittamaan, että joku muukin ottaisi opiksi, eikä kukaan lannistuisi. Kaikilla ei ole yhtä hyvää tsempparia, kun mulla. <3

    • No huomenna parempi. 😉 En näköjään kirjoittanu tuonne, että pyysit kirjoittamaan juuri siksi, että joku oppisi tästäkin asiasta jotain. Puolin ja toisin. <3

  3. Pohjakammo 🙂 Mulle kyllä pahempi ongelma olisi se jos pohja olisi vaikka parin kilometrin päässä. Laitteilla sukeltaneena sitä joskus miettii uidessa, että mitähän tuollakin alla on kun on sukeltamassa käynyt esim. hylyillä mitä ihmeellisemmissä paikoissa.

    • Mulla on ihan älytön mielikuvitus, ja jos on syvä järvi, niin kyllähän mielikuvitus laukkaa. Appiukon mökillä syvyyttä on yli 20m, niin johan ehtii kaikenlaista miettiä. 😀 Oikeesti hirveää! 😉 Onneksi en oo koskaan käyny sukeltamassa, en varmaan vois mennä uimaan sen jälkeen. 😀

  4. Minuahan jännitti itse uinti niin paljon, että unohdin kaikki kammot. Kauheeta lukea näin jälkikäteen, että olis pitänyt muistaa kaikkea tuommosta kun käy ensimmäistä kertaa ikinä uimassa märkäpuku päällä 😉

    Meillä on tossa lähilammessa niin p”¤&sta vettä, että siinä ei pohjaa näy vaikka ei olis vettä kun metri.

    Joka tapauksessa, Hyvä Sanna ja Hyvä Ninni!

    • Nyt kolmantena kesänä tutussa paikassa itellä oli jo suht helppoa. Uinti ei kulkenut, mutta uimaan pystyi. 🙂 Mä tykkään uida tuolla Tanelinlammessa juuri kirkkaan veden takia, mutta järvessä on toisaalta kiva, kun ei näe syvälle tai kättä tms. Mutta hyvä, ettei sulla ollu mitään kammoja! 🙂

  5. Hyvä kun menitte ja menette uudestaan! Uskoisin, että toistot ja totuttelu auttaa pohjakammoon. Itsekään en halua nähdä enkä tietää mitä pohjassa on, uidessa on vaan parempi olla ajattelematta yhtään mitään tai sitten ajatellaan vaan kaikkia kivoja juttuja. Kerran pelästyin omaa kättänikin uidessa 🙂 Samaa mieltä siitäkin, että jalkoja ei voi laittaa syvälle. Tsemppiä avovesiuintiin, kausi on vasta alussa, joten varmasti alkaa sujumaan!

    • Tänään meni Sannallakin jo paremmin, pikku hiljaa siis. 🙂 Mä oon joskus pelästyny märkäpuvun vetskarin narua ihan älyttömästi. Meinasin saada sydärin, kun sellanen oli yhtäkkiä näkökentässä. 😀 Ja jos käsi osuu johonkin, niin mikään ei oo hirveempää. Vihnukseen tekis mieli uimaan, kun tykkään niistä poijuista. Tietää paljonko ui. 🙂 Ja aina on porukkaa uimassa.

    • Joo se on jännä kuinka on niin paljon mukavampaa ja turvallisemman tuntuista uida mitä enemmän porukkaa järvessä on! Mä niputan märkäpuvun narun uimalakin alle juuri tuosta syystä 😉 Ei pelästytä kesken uinnin.

    • Joo, saa hyvin kulutettua ajatuksensa toisiin, eikä vedessä kelluviin mörköihin. 😉

  6. Voitko vääntää rautalangasta mitä toi huilaaminen tarkoittaa? Mä yleensä huilailen rannalla tai rantavedessä. Poijujen takia ei ihan vielä kannata Vihnukselle tulla; en ainakaan eilen ohi ajaessa niitä havainnut. Mua houkuteltiin sinne lauantaina uimaan, mutta ei huvittanut vielä mennä vaan valitsin uimahallin, joten asennetta teiltä ainakin löytyy. Ja onhan sulla toki kisakin aika lähellä, joten se varmaan madaltaa kylmäkynnystä.

    • Mä oon niin kova puhumaan, että pitää pysähtyä kesken lenkinkin juttelemaan. 😀 Kisan takia on pakko jo avoveteen mennäkin. Nyt ehdin kaksi kertaa, ja seuraava kerta sitten toivottavasti ennen kisaa Italiassa.

  7. Hei! Tutun tuntuista tuo vedessä ”panikoiminen”. Rauhallisuutta, itseensä luottamista on vain opeteltava kerta toisensa jälkeen, niin minä joudun tekemään. Ostin itselleni Swimshopista uimapoijun, jota aion ruveta käyttämään, kun joudun uimaan itsekseni. En valitettavasti voi kertoa vielä kokemustani kyseiseen tuotteeseen, työkuviot ovat sotkeneet suunnitelmiani. Katso SaferSwimmer video .Tsemppiä meille mielikuvituksen omaaville, kyllä tästä ”paniikista vielä yli päästään:) Marketta

    • Voipi olla, ettei se oo kenellekään helppoa. Tutussa paikassa varmasti helpompaa kuin oudossa vedessä, ainakin mulle. Tsemppiä sinnekin!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta