Päivät Italiassa ennen kisaa

Torstai 29.5. allekirjoittaneen vanhenemispäivä oli matkustuspäivä. Reissussa mukana minä, mieheni Tomi, serkkuni K ja hänen miehensä M. Aamusta autolla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Iltapäivällä lentokoneella kohti Roomaa. Illalla ensin junalla kohti Rooman Tiburtinan asemaa ja sieltä bussilla kohti Pescaraa. Yksitoista tuntia istumista eri kulkuvälineissä.

Onnea on pyörälaukun kantajat omasta takaa, kun liukuportaat olivat Rooman lentokentällä rikki.

Italialaiset osaavat tosi huonosti englantia. Ja informaatio on välillä huonoa. Esimerkiksi Rooman lentokentän juna-asemalla ei ollu mitään infotauluja, että koska tulee juna mihinkin raiteelle ja mihin lähtee. Kolme raidetta, ja päästiin kuin päästiinkin oikeaan junaan. 😀

Seuraava tenkkapoo tuli Tiburtinan asemalla, kun pihalta lähti paikallisbussit, mutta kukaan ei ymmärtäny meidän kysymystä. Lopulta yksi bussikuski ymmärsi Pescara-sanan, ja viittoi jonnekin kauas. Sieltä löytyi sitten oikea bussiasema.

Vähän ennen Pescaraa kännykkään tuli tekstari. Hotellista kyselivät, että koska olemme perillä. 🙂 Olin toki etukäteen informoinu, että puolilta öin. Meille tultiin erikseen avaamaan portit ulkopuolelle ja toivottavaan tervetulleeksi. Voin kyllä suositella pientä hotellia Bella Pescara B&B. Siisti ja hyvä palvelu!


Perjantai 30.5. 
meidän virallisessa ohjelmassa oli syömisen ja shoppailun lisäksi pyörän kokoaminen ja ehjäksi toteaminen, uinti sekä ilmoittautuminen kisaan.

Pyörän kokosin heti aamulla ja totesin ehjäksi. Suunnittelin heittäväni lenkin illalla, kun uintia pidin tärkeämpänä. Ensin siis ilmoittautumaan kisatoimistoon.

Kun sukunimi sisältää kolme ä-kirjainta, niin oli ilmoittautumisessa vähän ongelmia. Ei pystyny nainen kirjoittamaan tietokoneella Mäenpäätä. 😀 Onneksi muistin kilpailunumeroni ja pelastin kuulemma hänen päivänsä. 😀 En olisi sitä muistanut, jos Sanna ei olisi sitä kirjoittanu synttärikorttiin. Numeropäänä sen siitä nappasin johonkin aivolohkoon. Jälkeenpäin muistin kyllä sen visusti, kun seurakaveri Fiat 127:aan mua vertasi. 😀

Uinti oli helpotus. Yksi uintikokemus mulla oli merestä ennestään ja se oli Barcelonassa viime vuonna. Nyt ei ollu aaltoja ja vesikin oli lähemmäs 20 astetta. Eikä 16. Uin vaan 10 minsaa, mutta tarkoitus olikin totutella veteen. Suolaisuushan on jotain täysin käsittämättömän järkyttävää. Poistuin merestä helpottuneena. 🙂

Kisa-alueen keskusaukio.

 

Vaihtoaluetta rakennetaan. Pituutta tällä 500m.

 

Ihana body, jonka olisin ostanu kummitytölle, jos olisi löytynyt oikea koko!

Expo-alueella käytiin tietenkin myös pyörähtämässä, pariinkin kertaan. Ostin mm. paikkavaahdon ja ilmapatruunoita. Muuten tuli vaan kateltua tarjonta.

Nämä pyörän lastenistuimet olivat kyllä kätevännäkösiä!

Illalla alkoikin satamaan vettä, ja pyöräily jäi vain pieneen testaukseen. Vaihteet ja jarrut toimi, kuten huoneessa jo totesin. Onneksi. Tavaroita kasalle ja jalat ylös, sen verran paljon käveltiin päivän aikana. Vaikkakin rauhalliseen tahtiin, kun serkun polvi on leikattu ja vielä toipumisvaihe käynnissä.


Lauantai 31.5. 
ohjelma sisälsi kisainfon klo 11, uinnin, pyörän katsastuksen ja vaatteiden viennin. 

Rantaan päästyä aallokko oli kova, vaikka tuulta oli vain 4m/s. Kisainfossa selvisi, että yöllä oli ollut merellä myrsky ja huominen uintikin oli kaikin puolin epävarmaa.

Minä tyylikkäänä jälleen kerran! 😀

Todella paljon oli sääntöjä ja kieltoja, mistä voi saada rangaistuksen. Rikkeen laadusta riippuen pamahtaa keltainen, punainen tai musta kortti. Ikinä en ole korttia kisassa saanut, mutta ensimmäistä kertaa niitä kuunnellessa tuli tunne, että muistanko kaikki. Tietenkin perusjutut oli mukana: peesaus, epäurheilijamaisuus, kypärä pitää olla päässä ennen kuin koskee pyörään. Lisäksi roskaaminen pyöräreitillä, pukeminen muualla kuin vaihtoteltassa, märkäpuvun riisuminen lantiota alemmas, tavaroiden kantaminen käsissä pyörän luokse, pyörän vieressä maassa ei saa olla mitään jne.. Hyvin nämä loppujen lopuksi muisti, mutta listauksena tuntui vaikeammalta.

Uimaan en uskaltanut mennä, kun ei siellä ollut kukaan mukaan. Se kyllä pisti vähän jännittämään, että onko hommasta tulossa Barcelonan uusinta?! Niinpä sitä sitten leikittiin baarissa uima-altaalla. 😀

Parkkeeraus on kyllä uskomatonta. Miten tuolta koskaan voi päästä pois?! Näitä tällaisia riitti. 😀

Illalla tuli vettä, joten vein vasta kuuden maissa pyörän. Katsastus ja vaihtoalue oli seiskaan asti avoinna.

Pyörä ja kypärä olivat ok. Ne paikoilleen muovien alle, renkaat tyhjäksi ja tyhjät varustepussit paikoilleen. Tyhjät siksi, etten halunnut mahdollisen sateen takia jättää vielä niihin tavaroita. Aamulla ehtisi ne kyllä täyttää, kun kaikki ovat samalla alueella: uinnin startti, pyörävaihto, juoksuvaihto ja maali.

#PinkWheels

 

Mun pyörä oli lähellä pyöräilyn aloitusta, eli saan juosta melkein 500m ennen kuin oma pyörä tulee vastaan.

 

Pyörä loppuu tähän, juoksu alkaa tuolta kaukaa näkyvältä Red Bull -kaarelta. Välissä 500m vaihtoalue.

 

Sama toisesta päästä kuvattuna. Pyörät alkaa tästä, ja pyörät loppuu tuonne siniselle kaarelle.

 

Sitä ennen löytyy sinisen pussit, vaihtoteltta + vessat, ja punaiset pussit.

 

Vasemmalla musta Timex-kaari on uinnin lähtö, oikealla sininen Aqua Sphere -kaari uinnin rantautuminen ja maalikin näkyy kuvassa.

 

Isoilla poijuilla on kokoa!

Mukava päivä tämäkin, mutta sen verran alkas väsy painamaan, ja kisa jännittämään, että poistuin hotellille muita ennen. Koko päivän oli särkenyt toista pakaraa, ja toivoin yön tekevän ihmeitä.

Istuttiin toki iltaa vielä hotellihuoneessa porukalla kymppiin asti ja nukkumaan meni epätietoisuudessa, että kuinka uinnin kanssa oikein käy. Onko sitä? Onko se normireitti vai lyhennetty? Nettisivuille ja Facebookiin tuli vielä ilmoitus kovista aalloista ja voimakkaita virtauksista, ja että uinnin kohtalo selviää klo 9.45.

Kisapäivän rapsa seuraavassa omassa kirjoituksessaan. 🙂

 

Ninni

Yksi vastaus artikkeliin “Päivät Italiassa ennen kisaa”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta