Italy Ironman 70.3

Kisapäivä 01.06.2014, Italy Ironman 70.3. Tätä päivää edeltävistä päivistä Italiassa voi lukea täältä.

Klo 7 oli puhelin herättämässä. Aamupalalla söin tutun ja turvallisen oman gluteenittoman sämpylän, banaanin ja tuoremehua. Sillä on menty kaikki kisat. Jännitti. Mietin oonko ollu liian paljon viime päivinä jalkojen päällä, oonko juonu tarpeeksi.. Pakaraan ei ainakaan heti herätessä sattunut.

Loput tavarat kasaan, vielä Team Elina Jouhkin nauha käteen. En ehtiny saamaan virallista nauhaa, joten tein kinesioteipistä oman. Tiedän kenelle tämä kisa kisataan! Sitten kohti kisapaikkaa. Kisapaikalla klo 10. Pyörän kumien täyttö ja pyörä muutenkin valmiiksi. Kysyin järjestäjältä, että voinko jättää kengät pyörän päälle. Ei. Joko laitan ne jalkaan vaihtoteltassa ja juoksen niillä 0,5km tai laitan ne kiinni polkimiin. Muut vaihtoehdot olivat kielletty. Päädyin polkimiin ja irrotan ne sitten sitten pyöräviivan jälkeen, ja laitan jalkaan. Juteltiin asiasta vielä parin naisen kanssa.

Vielä sininen ja punainen varustepussi täyteen tavaraa, ja ne paikoilleen. Bongasin tässä kohtaa myös Katherine Kelly Langin eli Kauniiden ja Rohkeiden Brooken. En kehdannu pyytää yhteiskuvaa, kun kovasti keskittyi omiin varustetouhuihinsa. 😉

Tuuli oli 6m/s, ja kovien aaltojen ja voimakkaiden virtausten takia tehtiin päätös uintireitin lyhentämisestä yhteen kilometriin. Reitti myös muuttui niin, että emme uisi aallonmurtajien toiselle puolelle. Siinä kun aalto nappaa muutaman kaverin ja heittää aallonmurtajakivikkoon, niin henki pois. Uimme vähän rannasta poispäin, sitten rannan suuntaisesti noin puoli kilsaa ja takaisin, ja lopulta rantaan.

Kävin vielä vessassa ennen märkäpukun päälle pukemista, ja meinasin saada slaakin. Neljästä vessasta kahdessa oli sitä ittiänsä istuimen reunalla, ja kaksi muuten epäsiistiä. Oli pakko tyhjätä rakko, ja sitten äkkiä pois. Yök!

Uintiverrassa totesin, että aallokko vie täysin mukanaan ja on pakko uida koko ajan, jos meinaa mennä eteenpäin. Miten ne aallot olikaan noin voimakkaita?! Ehkä tää liittyi niihin virtauksiin?

Uinti. Lähdössä jyväskyläläinen Katja huomasi mut, ja saatiin yhdessä jännittää, ja ihmetellä promiesten uintia. Ranta oli matala, ja miehet ui, käveli ja ui. Mutta rintama levittäytyi heti todella leveäksi ja porukka ei kovin suoraan poijulle päässyt.

Takarivistä startti, ja koko naisporukka (pronaiset mukaan lukien) käveli tokalle matalikolle asti ja sitten uintia. Ekalla poijulla oli järkyttävä ryysis, ja poiju tuli päälle. Jatkuvasti joku huusi ”careful, careful…”. Oli aika pelottavaa, ettei kukaan jää poijun tai muiden naisten alle. Uimaan ei pystyny. Alla videokuvaa naisten lähdöstä. Välillä vähän epätarkka kuva, mutta tarkentuu sitten taas.

Tämän jälkeen suunnistin huonosti ja lähdin liikaa vasemmalle. Oon ihan ekassa kisassa Joroisilla jo todennu, että uin yksin ja niin sai jälleen todeta. 😀

Ei ollu helppoa uinti, mutta jos vertaa menoaa takasintuloon, niin meno olikin helpompaa. Kädet meni välillä aaltojen mukana miten sattuu, eikä uinti oikeasti ollut uintia. Kuhan yritin heittää kättä toisen perään eteen. Takaisintulo olikin sitten jotain ihan järkyttävää. Ulapalla aallot olisivat olleet isoja, muttei teräviä. Nämä olivat molempia ja veivät mukanaan. Sinilakkisia miehiä ja punalakkisiakin miehiä tuli jo takaa. Uinti oli kestänyt siis jo ihan helkutin kauan. Punalakkiset oli lähteny mun perään 18 minsaa. 

Tuntui, ettei vipa iso keltainen poiju lähestyny ollenkaan, vaan välimatka oli sama koko ajan. Yritin hokea itelleni, että vahvoja käsivetoja, vahvoja käsivetoja. Pakko oli kuitenkin vetää välillä kunnolla happea, ja joka kerta varmaan jouduin siinä pari metriä taaksepäin. Pari kertaa yökkäsin, mutta onneksi ei tullut oksennus. Vihdoin se poiju tuli, ja taas pelottavasti melkein päälle, vaikka kiersin sen tosi kaukaa. Rantautuminenkin oli hassunnäköistä, kun porukka ei pystynyt uimaan poijulta suoraan rantautumiskohtaan, vaan aallot veivät lopussa kävelevät ihmiset kunnolla vasemmalle.

30 minsaa meni uintiin. Huh! Huomaa, ettei oo kokemusta tuollaisesta uinnista tai miten isommissa aalloissa uidaan. Uinti on kyllä triathlonin vaikeinta, ja helpottunu olin, kun merestä pois pääsin.

Vaihtoalueelle rannasta oli noin sata metriä. Sininen pussi käteen, märkäpuku pois, jalat kuivaksi pyyhkeellä, sukat jalkaan, numero vyötärölle, arskat päähän ja menoksi. Vaihtopussiin märkäpuku, lakki ja lasit. Pussi siihen varattuun paikkaan, ja kohti pyörää. Sukkasillaan juoksu oli hyvä päätös, matka oli aika pitkä. Mutta niin vaan porukkaa istui maassa ja laittoi kenkiä jalkaan. No mä teen täsmälleen sääntöjen mukaan, ja irrotan kengät pyörästä pyöräviivan toisella puolella, laitan jalkaan ja lähden pyöräilemään. Katjan pyörä on jo hävinny, samoin monen muun mun vierestä. Ei sais vertailla, mutta siitä tietää, että hidasta on uinti ollu, kun moni pyörä ympäriltä on poissa. Kypärä päähän, pyörä telineestä ja menoksi.

Siellä lepää munkin sininen pussi.

Pyörä lähti mukavasti liikkeelle, joskin alkuun meinasi merivesi tms. nousta ylös. Huomasin tosin välillä olevani ihan ajatuksissani ja syke oli vain 150. Käskin nostaa vauhtia! 

1020m nousua.

Sinne lähettiin, ympyrätalojen ohi.

Kaitsu oli etukäteen varoittanut huonokuntoisista teistä, ja en pumpannut renkaisiin niin paljon ilmaa, mitä olisi voinut. Pahimmat pelot pyöräreitille oli, että alkaisin satamaan vettä tai rengas puhkeaisi. Ensimmäisen 8 kilsan aikana oli jo viisi pyöräilijää tiensivussa korjaamassa rengasta, eikä ne tähän tosiaankaan loppunut. :/

Kun 22 kilometriä on menty, niin jää eka isompi nousu taakse. Alamäessä on niin huono tie, että mun pullo tippuu. Seuraava huolto on 45 kilsan kohdilla, joten pärjään sinne asti.

Miehiä ajaa koko ajan ohi, välillä kuuluu mun nimi ja kannustusta, tai kyselyä, että mistä oon. ”Pink lady” oon myös, yksi nainen ihailee mun renkaita ”I love your wheels!”. Juttelin useasti yhden italialaisen ja kanadalaisen naisen kanssa. Uinnista, pyörästä, Suomesta jne. Italialaiselle kerron asuvani paikassa, jossa on todella tasaista. Kuulemma samoin hän. Kaikki on suhteellista. 😉

Maisemat ovat upeat!! Harmittelen, ettei oltu vuokrattu autoa ja kierretty pyörälenkkiä. Olis huoltajat nähny laaksot, viiniviljelmät, vuoret ja kylät. Jos kisainfossa ei olisi kielletty puhelimen ottamista mukaan, niin olisin ottanu ja napannu muutamat kuvat! Katselen käsivarressa olevaa vaaleanpunaista #teamelinajouhki -nauhaa ja mietin kuinka onnekas olen, kun voin pyöräillä täällä upeissa maisemissa. Mieleen tulee Elinan toivotukset ”Nauti kisasta”. Nyt mä nautin, kisatunnelmasta ja maisemista!

Tokassa ylämäessä ripottelee vähän vettä. Yksi nainen kysyy, että onko tämä kolmas mäki. Second, vastaan. Tiedän sen mittarin näyttämien kilsojen takia, muuten olisin myös aatellut, että kolmas mäki on jo menossa. Oon seurannu koko matkan vain sykettä. Vauhdista ei tietoakaan. Jotenkin masentavaa tuolla nähdä hidas vauhti, kun maasto on niin vaihtelevaa. Se on niin erilaista kuin täällä kotioloissa. Nappaan tokasta huollosta Powerbarin keltaisen vedellä täytetyn pullon.

Ihmiset ajaa ihan hullun kovaa mäkiä alas. Mä en uskalla, vaan käden on jarruilla koko ajan. Jyrkät alamäet ei oo mun juttu. Jossakin serpentiinikurvissakin miehet menee ohi oikeelta ja vasemmalta. Aika pelottavaa!

Mä vaan toivon, että jos kumi puhkee, niin se ei puhkeaisi alamäessä. Kolmas ja vipa nousu alkaa ja rupeaa satamaan vettä kaatamalla. Mä niin pelkäsin tätä, kun alamäet on kovia. Mun on kylmä, iho on kananlihalla. Vieressä polkevan italialaisenkin on kylmä. Ollaan tämän naisen kanssa poljettu suht samaa vauhtia. Hän laskee mäet reippaammin, ja mä saan eron kiinni tasaisella/nousussa. Koska välillä hän jää ja välillä taas karkaa, enkä näe häntä.

Vesi lainehtii asfaltilla, italialainen sanoo ”be careful Niina” ja lähtee laskemaan mäkeä. Lasken serpentiinit ihan älyttömän hiljaa. Ekassa mutkassa on ambulanssi ja yksi ambulanssimiehistä näyttää käsillä hidastamisen merkkiä. Ohi pyyhältävän miehen takarengas lähtee liirtoon, mutta onneksi hän ei kaadu. Myöhemmin kuulen matkaseuralta, että joku nainen oli kaatunu pyörällä, sen verran pahannäköisesti oli reisi ja käsi ollu verillä.

Kun jyrkin laskuosuus on takana, tie alkaa kuivumaan pikku hiljaa ja pitkä loiva mäki on jo kuiva. Tästä mä tykkään: pitkää loivaa suoraa! Tuuli nappaa pari kertaa pelottavasti. Moottoripyörän päältä huikataan mulle, ja säikähdän vaikka edessä ei ees oo ketään. Mutta se onkin moottoripyöräpoliisi, joka kannusti. 😀 Ylämäissä oon ajanu vierekkäin, eikä 10m välejä oo ollu, mutta mäissä peesauksesta ei ole hyötyä ja niistä ei rangaista.

Vipalla huoltopisteellä on tarjolla liparevesipulloja. Mietin, kun muutama edessä ajava mies viskoo niitä juotuaan pois, että pitäiskö munkin. En kuitenkaan uskalla uhmata sääntöjä. No niinhän siinä sitten käy, että pullo tippuu varpaiden kautta maahan. Miksi ei ollut kunnon pulloja? Ei tuollainen 0,7l lipare telineessä näköjään kauaa pysynyt.  

Pyörä on sujunu hyvin. Mietin, että oonko säästelly liikaa. Juoda olis pitäny enemmän, tajuan vasta nyt, kun jään miettimään juotua määrää. Geelejäkin on pyörässä vielä liian monta kiinni. Enemmän roskia pitäisi olla puvun sisässä, jonne roskat oon tökänny kaula-aukosta sisään. ;D

Vipat 20km onkin sitten raskaita. Vastatuuleen koko matka. Ei edes sallittua kymmenen metrin päässä menevää selkää. Sitten kun itte tekee töitä kovassa vastatuulessa, niin voin sanoa, että pikkuseen v*tuttaa 5-10 hengen ryhmät kunnon junissa!! Näitä tällasia ehti mennä ohi joku 5-7 kipaletta ja muutama pariletka myös. Että kehtaavatkin peesata!! Olisin halutessani voinu siirtyä junan perälle, ja säästää voimiani 6m/s tuulessa nelikaistaisella tiellä. Mutta säännöt on sääntöjä!

Kun vaihtoalue vihdoin lähestyy, niin otan elämässäni ekaa kertaa jalat pois kengistä pyörän päällä. Oikeaoppisesti ”älä kokeile kisassa mitään uutta”. 😀 Kengät jätän sääntöjen mukaisesti polkimiin ja juoksen sukkalavoin. Pyörien viereen maahan ei saanu jättää mitään tavaroita, mutta niin vaan on pyöräilykenkiä siellä täällä.  Pyörään meni aikaa 3:23.

Punaisesta pussista lenkkarit, juoksulippa ja SPIBelt. Toinen pussi jääkin tyhjäksi, kun kengät on kiinni pyörässä ja kypärä sarvien päällä.

Juoksu lähtee ihan ok, vaikka pyörän vipa 20km söikin voimia. Reitti mutkittelee paljon ja ekalla kierroksella kaikki onkin tietty uutta. Onneksi varjopaikkojakin löytyy, on nimittäin pikkusen kuuma klo 16 iltapäivällä. Asteita luvattiin 23, mutta en tiiä mikä on todellinen lämpötila. Yksi mittari näytti 26 astetta.

Eka kierros takana, tulee kylmiä väreitä ja tiedän, että se on merkki nestevajeesta. Energiat jää ylävatsaan ja ei oo hyvä olo.

Toka kiekka on jo paha. Odotan kierrosnauhapaikkaa, joka on n. 2,5 kilsan kohdilla. Neljä linjaa ja linja valitaan kierroksen mukaan. Jokaiselta linjalta saa oman värisen nauhan. Keltainen, sininen, vihreä ja vaaleanpunainen. Siitä tietää monennellako kierroksella kukakin on. Nauhapisteen jälkeen n. 0,5km, niin tulee huoltopiste. Seuraava odotettava kohta on pääsuoralle kääntyminen hyvän musiikin vuoksi. Suora on ehkä 1,5km pitkä. Suoralla on toinen huoltopiste ja suoran päätteeksi kannustusjoukot ja uudelle kierrokselle kääntyminen. Viisi etappia siis joka kierroksella. Kierros kerrallaan ja kierroksella etappi kerrallaan.

11 km takana. Maha on kuin potkupallo. Energiaa ei oo, kuuma ja kylmä. Juoksussa menee jatkuvasti miehiä ohi, se vähän latistaa omaa fiilistä. Kolmannella kierroksella Katja painaa ohi hyvää vauhtia. Hän on vipalla kierroksella ja meno näyttää vahvalta. Hyvä Katja!! 🙂 Myöhemmin tuloksista löytyikin hieno neljäs sija omassa sarjassaan. Onnea!!

Odotan huoltopisteitä. Oon luvannu itelleni, että silloin saan kävellä. Kävely on kuin juopolla, mutkittelee. Sumuista menoa. Mietin, että joudunkohan maalissa tiputukseen. En oo ikinä joutunut, mutta nyt taitaa olla lähellä.

3 kierrosta takana, ja peukku alaspäin. Pahalta tuntuu.

Vaihdan taas tankkauksen jälkeen kävelyn juoksuksi. Vipalle kierrokselle lähtiessäni otan kofeiinigeelin, mikä yllättäen tuo hetkellisen piristysruiskeen tai sitten se on vaan vipan kierroksen fiilis. Vauhti tippuu jokaisella juoksukierroksella, ei pysty menemään lujempaa ja huoltopisteillä kävelypätkät pitenevät. 

Vaaleanpunainen rengas käteen, maaliin 3km. Jokaisella kerralla nauhapaikalla järjestäjät kannustavat nimellä, samoin juomapisteillä. Se on hienoa! Vielä kilometri ennen maalia on napattava colaa huoltopisteellä, etten kuukahda maalisuoralle. Jalat ei niinkään oo stopannu, vaan ei vaan pääse yhtään lujempaa, ei oo kropassa polttoainetta, kun kaikki jää tukokseksi mahalaukun suulle.

Maalisuoralle käännytty!

Maalissa!! 6:08 on mun aika. Joudun vetämään syvään henkeä, ja sitten etsin mitalin jakajaa. Sellanen kaulaan, ja sitten ettimään juotavaa. Joudun kysymään kanssakilpailijalta, että mistä sait pullon. Vähän harmitti, että tämä oli mun tehtävä. Luulisi olevan automaattinen jokaiselle maaliintulijalle.

Sitten äkkiä jotain syömistä. Mutta tämä ei meekään nappiin. Tarjolla on melonia, appelsiinia, pastaa, kinkkupiirakkaa, ja jotain muutakin piirakkaa. Keliaakikkona nappaan melonin pöydästä ja siirryn matkaseuran luokse. Pyydän Tomia ostamaan mulle vieressä näkyvän cokiksen, että pysyn pystyssä. Se onneksi helpottaa!

Klo 19 saa hakea pyörät ja varustepussit, joten kulutetaan vähän aikaa. Alkaa tulla huono olo, joten jotain suolasta on saatava. Ensimmäisestä baarista 50g sipsiä, kun ranskalaisia ei oo tarjolla. Sitten ei muuta kuin kamat niskaan, hotellille suihkuun ja syömään maha täyteen.

Ironman 70.3 Italy:
6:08:15, keskisyke 168.

Uinti 30:55, keskisyke 166.
Vaihto 4:47
Pyörä 3:23:19, 26.6 km/h (max 57.4km/h), keskisyke 165
Vaihto 4:29
Juoksu 2:04:45, 5:54 min/km, keskisyke 174

Omassa sarjassa nopein uimari ui reiluun 20 minuuttiin, prosarjan nopein nainen ui 17min. Suurin osa italialaisista mun sarjassa ui 24-26 minuuttia, joten mä Tanelinlammen uimarina 30 minsalla menettelen. 😀

Mitä ajatuksia kisa herätti?
– Vuoden aikana kunto on kuitenkin vähän kasvanu. Hidasta kehitys on, mutta pääasia, että jotain edes. Nimittäin vuorien kipuaminen meni kivuttomasti, ja pyörä tuntui hyvältä. Mietin jopa, että pyöräilinkö liian rauhallisesti, mutta vipa kakskymppinen kuittas tuon ajatuksen. Vaikka juoksussa oli vaikeuksia, niin aika on kuitenkin kaksi minuuttia nopeampi kuin viime vuonna Barcelonassa ja myös nopein puolimaraton triathlonin puolimatkalla. Eli en voi olla pettynyt!
– Se pyörän päällä energian ottaminen on tärkeää. Pitäisi lattaa mittarin piippaamaan, kun on energian/juoman aika. Liian vähäinen juominen/syöminen kostautui!
– Jälleen tuli mieleen ensi vuoden ironman. Missä mä sen menen? Oonko mä ihan hullu?!
– Ehkä en antanu kisassa kaikkea, kun lihaksissa ei oo paljon tuntunu. Eilenkin juoksin töissä portaita ylös ja alas ihan normaalisti, kaksi päivää kisan jälkeen. Lujempaa siis olis pitäny lihasten mukaan mennä. 😉 

Ninni

29 vastausta artikkeliin “Italy Ironman 70.3”

  1. Vau, olipa huikeaa luettavaa! Keskityin niin kovasti, että ihan säikähdin, kun poikaystävä alkoi pitää jotain ääntä tuolla 😀 Ihan huippusuoritus, oot kyllä mieletön mimmi 🙂

    • Hih! Aina miettii, että osaako sitä kirjoittaa niin, että siitä saa fiiliksen irti. Kiitos, vaikka nappisuoritus ei ollutkaan. 🙂

  2. Mää muistan kun viime vuonna luin sen Barcelonan rapsan ja tää oli ihan yhtä koukuttava kuin sekin. Täytyy vissiin tälläkin kertaa sanoa miehelle, että lueppas sääkin. 😀

    Huikea kertomus, huikea sinä!

    • Nää meriuinnit ja vuoripyöräilyt on vähän erilaisia kuin Suomen järvet ja lättänämaisemat, tekee homman mielenkiintoisemmaksi. 😉 Kiitos!

  3. Onnittelut, upea suoritus! Ja kiitos kisaraportista, jossa riitti kivasti myös kuvia:) ja tuo uinnin starttivideo sai kyllä kylmät väreet kulkemaan, HUI! En kyllä ymmärrä miten tuolla aalloissa voi päästä eteenpäin…

    • Kiitos! 🙂 Kyllä siellä pääsee, mutta ei niin hyvin kuin tyynessä järvessä. Kyllä on taas mukava pulahtaa Tanelinlampeen, jossa ei oo koskaan aaltoja. 😀

  4. Hieno suoritus, onnea! Ja kiva lukea tarkka selostus kisapäivästä, kun ei ole vielä kokemusta yhdestäkään kisasta.

    …yksi juttu pisti silmään, siis veditkö tosiaan koko kisan syömällä aamupalaksi vain sämpylän ja ja banaanin? Siis tietty geelejä lisäksi mutta kuulostaa tosi vähältä! Tai sitten itse syön kuin hevonen 🙂

    • Kiitos! Jokainen kisa on kyllä omanlaisensa, kahta samanlaista ei oo. 🙂

      Mä söin monta päivää kunnolla ja hiilarivarastot olivat täynnä tankkaamisesta. Aamulla noiden lisäksi vielä tuoremehua ennen kisaakin. Kisassa pyöräilyssä energiapatukka ja geeliä, ja sitten juoksussa pari puolikasta banaania ja geeliä. Kun kaikki jäi tuohon vatsalaukun yläosaan, niin tuli stoppi. Pyöräilyssä olisi pitäny ottaa pari geeliä vielä enemmän, jäi liian vähäiseksi.

  5. Oot ihan jäätävä teräsnainen!

    Voi kamala taas tuota uintia, kyllä monella olis uimatta jäänyt. Hyvä pyöräily noin mäkisessä maastossa. Ja hyvä juoksu, saat onnitella itseäsi ja olla ylpeä, varmasti on kunto kasvanut viime kesästä! Ja mikä henkinen kantti sulla on, rispektiä!

    • Siellä toinen huutelee. 😉 Mielenkiinnolla odotan millaiseen suorituksiin teikäläinen kesällä oikein yltääkään!! 🙂

      Kyllä siellä monen pyörä vaihtoalueelle jäi. Uinti piti vaan aatella, että ajalla ei väliä, kunhan siitä selviää, niin mahdollisuudet maaliin pääsystä kasvaa. 🙂 Nää kyllä kasvattaa tuota henkistä puolta, se on ihan varma.

  6. Hyvä Ninni! Uintihan näytti videolla menevän melkein kävelyksi, tosi matalaa. Hienosti tsempattu!

    • Ensin matalaa, sitten syvenee ja sitten taas matala kohta. Naiset käveli tuon koko pätkä, promiehet ui välin. Muista en sitten tiedäkään. Sen jälkeen uinti vasta alkoi. 🙂

  7. Välimerellä tuntuu noi uinnit olevan sellaisia että ei sinne tohdi haaveilla. Viime vuotinen Joroinen oli jo mulle vähän turhan rajua, puhumattakaan tuollaisesta aallokosta.

    Junat on kyllä pyllystä ja poikittain, mutta eihän tuolla päin maailmaa muutenkaan piitata säännöistä. Hyvä että pidät moraalista huolta, etkä lähde moiseen kotkotukseen.

    Onnittelut; sulla on jo puolikas takana kun meikä on vasta kerran pulahtanut järvessä ja eka sprinttikin on vasta reilun viikon päästä.

    • Joo, nyt sattu kyllä huono päivä. Jos pe olis ollu kisapäivä, niin uinti olis ollu unelma. 🙂 Mielenkiinnolla jään odottelemaan tulevaa Joroista, viime vuodesta on niin huono fiilis. :/

      Joo, en ymmärrä tuota. Suomessa taitaa olla vähän samoin, osa painaa heti juniin, kun valvova silmä ei näe. Ekana kesänä Joroisissa kuntosarjan naiset veti pariletkassa ohi. Mur!

      Kiitos! Tästä on hyvä aloittaa kesä ja avovesiuinnit munkin. 😉

  8. Huhhuh…No olipahan taas ihan mahtava rykäsy siulta! Ensinnäkin ai kamala tuota uintia 😮 Miten ne nuo aallot sattuu aina just kisapäivään :/ Hurjalta näytti! Onneks osaat olla varovainen tossa pyörässä jos tilanne niin vatii, kaatosade ja serpentiinitiet ei kuullosta turvalliselta yhdistelmältä…Onhan siula juoksu menny tosi hyvin vaikka energiat ollu vähissä ja pahalta tuntu! Ihan mahtavaa!

    Ihana kisarapska ja ihanat kuvat ja Onnea ihan hurjasti taas hienosta suorituksesta! Oot sinä kyllä luja nainen <3 Teräsmimmi Ninni 🙂

    • Huono tuuri kyllä aaltojen suhteen, mutta kasvattaapa ainakin luonnetta. 😀 Ja henki on kallis, joten sitä suojellaan, vaikka kisa onkin meneillään. 🙂

      Kiitos, kiitos sinä toinen! <3

  9. Jes, loistava suoritus Ninni! Mun mielestä voit olla tosi tyytyväinen kisaan, jos on noin pahoja ongelmia energian imeytymisen kanssa ja silti paransit enkkoja. Kuuma keli + pitkä kisa – vähän energiaa = todennäköisesti keskeyttäminen tai totaalinen katkeaminen ja juoksu pelkkää kävelyä ja taukoja. Nyt niin ei käynyt koska oot niin sisukas taistelija! Mahtava raportti, kiitos kun jaoit sen meidän kanssa 🙂

    • Kiitos! Joo, oon mä tyytyväinen. 🙂 Muut ajat ei parantunu, mutta tuo juoksuaika. Joroisilla 2012 meni 2:10, Barcelonassa viime vuonna 2:06 ja nyt 2:04. Viime vuonna Joroisilla keskeytin, mutta mielenkiinnolla katellaan miten tänä vuonna menee. Ainakin toivon, että energia imeytyis paremmin. 😉

    • Kiitos Outi! 🙂 Kiva kuulla, että onnistuin kirjoittamisessa. Se fiiliksen esille tuominen on joskus vaikeaa. 🙂

  10. Wau, onnea upeasta suorituksesta! Ihanasti kirjoitettu, pääsi fiilikseen mukaan vaikken koskaan ole triathlonille osallistunutkaan.

    • Kiitos Anna! 🙂 Tiedän, että lukijoissa on niitä, jotka eivät tiedä kaikkea mitä triathlonkisoissa tapahtuu tai kuinka asiat menee (tuli tässäkin kisassa itelle uusia asioita eteen), ja hyvä jos onnistun huomioimaan heidätkin/teidätkin. 🙂

    • Kiitos! 🙂 Sä jo kuulitkin livenä, mutta tässä kuvien kera ja vähän yksityiskohtaisemmin.

  11. Huikea kisa, ja ihan hurjat noi aallot uimaosuudella! Huh! Hyvin kirjoitit, ja uppouduin tähän ihan täysin! Onnea hienosta suorituksesta! 🙂

  12. Minä vasta harkitsen lyhyimmistä lyhyintä matkaa ja tuon suorituksen rinnalla se tuntuu lasten leikiltä (vaikke sitä mulle tule olemaankaan =). Onnea, mahtava suoritus ja täälläkin uppouduttiin täysillä tekstiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta