Reissussa rähjääntyy

Olin viikonlopun reissussa tyttärieni ja Nanon kanssa. Kävästiin Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssä tuliaisina vihdoin se kolmas serti. 😉 Viisi varasertiä Nano on jo ehtiny nappaamaan, ja kun niistä ei mitään hyötyä ole, niin ärsyttäviähän ne on. 😀 Mutta nyt meillä on toinenkin Suomen muotovalio.

Näyttelypäivä oli lyhyt ja jo puoli yhden jälkeen oltiin Valkiaisjärvellä uintihommissa. Koska oli 27 astetta lämmintä ja koiraa ei voinu autoon jättää, niin sovin tyttöjen kanssa, että he vahtivat koiraa sen puoli tuntia, mikä mulla menee uintiin.

Parkkipaikalla oli neljä autoa, joissa oli pyörä katolla. Porukalla oli yhdistelmätreeniä menossa, tai ainakin parilla juuri loppumassa, ja yksi märkäpuku-uimarikin näkyi järvessä kaukana.

Järvessä oli 750m lenkki. Kolmion jokainen sivu käsittääkseni 250m. Poijuja ei ollu, vaan liput, joten niitä oli vähän hankalampi hahmottaa. Eivätkä näykään alla olevassa kuvassa. Uin vastapäivään ja ekalla kierroksella katsoin toisen lipun sijainnin huonosti, kun sekoitin maamerkit. Uin sitten parikymmentä metriä sivuun ja kun pysähdyin ettimään lippua, niin tajusin virheen. 😀 Toisella kierroksella onnistuin toisenkin lipun kiertämään niin kuin piti.

Vesi oli todella kirkasta, ja rannassa paljon pikkukaloja. Onneksi syveni sen verran nopeesti, ettei pohjaa nähny. Täytyy sanoa, että yksin uidessa vähän hirvitti. Varsinkin lippujen kohdilla, kun niiden pohjaan menevät narut näkyivät tosi pitkälle. Ja toisen lipun lähettyvillä näkyi pohjaan, ja se sai kyllä vipinää käsiin. Hyi. Muuten olin oikein tyytyväinen itteeni ja siihen, että uin vieraassa järvessä ihan yksin.

Tytöt puolestaan halusivat mereen uimaan, ja sehän onnistui illemmalla, kun olimme päässeet Raaheen hotellille. Lisäksi ite kävin vielä hölköttelemässä puolisen tuntia mukavissa maisemissa:

kuva 1 (5)

Sitten sunnuntain aamukävelyltä klo 7 yksi kuva:

Kokkolan KV näyttely oli vuorossa tänään ja kotona oltiinkin vasta klo 19. Mun maha ei oo koskaan ollu mikään rautamaha, ja on välillä tosi huonossa kunnossa. Tänään oli sellainen päivä, enkä tiedä syytä. En käsittääkseni ollu syöny mitään gluteeniakaan.

Kotiin päästyä yritin saada itelleni energiaa ruuasta ja nestettä myös kroppaan, ja sitten starttasin pikku hiljaa 30km pyörälenkille, joka piti mennä aerobisella kynnyksellä. Se onnistui hyvin. Nousi vaan ruoka suuhun, ja paloja syljeskelin matkalla. 😀

Pyörällä sykkeet oli mun mielestä ihan kohillaan, keskisyke 152 ja vauhti 30km/h. Juoksun aerobinen kynnyssyke on 163, joten oon pitäny pyörällä kynnystä 150-155.

 

Mutta kotiin päästyä sain jälleen kärsiä mahastani. Silti starttasin juoksulenkille, 5km vauhtikestävyyssykkeillä. 2km sain juostua, mutta syke ei yrityksestä huolimatta noussut aerobista kynnystä ylemmäksi ja sitten oli stopattava koko treeni. Ehkä tyhjä suoli oli saanu jonkun mutkan aikaseksi, mutta perkuleen kipeä pistos tuli alamahaan, lisäksi oksennus oli lähellä. Ei kuitenkaan sellainen oksennusfiilis, mikä voi tulla, kun annat kaikkesi. Kävelin ja yritin juosta, mutta mahaan sattui niin paljon. Kävelin lopulta kilsan verran ja oksennusolo ei helpottunu. Sen tosin vielä olis kestäny, mutta ei sitä kipua alamahassa. Juoksin, ja kävelin, mutta ei puhettakaan, että olisin saanu vielä nostettua sykkeet vk2-tasolle kun peekoollakaan juoksusta ei tullu mitään. Harmi, olisin mielelläni juossu tuollasen kovan vitosen vielä ennen ens viikonlopun Joroista ja puolimatkan kisaa.

En tiedä, että minkä suojakalvon sitä kehittäis mahaan, ettei näitä treenejä menis pilalle mahan takia. Välillä voi mennä pitkään paremmin, ja sitten taas useasti on vaivana.

Ninni

9 vastausta artikkeliin “Reissussa rähjääntyy”

  1. Huamenta. Miksi muuten käytät koiria näyttelyissä? Ihan vaan harrastuksen vuoksiko?

    Tattadaa perjantaina nähdään, me yritetään vielä pe-illalla ehtiä kisainfoon ja hoidetaan taas pyörien katsastukset ja tavaroiden viennit myös pe niin sitten la kisapäivänä ei tartte semmoseen keskittyä.

    • Ehtoopäivää! Harrastus, meidän koirat tykkää tuosta. Kun pakkaan näyttelyreppua, niin ei meinaa nahoissaan pysyä. Yksi syy on lisäksi jalostus, eli kasvattaja aikoo käyttää Nanoa jalostukseen, niin siinä kohtaa valion arvo on plussaa. Harvinainen tilanne on nyt, kun en oo mihinkään kumpaakaan ilmoittanu. 🙂

      Jee, niin nähdään!! Aikataulusta en osaa sanoa, mutta Tompan kanssa lähetään joskus päivällä ja kans olis tarkoitus perjantaina hoitaa alta pois kaikki pakollinen. Teemme treffit. 😉

  2. Onnea tuoreelle MVA:lle omistajineen! 🙂
    Oot ollu taas melkein meitsin huudeilla. Meiltä on ihan kätevä mettän kautta polkaista Valkiaiselle 🙂

    • Kiitos! 🙂
      Hih, viime kesänä sama juttu. Saas nähdä tuleeko ens kesänä Ouluun lähdettyä, vai oliko nyt vipa Oulun KV. Kivat lenkkimaastot sulla kyllä tuolla on. 🙂

    • Itse asiassa tuolla tulee pyöräiltyä aika vähän. Siellä on ihan kivoja reittejä, mutta aika lyhkäsiä. Eikä järven ympäri taida päästä polkuja pitkin, vaan pitäis ajaa soratiellä. Koirien uittopaikkana Valkiainen on mulle tutumpi, ennen uimarantaa kun kääntyy rantaan, niin siellä käy paljon koiranuittajia.

    • Niin just. Mä sainkin vinkin, että koirien uimaranta oli lähellä. Mutta jouduttiin se skippaamaan tällä kertaa. Mutta ihanaa, kun koiria on aateltu. Seinäjoella homma ei oo noin yksinkertaista.

    • Ei se kyllä mun mielestä mikään virallinen koirien uimaranta ole. Ihmiset pitää sitä sellaisena ja levitää tietoa. Kyllä siellä lämpiminä päivinä on niin paljon ihmisiä, että koiran kanssa ei sekaan ole menemistä. Tai minä en ainakaan mene, kun kyllähän se ikävä tosiasia on, että ihmiset menee aina edelle, vaikka virallisesta ihmistenkään uimarannasta ei ole kyse. Onneksi rannan polkua eteenpäin kävelemällä pääsee muutamaan kohtaan, joita ihmiset ei kelpuuta uimiselle 🙂

  3. Onnea sertistä, siitä viimeisestä ja tavoitelluimmasta. Terveisin varasertikoiran omistaja.

    Lienee etua, että on teräsvatsa? Mä pystyn syömään melkein mitä vaan vatsan oirelematta. No okei, ruisleipää ei kannata syödä ennen juoksulenkkiä 😉

    • Kiitos! 🙂 Tällä kertaa noita varasertejä ehti kertymään aika monta. 😀

      No kyllä, saat olla tyytyväinen! Tänään on vielä tuntunu eiliset mahaongelmat. Toivottavasti huomenna jo normikunnossa. 14 vuotta keliaakikkona varmasti vaikuttaa, mutta voi toki olla muutakin. En ainakaan mun mielestä saanu gluteenia mistään. Herkkis mikä herkkis.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta