Finntriathlon Joroinen 19.7.2014

Aloitetaan vaikka perjantaista, yksi päivä ennen puolimatkan (1,9km uinti, 90km pyörä ja 21,1km juoksu) SM-kilpailua. Aamupäivällä startti miehen kanssa kohti Joroista, Hankasalmella lounastreffit Jaanaban, Härren ja Tinken kanssa. Perille päästyä ilmoittautuminen, Expo-alueen kiertäminen, hotellille Varkauteen, syöminen, kamojen valmiiksi laittaminen ja pussittaminen, pyörän katsastus, hotellille takaisin klo 22.

Vichyä menee. Kuva Timo Kananoja.
Uudet uimalasit, samikset mulle ja Jaanalle. Kuva Timo Kananoja.
Naiset ja miehet shoppailee. Kuva Timo Kananoja.

Kööri.
Seurattiin perjantaina pidettyä pikamatkaa, kun syötiin. Onnea Anni!! 🙂
Valmiina! Teippailin geelejä pyörään, mies sensuroi teipillä, enkä muistanu sitä teippiä enää kuvaushetkellä. 😀
Pyörä telineessä.
Muutama pussi roikkuu, ja uinnin poistumisportti näkyy. Tyyntä ja rauhaa.
Head-portti.
Pyöriä. Ei vielä, mutta myöhemmin 1450 kipaletta. Kuva Timo Kananoja.
Olemme peesaamisesta täsmälleen samaa mieltä. Tää on siis eka ja vipa kerta boxissa. 😉

Sitten kisapäivään:

Hotellihuoneen sänky oli hirveä, varmaan lautoja katki tms. kun oli sellainen monttu keskellä, lämmintä huoneessa oli 28 astetta, ei ilmastointia. 143 euroa kahdelta hengeltä yö. Halpaa Scandicissa Finntriathlon viikonloppuna. Nukuin tosi huonosti, ja kun lopulta kello herätti 6.30, niin heräsin täydestä unesta. Ensimmäisenä aamulla oli jano. Mietin, että enkö ollu kuitenkaan juonu tarpeeksi edellisenä päivänä.. Aamupalalla tutut ja turvalliset omat sämpylät mukana. Kasin jälkeen valuttiinkin kohti Joroista, vein vielä pikkuvesipullon juoksuvaihtopussiin ja sitten kilpailijakuljetusbussiin Jaanaban ja Härren kanssa, että kävelymatka jäisi lyhyemmäksi. Tomppa ja Tinke tulivat perästä autolla.

Jännitys nousi.. Näin paljon tuttuja, ja moni tuli esittäytymään ja kertomaan lukevansa blogia. Ihanat te!! Vaikka kuinka jännittää, niin onneksi ei oo yksin jännityksen kanssa. 😉

Klo 11 on eka startti, ja jos meinaa käydä uimassa, niin klo 10.45 on järvestä noustava pois. Tarkoittaa sitä, että kun oma startti on klo 11.34, niin siihen jää kolme varttia aikaa olla märkäpuku päällä. Ei hyvä. Märkäpuvun voisi ottaa pois, mutta märkää pukua on vaikea pukea takaisin. Halusin kuitenkin käydä uimassa ja testaamassa uusia uimalaseja. Meninkin ilman pukua, ja päädyin omiin vanhoihin, tuttuihin ja turvallisiin laseihin. Hyvä, että kävin uimassa, kun se poisti osaa jännitystä.

Sitten vaan odotellaan omaa vuoroa mennä järveen. Mies kysyi osuusaikoja, että osaa varautua. Sanoin, että uinti alle 40min (loistopäivänä 36min, hyvä 38min), pyörä alle kolmeen, jos menee hyvin, niin 2:50, ja juoksuun menee yli 2h, tarkemmin en osaa sanoa. Johon totes, että no sitä on helpoin seurata. Onneksi en tässä vaiheessa tienny, millainen uusi juoksureitti oikein onkaan..

Lähdin matkaan vasemmasta reunasta ja suunnilleen 2/3 porukan takaa. Lähdinkin kiertämään ryysistä kunnolla vasemmalta ja sain uida omaa uintiani. Välillä hengittäessä näin, että porukan reunaan oli matkaa 10-15m, joten aika kaukaa kiersin ekan suoran. Ekalle kääntöpoijulle palasin porukkaan, ja sitten olikin jo helpompi uida oikeassa kohtaa ja välttyä suuremmilta kolhuilta. Suunnistaminen oli hankalaa, kun veneessä olijoilla oli oranssiset paidat ja kääntöpoijut oli pieniä oransseja poijuja (välipoijut isompia valkoisia). Piti pariin kertaa oikein kattoa, että hetkinen, mihin mä oon menossa. Kaksi kertaa nappasin vettä sisuksiin niin, että piti pysähtyä muutamaksi sekunniksi hengittämään pintaan ja taas menoksi.

Ekalla kääntöpoijulla tuli jo edellisen startin porukkaa vastaan, rantautuminen olikin ruuhkaisempaa. Mutta omalla vuorollaan ylös, vaihtopussi ja vilkaisu kelloon. 38min. Tätä toivoin tähän väliin ja sen sain, hyvä. Jos se uintipeikko vähän helpottaisi. 🙂

Eri lähtöjen porukkaa, eri värisin lakein.

Uintikamat pois, pyöräkamat päälle. Pussin palautus rekkaan numeroituun lokeroon, pyörän haku telineestä ja talutus mäen päälle. Pyörän päälle ja menoksi. Ensin käydään neljän kilsan päässä kääntymässä ja tullaan takas uintipaikan ohi, ja sitten mennäänkin yhtenä kierroksena koko 90km.

Tomppa ei ollu nähny mun tulevan uinnista, ei vaihtopaikalla, eikä pyörän päällä, kun Valvatuksen ohi mennään takaisin päin. Oli kuulemma tullu jo mieleen keskeytys jälleen uinnissa. Oli sitten kameran kanssa käyny zoomailemassa, ja todennu mun varustepussin hävinneen eli kisassa mukana. 🙂 Ensimmäisen väliajan oli vasta saanu kilpailukeskuksella, kun pyörän 45km väliaika oli tullu nettiin.

Pyörä lähti kivasti kulkemaan. Sykerajana pidin 170, ettei sen yli hirveesti menisi. Menomatka menikin kivasti, ja pyörän kääntöpaikalla, 45km, aika oli 1.25. Otin puolen tunnin välein geelin, ja vettä ja urheilujuomaa siinä välissä. Yritin juoda vähintään kymmenen minsan välein. Ekan kerran otin uudet pullot 45 kilsan kohdilla huollosta, vesi olikin jo silloin pullosta loppu.

Takaisin päin käännyttäessä huomasi kuumuuden ja jotenkin jäin vähän yksin. Huomasin, että vauhti tippui välillä ja olin muissa maailmoissa. Sitten kun joku ajoi ohi, niin tipuin tähän maailmaan. Unohdin juoda, vaikka ennemmin pidin siitä tosi tarkkaan huolta. En tiedä, että poljinko menomatkan sittenkin liian lujaa, koska takaisintulo oli hitaampaa. Vai pyörikö se tuuli sitten niin, en tiiä. Pyörän loppu oli mun mielestä aika hidas, kun oli parit isot nousut ja laskut. Pyöräaika oli lopulta 2:56, ja mun mittarin mukaan keskivauhti 31km/h, kun pituutta reitillä oli yli 91km.

Juonu kuitenkin olin, kun pissahätä tuli jo pyörän päällä. Päätin, että käyn vessassa vasta, kun on tosi kova hätä. Ei ollu ihan järki mukana vaihtopaikallakaan, kun lähdin viemään pyörää väärille telineille, mutta onneksi järkkäri huomasi mun numeron ja käännytti takaisin oikeaan suuntaan. Katsoin vaihtopaikalla seinäkelloa, juoksuun olisi aikaa noin 2:15, jotta kuusi tuntia alittuisi. Aattelin, että vaikka juoksu olisi hidasta, niin eiköhän se alle kuuden mee.

Juoksu starttasi. Kuva Timo Kananoja.

Sitten oli vielä pahin edessä kelin vuoksi. Mä voin juosta vk-lenkkiä 17 asteen pakkasissa, mutta inhoan juoksua yli 20 asteessa ja auringossa. Ensimmäinen kierros oli vaikea, hyperventiloin pariin otteeseen ja oli pakko pysähtyä ja kävellä, yrittää rauhoittaa itteä ja tasaannuttaa hengitystä. Sitten tuli itku, eikä se kyllä helpottanu hengityksen rauhoittamista. Oli ihan hirveää. Onneksi Nina tsemppas tässä kohtaa, kiitos tuhannesti. Tajusin, että tää ei oo välttämättä tätä koko puolimaratonia. Vissiin kropan lämpötila nousi vähän liikaa.

Oli vaikeuksia, ja heti kun syke nousi veekoolle, niin hengityksen kanssa oli ongelmia. Ylämäet oli tämänkin takia tosi vaikeita. Lopun pururatapätkä (2km) oli tosi raskas, kuuma ja parmat + kärpäset ympärillä. Ekan kierroksen lopussa mut ohitti mies, josta otin kopin ja huusin toista kilpailijaa auttamaan. Mieheltä meni taju. Onneksi joku järki tallella ollut kilpailija muisti kylkiasennon. Luulen, että tajunnan menettänyt mies oli viittä vajaa maalissa, koska saman tien kun taju tuli kahdeksi sekunniksi takaisin, niin oli nousemassa pystyyn. Toki ei siihen pystynyt, kun taju meni uudelleen. Olin paikalla kunnes siihen tuli kilpailija, joka kertoi keskeyttävänsä, eikä aio juosta enää. Hän jäi siihen, kunnes apua tuli, ja mä jatkoin matkaani. Muutama minuutti meni tuossa, ei sen kauempaa.

Toisella kierroksella tuli isot rakot. En ymmärrä noita mun asicsiani, kun aina saan niistä rakot. Ei vanhoista tullu. En tiedä vaikuttiko se mun askellukseen, mutta jostain 11 kilsan paikkeilla alkoi sattumaan oikean polven sisäreunaan, siihen luuhun. Sattuu edelleenkin eli tänään sunnuntaina. Kun ymmärsin keskittyä rytmittämään hengitystäni askeleiden mukaan, niin juoksukin helpottui. Kaksi askelta ja hengitys sisään, kaksi askelta ja hengitys ulos.

Täysin henkistä taistelua tämä juoksu. Kerrankin pistin ylämäessä kävelyksi, ja seurakaveri Seppo juoksi vauhdilla ohi selkään taputtaen ja juoksuun hoputtaen, oli ihan pakko alkaa juosta, kun vielä taaksepäin vilkaisi ja huikkasi uudelleen. 😉 Taistelua ittensä kanssa, kävellen vai hitaasti hölkäten.

Kävelin joka juomapisteellä ja join kaksi mukillista. Joko vesi ja urkkajuoma, tai jos otin geelin, niin kaksi vettä. Lisäksi päähän vettä mahdollisimman usein. Kadun varrella olevat asukkaat olivat ihania, kolmessa kohtaa olivat vesiletkujen kanssa suihkuttelemassa! Onneksi toisella kierroksella tuli vähän pilviä, mikä teki juoksemisesta helpompaa.

Ulospuhallus.

Kolmannella kierroksella, kun olin vielä juuri ja juuri kilpailukeskuksen alueella kuulin kuinka sarjani voittaja Vaasan Milka Aho tuli maaliin. Onnea Milka!! Olin kyllä iloinen kuullessani kuulutuksen, ja että jalat kestivät! Tai toivottavasti et nilkuttanu maaliin. 😉 Mutta iso on mun ero kärkeen, melkein 7 kilsaa juoksua.

Vipalla kierroksella aurinko taas paistoi. Mä niin inhoan juosta kuumassa! Tässä kohtaa Soile paineli ohi, ja maalissa kertoi, että jos ei mua tuntisi, niin olisi ollu kyllä huolestunu. Ei ollu ihan ilme ihan hyvävointinen. Aika vähän reagoin kannustuksiin, esim. reitin varrella kannustettiin ja näytin peukkua, kysyttiin onko vipa kierros, nyökkäsin. Yritin keskittyä hengitykseen, jos vähänkin tuntui pahalta. Kyllä mä ne yritin kuitenkin kuulla, ja peukkua näyttää, aina tsempit oikeasti tsemppaa! Paitsi Tompan ja Maijan juttuihin en reagoinu. 😀

Team Elina Jouhkilaisia oli paljon, mahtavaa! Kuuluikin monta kertaa ”Hyvä meidän tiimi”. Oli Elina mielessä monta kertaa eilisen aikana ihmisillä!! <3

Vajaa 2km maaliin, ja katoin kellosta, että alle kuuteen ei mee. Silti seurakaverin kanssa otettiin hyvä kilsan loppukiri, ja Ari vielä vipalla 50 metrillä pisti yhden pykälän lisää, mä en pystyny. 😀 Mutta maalissa. 6:02:25. Suoritettu. Ohi. Loppu. Ei ikinä enää ja pian taas uudelleen.

Huh. Ei paljon tuuleteltu.

Oli vähän pää pyörällä maalissa, ja onneksi Kauramoottori bongasi mut ja haki juotavaa, mitä olisi pitäny jonottaa tosi pitkään. Tässä olisi pitäny olla heti juotavaa, ja sitten Lidlin Recovery Areassa syömiset. Nyt sekä juuri maaliin saapuneet, että jo pitempään maalissa olleet jonottivat samassa jonossa syömisiä.

Pikakatsaus kisatunnelmiin tuttujen kanssa, suihkuun ja kotiin. Matkalla tuli ihan älyttömän huono olo, joka jatkui vielä yöhön saakka. En saanu unen päästä kiinni, vasta kuin yöllä puoli kolmen aikaan suunnilleen. Päätä särki ja oksetti. Jotain auringonpistosta, pitkästä suorituksesta, nestevajeesta tai kaikista yhteensä johtuvaa varmaan.

Ennätysmäärä oli tänä vuonna keskeyttäneitä, ja ensiaputeltta pursusi ihmisiä. Todella monella oli ollut vaikea juoksu, ajat järjestäen heikompia kuin normaalisti. Helle ja reitti. Reitti ei ollut tosiaankaan nopea. Mulla muuten meni 14 minuuttia enemmän juoksuun kuin 1,5 kuukautta sitten Italiassa. Ja kymmenen minuuttia enemmän kuin kaksi vuotta sitten Joroisilla, mutta reitit toki eroaa. Niin, ja juoksun keskisyke on vaivaiset 164 eli suunnilleen aerobisella kynnyksellä (163). Italiassa oli kymmenen pykälää korkeampi.

Pyörävaihdon kellonajan otin omasta kellosta, joten satavarma se ei ole ja sen vähensin järjestäjän ajasta, missä on uinti + vaihto. Jostain syystä mun pelkkää uintiaikaa ei oo saatavilla. Ei menny tämä reissu tavoitteisiin, mutta tällaista tää on. Maaliin pääsystä saa kyllä olla tyytyväinen! Koskahan sais nappisuorituksen tälle kesää? Kuopiossa vielä toivoa. 😀 Mutta tiedänpä mitä teen syksyllä, kun ironman-projekti alkaa. Paino tippuu, juoksunopeus kasvaa..

Uinti 00:38:57
Vaihto 0:03:31
Pyörä 2:56:48
Vaihto 0:04:15
Juoksu 2:18:53
Yhteensä 6:02:25

Ninni

28 vastausta artikkeliin “Finntriathlon Joroinen 19.7.2014”

  1. Onnittelut joka tapauksessa! =)
    Toi vissykuva on kyllä hauska. =) Siis määkin juoksin noin aerobisella kynnyksellä koko juoksun, en yhtään isommalla sykkeellä vaikka olis pitänyt. Voi voi voi voi.

    • Niin on, ja erilainen kuin muut pönötykset. 😀 Säkin teit sen, höh meitä mukavuusalueella juosseita. Paitsi ettei kyllä ollu mukavuusalueella. 😀 Onneks on ohi, ja kiitos vielä reissuseurasta!!

  2. Kuumuus oli monelle liikaa ja se kaipaamasi kolmas huoltopiste puuttui. Pohdit totisesti oikeaa asiaa ennen kisaa FB.ssa! Selvisit maaliin ja kokemus oli kova, onnittelut sitkeälle sissille! Ps. Saitko aikahyvitystä kun annoit ensiapua? Tea oli saanut 2min vastaavasta tilanteesta.

    • Kiitos! Mulla oli pikkupullo mukana, mutta jotenkin ei ollu ihan järkeä päässä ja unohdin sen rintsikan remmiin kisan ajaksi. Kerran taisin hörpätä, niin sumussa menin. Kuumuus oli kyllä mullekin liikaa, vielä pahempi kuin Italiassa oli kyllä keli. Ja jaloissakin tuntuu nyt vähän enemmän kisan jälkeen.

      En oo saanu aikahyvitystä. Aattelin eilen, että pari minuuttia sinne tänne ja, että jos tuollaseen menis kauemmin, niin sitten vois kyselläkin. En siis oo kysyny järjestäjältä asiaa.

  3. Kuulostaapa superrankalta kokemukselta! Mutta sitkeesti oot sinnitelly maaliin asti 🙂 Ja hei hauskaa, että Milka on ollu samoissa kisoissa. Mä en itseasiassa ees tienny, et se kisaa. Milkahan on ohjannu samalla salilla mun kanssa 🙂

    • Katos, löytyy yhteyksiä. 🙂 Joo, Milka on kova menijä! Mm. viime vuonna elokuussa Kuopiossa SM-perusmatkalla (1,5km uinti, 40km pyörä, 10km juoksu) voitti meidän sarjassa kultaa, mä olin neljäs. Ja puolimatkalla viime vuonna SM-hopeaa. Mitalinainen! 😉 On myös yksi Wasa Triathlonin puuhanainen, kyseinen seura laitettiin viime syksynä pystyyn.

  4. Rankkaa oli mutta maaliin päästiin. Sä kyllä ansaitsisit kopistasi kahden minuutin ja 30 sekunnin hyvityksen. Ja jos ei järjestäjä sitä tarjoa, niin kaikki sun blogin lukijat ihan saletisti pitää sua alle kuuden tunnin suorittajana ja muutenkin mukavana tyyppinä.

    • Voi kiitos! Sellanen 5:59:59 oliskin oikein soppeli. 😀 Pitääpäs käydä luuraas, joko sun teksti on valmis. 😉

  5. Onnea! Mahtava suoritus mun mielestä tuollaisessa helteessä. Musta tuntuu vaikealta juosta edes puolta tuntia, jos on oikein hellesää ja mieluiten olen juoksematta ollenkaan. En siis voi kuin ihailla tuollaista triathlosuoritusta. 🙂

    • Mulla varmasti vaikuttaa tuohon hellejuoksuun, että oon aina ennen triathlonin harrastamista vältelly helteessä juoksemista. En vain yksinkertaisesti oo lähteny juoksemaan, kun se on tuntunu niin pahalle. :/ Joten ei siis muuta kuin helteessä juoksemaan ja kasa vettä mukaan. 😉 Kiitos!

  6. Kova oli keli minullekin. Onnea kaikesta huolimatta mahtavasta suorituksesta. Tuo teippijuttu meni jakeluun vasta toisella lukukerralla 🙂 🙂 🙂

    • Kiitos, ja onnittelut sullekin! 🙂 Oli raakaa, mutta voin Anne sanoa, että sun seuraava puolimatka on ihan varmasti helpompi!! 😉

  7. Hui, kova keli teillä on ollut! Hienosti selvisit siitä! Oot sä kyllä kova menijä, vaikkei se nappisuoritus tullutkaan… huh! Mut siis kiva että uinti meni hyvin ja onnea hienosta suorituksesta!! 🙂

    • Kiitos! Uintiin oon tyytyväinen, ja toivon, että se lisää vähän mun luottamusta lähteä ryysiksessä, vaikka nyt sen hienosti kiersinkin. 😀

  8. Sielähän on ollut ihan Talvisodan meininki, kun kaveria ei jätetty yksin makaamaan, vaikka oli taisto menossa. 🙂
    Maharottoman ylypiä susta oon! ♡

  9. Mahtavaa!
    Huh miten rankkaa tollasella helteellä on kisata varmasti.

    Hienoa ja oikein isot onnittelut! 🙂

    • Kiitos Hanna! 🙂 Tuli muuten tästä mieleen, että en oo päässy sun blogiin enää aikoihin. Ootko lopettanu sen kokonaan?

  10. Luin tämän postauksen eilen iltasaduksi enkä jaksanut puhelimella alkaa vääntää kommenttia, niin piti oikein erikseen vielä koneella tulla kirjoittelemaan. ONNEA taas mielettömästä suorituksesta tuollaisessa kelissä!! Meikäläinen tuupertui helteessä jo pelkästään puolimaratonin juoksemisen jälkeen ja sä pistelit pari muutakin lajia siihen kylkeen. Huikea nainen oot! 🙂

    • Kiitos! 🙂 Uinnissakin tuli muuten lämmin. 😀 Mutta mitä pitempi suoritus, niin sen alhaisemmilla sykkeillä mennään. Toki veekoolla tämäkin olisi pitäny mennä (juoksu ei menny), mutta pelkässä puolimaratonissa voin kuvitella sykkeiden olleen vk2. 🙂

  11. Aivan MAHTAVA suoritus, Onnea! Kiva seurata sun blogia ja lukea kuulumisia täältä.

    • Kiitos! 🙂 Nyt ei ollakaan törmäilty enää aikoihin, kun muutitte paikkakuntaa. Ennemmin nähtiin useammin. 🙂

  12. Kiitos onnitteluista! Ja samalla onnittelut takaisin. 🙂 Keli oli kyllä todella rankka. Itse kuvittelin että leikki jäisi kesken joko akilesjänteen tai astman takia, mutta kyllä tuo kuumuus oli lauantaina se suurin haaste. Itku ei ollut kaukana itselläkään ja kyllä se suurin voito kisassa saavutettiin siellä oman pään sisällä. Tsemppiä Kuopioon. Oma osallistuminen on vielä epävarmaa. Lokakuun Barcelonan täysmatka on etusijalla, joten katsotaan mikä on lääkärin tuomio jalasta.
    PS: Mahtavaa, että jäit auttamaan kanssakilpailijaa. Itsekkin näin matkan varrella monta tuupertunutta ensiapuporukan ympäröimänä, joten keli ikävä kyllä vaati veronsa.

    • Todella hienoa, että sait hyvän ja ehjän kisan tehtyä!! Ja että jalka kesti. Nopeesti se lokakuu vaan tulee, ja tietenkin on tärkeää olla silloin terve. Jos ei Kuopiossa nähdä, niin Vaasassa sitten loppukuusta. 🙂 Oli kyllä raskas keli, en yhtään ihmettele, että ensiaputeltta pursuili.. :/

  13. Ihanaa että sun uinti meni nyt hyvin! Kamalan kuuma kyllä oli. Mäkin keskityin koko kisan ajan vain juomiseen, loppuajasta viis. Hieno suoritus kaikilta jotka tuossa kelissä maaliin tuli!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta