Mäkivetoja ja miesseuraa

Teen kahdenlaisia mäkivetoja juosten. Jyrkkää rinnettä ylös, jolloin vauhti on hidasta ja pohkeet + reidet tulessa. Näitä tulee yleensä yksi viiden satsi, ja viimeisessä alastulossa reidet tärisevät jo melko kivasti. Näitä voi tehdä sauvakävellenkin, ja syke nousee siltikin korkealle. Näistä en tykkää, mulla on viharakkaussuhde Joupiskan hissikuilun kanssa. 😉

Toiset mäkivedot on nousevavauhtisia mäkivetoja loivemmassa mäessä. Näitä tulee sitten kaksi viiden satsia. Näistä jollain pöljällä tavalla tykkään! Vaikka tänään vähän ärsyttikin lähteä treenaamaan yksin, niin ei auttanu. Kaipasin kyllä vähän metsän hiljaisuuttakin.

Pyöräilin ensin alkuverraa maastopyörällä hiljaisessa metsässä. Mettäpolkuja ja kuntorataa 30 minsaa. Sitten kymmenen mäkivetoa, yhden vedon pituus 200m. Ensimmäisen viiden satsin lähdin ehkä vähän liian hitaasti, ja lopun vauhtien ero oli iso, enkä saanu sykkeitä niin ylös kuin olisin halunnut. Toisen viiden satsin aloitin erilailla, ja muutaman pykälän korkeammalle nousi viimeisessä vedossa syke. Silti olisin toivonu, että olisi noussu 5-10 pykälää korkeammalle. Nyt siis treenin maksimi oli vain 184. En tiedä vaikuttiko pyörä alla, kun yleensä pyöräilyn jälkeen juoksussa syke ei nouse samalle tasolla kuin ilman pyörää. Vaikka oli rauhallista PK1:llä. Tai sit jostain muusta syystä. Mä oon muuten aina ihmetelly tuota, että miksi pyörän jälkeen juoksussa syke ei nouse. Vaikka pyörää olisi vähän eli ei rasitusta nimeksikään. Kertokaa joku viisaampi!

Tässä maali. Mutkan jälkeen alhaalla lähtö.

On kiva huomata, että nuo mäkivedot sujuvat nykyään vahvemmin kuin samassa mäessä viime syksynä. 🙂 Kun olin lopettanu mäkivedot, niin nappasin vielä muutaman kuvan ja kävellessä autolle huomasin kaksi maastopyöräilijää kauempana tulevan mettästä ja ajavan mäkeä alas. Toisella Pyöräpoikien paita. Muutama metri myöhemmin olin melko varma, että olisin kuullut tutun äänen. Vaihdoin loppuverraa varten pyörän alle, ja lähdin perään. No enhän mä enää miehiä missään nähnyt, ja kiipesin sitten Joupiskan taakse kuntoradalle takaisin, kunnes kolmen kilsan päästä näkyi maastossa kaksi pyöräilijää. Perään mulle jotain ihan uutta polkua!

Ei ollu polku mikään ihan helppo, mutta niin vaan otin miehet kiinni. 😉 Vähän mä oon hyvä!! No joo, pysähtyivät tekemään miehiset asiansa, en mä niitä muuten olisi kiinni saanu. 😀 Veljekset kuin ilvekset ne siinä, ja loppulenkki olikin sitten hyvää seuraa! PItäiskin enemmän ajaa taas maastossa, niin meno olis vähän rohkeampaa. Kiitos miehet!

Mutta olihan hyvä treenipäivä, ja sai vähän päätä mettässä tuuletettua! 🙂

Todistettavasti nostin kymmenen kertaa sykettä. 😉 Mutta nousumetrejä ei oo kyllä hirveesti. 😀
Ninni

2 vastausta artikkeliin “Mäkivetoja ja miesseuraa”

  1. Tuon sillan jälkeen kun jatkat suoraa niin oot meillä 😉 Ja tiedätkö, kävin hinkkaamassa tuota hissiränniä viime viikolla ja samalla mietin miten sä teet mäkitreenit – nyt selkis 🙂

    • Näin mä olin uutta osoitetta laskeskellukin. 😉 Joo, näin mä teen. Se hissiränni on hirvee! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta