Newtonit ja arvonnan voittaja

Reppu on arvottu, ja suoritinkin arvonnan ihan perinteisesti. Näin facebookissa osallistuvat ovat samalla viivalla blogissa osallistujien kanssa. 🙂

Kaikki siellä.
Sekaisin koko konkkaronkka.

Polar repun voitti tällä kertaa alla olevan kuvan mukaisesti Kaisa Kekola. Onnea Kaisa! 🙂

Voittaja.
Voittaja.

Viime vuonna ostin ensimmäiset Newtonit, kun olin Joroisilla Finntriathlonissa. Keväällä käydessäni aktiivifysioterapiassa, Petri tutki suurnopeuskameroilla askellustani molemmissa kengissä, sekä Newtoneissa että Asicseissa, ja totesi mun juoksun näyttävän Newtoneissa paremmalta. Näin ollen pienemmät lenkit oon tehnyt niillä, ja välillä vaihtanu Asicsiin, lähinnä pitemmillä matkoilla. Nyt alkuviikostahan juoksin Newtoneilla ekan pitkikseni.

Sun City Triathlonin yhteydessä taas testailin Newtoneita jalkaani hyvän tarjouksen puitteissa, ja oikean koon puuttuessa päädyin ne samaan hintaan tilaamaan. Aikani mietin mallia, ja valinta oli loppujen lopuksi Gravity-malli, kun vanhempi kenkä on Distance U -malli.

Varvas alkaa olla hyvä. 🙂 Musta toki vielä, mutta tänään kävely onnistuu jo normaalisti. Lähes jokaisella askeleella varpaan olemassaolon muistaa, mutta enää pientä vihlausta. Kenkä jalas on helpompi kävellä.

Uudessa on viisi nystyrää päkiän alla, vanhassa neljä.
Uudessa on viisi nystyrää päkiän alla, vanhassa neljä.
Likainen vanha kenkä ja puhdas uusi kenkä.
Likainen vanha kenkä ja puhdas uusi kenkä.

Tämä päivä alkoi ihanan rauhallisesti, nukuin kymmenen tunnin yöunet lasten kanssa. Sain mun vitosluokkalaisetkin ysiltä sänkyyn, sen verran väsynyttä porukkaa oli. Kello herätti vasta 7.15, kun tytötkin menivät poikkeuksellisesti yhdeksäksi kouluun. Mä pyrin olemaan normaalisti töissä jo tuohon aikaan, nyt söin lasten kanssa kaurapuuroa yhtäaikaa keittiön pöydän ääressä. Päivä alkoi mukavasti, mutta nyt myöhemmin iltapäivästä nousi kyllä v-käyrä melkoisen korkealle, kun tajusin suunnitellun treenin jäävän taas välistä.

Keskiviikkona jäi treeni kokonaan välistä, eilen kävin uimassa ruokatunnilla. Tänään onneksi pystyn jo juosta tän varpaan kanssa, niin pääsen lenkille pojan kera. Eli ei ne omatkaan treenit aina onnistu, kun mies on työreissussa ja nuorimmaista lasta ei voi yksin pitkäksi aikaa kotiin jättää. 🙁

Ninni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta