Körttimaratonin puolikas 20.9.

1914 rakennettiin Lapualle körttiopisto Wanha Karhunmäki. Päärakennuksesta löytyy nykyään myös körttimuseo. Paikka on nykyään suosittu juhlapaikka, ja mm. siskon häät pidettiin viime kesänä tuolla.

No tänään siellä järjestettiin Körttimaraton. Mun oli alunperin tarkoitus lähteä Vimpeliin puolimaratonille, mutta vaihdoin sen Lapuaan, kun se on lähempänä. Ja sinne ehtis Jaana mulle kaveriksi.

Aamusta oli outoa, kun mulla ei ollu mitään ylimääräistä mukana. Lenkkivaatteet päälle ja palautusjuoma mukaan, that’s it.

Pientä alkuverraa, ja vähän sykkeet oli koholla, mutta jännitys oli ihmeen pientä. Suunnittelin lähteväni matkaan 5:30 min/km vauhtia, ja siitä sitten nostaa jonkin ajan päästä. Järkevästi siis kerrankin.

Jaanan oli tarkoitus lähteä askareshöntsä-vauhtia matkaan. 😀 Siis omien puheittensa mukaan alkuun mun vauhtia, mutta sitten tarvittaessa kävelee. Riippuu vaivaako varvas. Koira lähti mukaan, joten Jaana jäi startissa taka-alalle ja otti mut kiinni neljän kilsan kohdassa. Tuntui hyvältä, paljon paremmalta kuin meno edellisellä puolikkaalla keväällä. 4 kilsaa olikin 5:28-5:31 vauhtia, ja viides kilsa sitten 5:24. Vauhti oikeastaan vaihteli 5:14-5:36 välillä riippuen maastosta, että oliko laskua vai nousua. Viimeinen kilsa tuli 5:10 vauhtia.

Jaana laittoi aina ennen huoltopistettä vähän vauhtia lisää jalkoihinsa, ku juotti myös koiran. Sitten taas otti mut kiinni. Suunnilleen puolisen kilsaa meni aina huoltopisteen jälkeen, kun mut kiinni sai. Kunnon intervallilenkki. Huoltopisteitä oli kyllä tosi hyvin, 10.5 kilsan matkalla viisi kipaletta. 4,5 kilsan kohdilla otin urheilujuomaa, 10,5 kilsan kohdalla puolet geelistä ja toisen puolen 15 kilsan kohdalla. Sitten vielä urheilujuomaa 17,5 kilsan kohdilla.

Oli ihanaa juosta kaverin kanssa ja yrittää päästä omaan ennätykseen. Mulla ei ollu ketään kannustusjoukoissa, mutta Jaanan mies piipahti paikalla ja nappasikin tuon ylläolevan juoksukuvan yhdeksän kilsan kohdissa. 12 kilsaan asti juteltiinkin, mutta sen jälkeen vähemmän. Lonkankoukistajaa alkoi kiristää. Totesin jo alkukilometreillä yhdelle miehelle, että tien vasenta puolta juostaan 21 kilsaa, aiheuttaa kyllä helposti juoksijanpolvea tms. rasitusvammaa.

Jaanan juoksevan tutun miehen ottama kuva. Taitaa olla n. 15km takana.

15 kilsaa piippasi ajassa 1:21, ja totesin Jaanalle, että 1:54 vauhdissa ollaan. Tässä kohtaa rupesi saman jalan polveen sattumaan, ihan keskelle polvea, ei sisä- eikä ulkosyrjälle. Ja toisen jalan jalkapohjaan oli tullu rakko, päkiän alle. Tähän asti olikin tullu mukavasti, niin nyt sai ruveta tekemään töitä. 17,5 kilsan jälkeen oli pari kilsaa nousua, ja Jaana siirtyi pitämään vauhtia mun eteen, kun mun vauhti meinas tippua. Kääntöpaikalla lähdettiin laskuun, ja Jaanan jalat kipitti nopeampaa ja huikkaili vähän väliä mulle, että me mennään alamäkeen, tuu tuu. Nyt jälkikäteen, kun kattelen sykkeitä, niin ymmärrän, että miksi vauhtia ei vaan löytyny yhtään enempää. Sykkeet paukutti anakynnyksellä ja vähän yli. 183-184, ja vipan kilsan keskisyke oli 186. Vauhtikin toki jo 5:10-5:15.

Kyllä se maalikin sieltä lopulta eteen tuli, ja oman kelloni sammutin maaliviivan ylitettyä ajassa 1:52:30. Ajasta päättelin, että voisi olla ehkä vähän alimittainen reitti. Oma mittari näytti 20,72km ja Jaanan 20,74km. Varmaan pitävät aika hyvin paikkaansa, kun tien vierustaa ollaan juostu koko ajan ja vain kääntöpaikoilla ympäri. Ei siis mitään ihmeellisiä mutkia ja isoja taloja tms, jotka vois vaikuttaa gps:n dataan. Keskivauhti oli 5:25min/km oman mittarin mukaan. Jos tuon oman mittarin mukaan laskis 21,1 kilsan ajan, niin se olisi 1:54:32. Edellinen puolimaratonin ennätyksen oon juossun 2,5 vuotta sitten Porissa aikaan 1:55:20, mikä tarkoittaa 5:27min/km vauhtia. Ennätysvauhtia siis joka tapauksessa, oli sitten tasan matka tai vähän vajaa! 🙂

Virallisia tuloksia en vielä tiedä, mutta ei se kauas omasta ajasta heitä. Sijoitustakaan en tiedä. 60 nousumetriä tuli, eli oli siellä kuitenkin jotain nousuja. Ainakin näin pohojalaisen katsantokannasta. 😉 Reitti oli kuitenkin hieno, vaikka eestakaisin juostiinkin! Tykkäsin. Jaloissa tuntuu, sekä reisissä, että oikean jalan pohje on melkoinen puupökkelö. Eli kireempi tuo oikea jalka on, mikä loppukilsoilla vaivaskin.

Mitäs muutakaan palkinnoksi körttimaratonilta saa kuin körttipatsaan? 😉 Kiitos Jaanalle seurasta ja lopun vetoavusta! <3

Körttimaratonin puoliska 1:52:30, 5:25min/km, keskisyke 181.

Muoks: Hopeaa tuli ja virallinen aika 1:52:29! 🙂 Jaoimme Jaanan kanssa tuon kakkostilan, kun rintarinnan maaliin juostiin. 🙂 Lisäksi matka on kuulemma niin virallisesti mitattu kuin voi nykytekniikalla olla.

Ninni

10 vastausta artikkeliin “Körttimaratonin puolikas 20.9.”

  1. Onnittelut, on se vaan hianoo kun ajat paranee.

    Mää tykkään kans nykyään, että mitä lähempänä joku kisa tai muu tapahtuma mihin osallistuu on sitä kivempi. Helppo mennä ja tulla takaisin kotsaan. =)

    Tsemppiä taas treeneihin!

    • Kiitos!! 🙂 Oon tosi tyytyväinen, kun ei ollu tosiaankaan varmaa mihin vauhti riittäisi. Harmi vaan, että ei ollu virallisesti mitattu reitti ja näin ollen luultavasti alimittainen. En voi pitää tuota aikaani 1:52 uutena ennätyksenä, kun en oikeesti oo niin nopea. Mutta voinko tehä laskennallisen ennätyksen tuosta? Pikku, mutta ärsyttävä juttu! 😀 No vauhtia tästä kuten kympiltäkin hain, ja toivottavasti sitä saan kohti maratonia.

      Kiitos, ja samoin! 🙂

  2. Hieno patsas, voittaa perusmitalit 🙂 Noi ’väärän’ mittaiset reitit on kyllä aika kökköjä. Triathlonissa niihin nyt ehti tottua, mutta juoksukisassa sitä jotenkin odottais oikeaa mittaa. Vähän muuten hauskaa, että oli koira mukana kisassa, ei varmaan ihan kaikkien koirien kanssa onnistuis…

    • Tuli muuten perusmitali vielä lisäksi. 😀 Joo, niin on. Triathlonissakin pidän perusmatkan ennätystäni SM-kisasta saamaani aikaa, kun jos pyörä- tai juoksumatka on lyhyempi, niin luonto ei anna periksi pitää sellaisesta kisasta saatua aikaa ennätyksenä. 😀

      Meidän koirat ei olis ikinä voinu tulla kisaan mukaan. Ensinnäkin 10 kilsaa on aika maksimi, mitä jaksavat juosta ja toiseksi vanhempi koira laittaa ihan kunnolla jarrut päälle, jos vauhtia on liikaa. Siis pysähtyy, eikä liiku. Sit ku juoksee tarpeeksi hiljaa, niin sit juoksee mukana. 😀 Kuulemma tuo viiriäiskoira on juossu joskus mettällä 80 kilsaa. Kaks kertaa Jaana sen kanssa pysähtyi isommille tarpeille, mutta sitten taas vauhti jatkui. 🙂

  3. Sakke on tottunut juoksemaan pitkiä lenkkejä eikä ihan heti hyydy.
    Kerran olin edellisen koirani kanssa Vaasassa juoksemassa puolikkaan ja päädyttiin sanomalehteen kuvan ja haastattelun kera. Sain ihan kauhiat arvosteluryöpyt niskaani sana on vapaa -palstalla jutun julkaisun jälkeen! Siellä päiviteltiin kuinka oli eläinrääkkäystä juoksuttaa koiraa noin pitkää matkaa yms. Silloinenkaan koira ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä vaan oli tottunut juoksemaan yli 30km:n lenkkejä mun kanssa. Siltikin sillä riitti vielä energiaa mm. järsiä seiniä kotona. Oli eka ja vika snautseri meidän perheessä 🙂

  4. Onnittelut enkasta! Mielestäni ihan paras keino tikistää minuutteja pois ajasta, on taittaa puolikas mielekkään, henkilökohtaisen jäniksen seurassa. Alkumatkasta rupattelu hillitsee kaasuttamasta liian äkäsesti, matka menee puoleen väliin vähän kuin itsestään. Ja viimeisillä kilsoilla hyvästä kirittäjästä on paljon paljon stemppiä.

    • Kiitos! Ensimmäistä kertaa mulla oli jänis puolikkaalla ja oli kyllä loistava juttu! Täytyy jatkossakin testata tätä tapaa. 🙂 Toivottavasti saan kaverin myös maratonille, ettei tarvi juosta niin pitkää matkaa yksin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta