28km pitkis

Alunperin oli suunnitelmissa juosta maratonille valmistava treeni Tiinan kanssa yhdessä. Saman tyypin kanssa ollaan mietitty Kankaanpään maratonia ja saman tyypin kanssa ollaan juostu yhdessä Tukholma ja Berliini. Tiinan yllätti kuitenkin flunssa, ja yksin 27 kilsan lenkkiä on ärsyttävä taivaltaa. Niinpä huutelin blogin facebook-sivulla itelleni kaveria joko taivaltamaan koko lenkkiä tai osaa lenkkiä mun kanssa, tai vaikka pyörällä seuraksi. Ja mikä parasta, Eija lupasi lähteä koko matkaksi mun seuraksi!

Treffattiin klo 17 Joupiskalla, ja kierrettiin yhtenä lenkkinä koko matka. Mukaan juomapullovyö, geeliä ja puhelin. Päälle heijastinliivi, vaikka se kyllä lämmittää vähän liikaa, mutta illalla on jo pimeä. Niin, ja vielä uudet Skinsit trikootkin testiin! 🙂

Taivallettiin ensimmäinen kymppi mun vauhtia pk2-sykkeillä. Eija on nopeampi kuin minä, joten mun ei tarvinnu kertaakaan miettiä etteikö Eijan sykkeet olisi ok. Jos naisen puolimaraton taittuu 10-15 minuuttia nopeammin kuin mun, niin se jo kertoo jotain.

Kympin kohdilla jo alkoi oikeaa pohjetta kiristellä. Samaa pohjetta, joka oli puupökkelö puolimaratonin jälkeen kaksi viikkoa sitten. Geeliä yritin ottaa vähän maraton-tyyppisesti, ja ekan otin 40 minuutin kohdalla. Tai itseasiassa testasin Zipvitin geeliä nyt pitkällä lenkilläkin, kun on toistaiseksi ainut geeli, joiden jälkeen maha ei ole kuin ilmapallo. Ja kun Zipvitin koko on iso, niin otin aina puolet. Seuraava puolikas geeli 1:15 kohdilla. Ja viimeinen 1:50.

17km kohdilla ylämäessä rupesi sattumaan molempiin polviin. Tässä vaiheessa se ei vielä vaikuttanut vauhtiin. Kahdenkympin kohdalla taas vähän vauhtia lisää niin, että vitonen olis menny vauhtikestävyysalueella, mutta eipä sitä hirveesti pystyny ja 23-25 kilsat oli jo tosi kipeitä. Sekä pohje että polvet. Sykkeet tippui ja vauhti tippui, vaikka kuinka yritti käsilläkin ryhmittää ja saada lisää vauhtia. Vitosen keskisyke jäi siis alemmas, kun tähtäsin jonnekin 167-169 välille.

10km PK2 59:54, syke 157, vauhti 5:59.
10km AerK 58:40, syke 163, vauhti 5:52.
5km aerk/vk 29:29, syke 164, vauhti 5:53.
______
25km taittui aikaan 2:28:02, syke 161, vauhti 5:55.

Sitten loppuverra ja lopulliset numerot on 28km 2:49:04, syke 160, vauhti 6:02.

Loppuverran ekaa kilsaan menikin 7:51, kun sisälsi kävelyä ja jotain olematonta hölkkää. Sitten vielä kaksi kilsaa autolle, jotka yritin hölkätä. Polviin sattui ylämäet ja alamäet eniten, tasaisella oli helpompi ja yritin vähän ojanpientareellakin juosta. Pikkusen helpotti, mutta pohje oli ihan kivikova. Kolmeen kilsaan menikin sitten 21 minsaa aikaa. 27 kilsasta tulikin 28 kilsaa, mutta ylimääräinen kilsa oli myös loppuverraa. Kiitos Eija seurasta!! 🙂

Vähän jäi kyllä nyt huono maku suuhun. Liian vähän juoksukilometrejä alla. Liian vähän iskutusta jaloille. Edellisellä pitkiksellä (20km) puolet oli soraa ja puolet asfalttia. Nyt valitsin reitin niin, että asfalttia on koko matka ihan maratonia aatellen.

En oikeasti tiedä lähdenkö sittenkään maratonille. Ei olis tullu mitään eilen vielä juosta 14 kilsaa kipeillä polvilla. Polvet ei oo tänään enää kipeet, mutta pohje on kivikova. Zeropointin Hybrid-sukat jalassa palautumista varten, ja venyttelyä sekä rullailua.

En juossut eilen Newtoneilla, koska puolimaraton on niillä kyllä tällä hetkellä mulle maksimi. Juoksin Asicsen DS Trainereillä eli noilla kuvan liloilla. Tänään sain ajatuksen, että olisko Nimbuksissa kuitenkin enemmän vaimennusta? Tulisko niillä polvet kipeeksi.. Painavammat ne on, mutta oisko sillä väliä.. Mun Nimbuksissa on kyllä vielä hyvät vaimennukset jäljellä, mutta en oo juossu niillä yli vuoteen ollenkaan. Ei ne toki paljon erilaiset jalkaan oo kuin DS Traineritkään.

Täytyy nyt miettiä ja punnita vaihtoehtoja. Maraton, puolimaraton vai ei mitään. Siinä melkein vaihtoehdot Kankaanpäähän, joka on kahden viikon päästä 18.10.

Aika moneksi päiväksi löytyy näistä pusseista ruokaa. 😉 Perunaa ja kasviksia. Arvaatko tarkemmin?

No perunaa, punajuurta, porkkanaa ja lanttua! 🙂 Ei ole käyty äitin kasvimaalla, vaan Sannan kasvimaalla. Moneksi kerraksi näistä safkaa meidän perheelle. 🙂

Ninni

6 vastausta artikkeliin “28km pitkis”

  1. Kiitos itsellesi lenkkiseurasta :)! Uudet maisemat ja sopiva tahti oli just hyvä tuolle perjantaille. Tsemppiä Kankaanpään pähkäilyyn!

    • On kyllä kiva välillä juosta eri maisemissa, vaikka olikin melkein kuuden kilsan suora välillä. 😀 Kiitos! Joko meen testaamaan tai sitten en, en tiedä vielä.

  2. Voi meitä perhanan jalkavaivaisia! Kaikilla jotain kremppaa. Mullakin iskee aina 11 km kohdalla vasemman polven taakse ja ulkosyrjään kipu, joka pahenee askel askeleelta, eikä se lupaa hyvää Kankaanpään puolikasta ajatellen. Oon putkirullaillu, pyörittäny jalan alla golfpalloa, venyttäny ja voimistanu, juossu lyhyitä matkoja ihan vaan jalkoja ärsyttääkseni ja silti mietityttää, että kestääkö jalka. Eka puolimaraton ikinä, enkä halua missata sitä! Sovin itseni kanssa noin kuukausi sitten, että nyt treenaan, huollan ja syön järkevästi ennen puolikasta, niin p*skat, karkkia menee silkkaan epäröintiin ja kipuv*tutukseen enemmän kuin ikinä. Oma fyssari lupasi teipata jalkaa kinesioteipillä tai jollain ennen starttia, toivon hartaasti, että siitä on apua. Tällä hetkellä kaikki aikatavoitteet on murentuneet omassa päässä ja tavoitteena on vaan pystyä juoksemaan koko matka.

    • Katri, venytä pakaraa, takareittä ja reiden ulkosyrjää, ja rullaile niitä auki. Mulla on ollu samat kohdat kipeenä aikoinaan, ja lopulta kipeytyi jo 3 kilsan kohdilla. Ei kiva ollenkaan! 🙁 Toivottavasti pääset juoksemaan puolikkaan kivuttomasti ja vielä toivomaasi vauhtia. Tsemppiä näille 1,5 viikolle!! Mulle puskee nyt flunssaa päälle, joten jos ei jalkavaivat peruuta maratonia, niin sitten flunssa. Saas nähdä.

    • Kiitos tsempeistä, mä yritän tehdä kaikki mitä vaan voin ja keksin. Saako samalla syödä suklaata, kun putkirullailee? 😉 Toivotaan nyt, ettei flunssa saa susta otetta pahemmin. Mä oon kiertäny kaukaa kaikki flunssaiset ihmiset. Pelottaa, etä kuitenkin ehdin saada jonkun pöpötaudinkin vielä. Kaikki pirut kun maalaa valmiiksi seinille, niin sitten ei iske mikään tauti eikä kipu! 🙂

    • No kyllä suklaata pitää välillä syödä, että mieli ja kroppa palautuu. 😀
      Meillä lapset on kipeinä, joten heiltä usein nappaan taudit. Ei auta. Mutta toivotaan, että menee nopeasti ohi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta