9kk edessä

Normaali odotusaikahan tuo 9kk on, monellekin. No tällä kertaa seuraavat yhdeksän kuukautta ei mene mahaa ja vauvaa/vauvoja kasvatellessa, vaan mielellään mahaa ja kroppaa tiivistäessä ja tähän asti eniten treenatessa. Täytyy toivoa, että paikat kestää ja heinäkuussa on edessä ironman. 3.8km uintia, 180km pyöräilyä ja 42.2km juoksua. Hotellihuone on jo varattu. Samassa hotellissa yöpyy kaksi muutakin suomalaista tulevaa ironwomania. 🙂

Elin viime viikonloppuna Barcelonan Ironmanissa hyvinkin vahvasti mukana muutaman ensikertalaisen suorituksia seuratessa. Tänä yönä puolestaan on edessä täysmatkan MM-kisat. Lämmintä Havajilla on 30-35 astetta, ja olosuhteet ihan erilaiset mihin Suomessa on totuttu. Märkäpuku on uinnissa kielletty, meren elävät näkyvät kirkkaan veden ansiosta uinnissa. Pyöräillään kuumassa ja kosteassa, kovassa tuulessa, laavakentillä. Juoksu jatkuu samanlaisissa olosuhteissa, kuumaa, kosteaa ja pitkää puuduttavaa nousua. Näin olen lukenut ja kuvista bongaillut. Kilpailussa mukana on 10 suomalaista, mahtavaa!

2031 Kasurinen Tatu M25-29
1233 Laamo Ami M40-44
835 Einio Markus M45-49
921 Nissinen Juha M45-49
2237 Pentikainen Pasi M45-49
281 Fallenius Erik M60-64

2218 Pienimaki Jasmine Catrine F18-24
2114 Kasurinen Maria F25-29
2146 Vahtera Mirka F25-29
1951 Koivula Venla F30-34

Ironmanin kilpailijaseuranta on muuttunut. Jotain hyvääkin siihen on tullut, mutta kyllä se takkuaa edelleen ja paljon. Nyt pystyy seuraamaan missä kukakin pyöräosuudella menee.

Jonkin aikaa vielä valvon ja katson, ja sitten nukun pätkän ja taas katson. Mieletöntä kyllä seurata mm. Venlan menoa!

Sitten omiin treeneihin. Ei syksyä ilman noidannuolta. 🙁 Onni onnettomuudessa, että se ei tullut tänään keskiselkään, vaan lapojen kohdalle. Näin en ole täysin toimintakyvytön. Hengitys välillä salpaantuu, mikä ei oo mukavaa, mutta liikkua pystyn ja suorana. Vasemman lavan ympärys on tosin ihan kireä ja pullottaa. Seurana nytkin kauratyyny. Mutta kävin silti pyöräilemässä ja se onnistui hyvin. Alkaa olla illat vaan pimeitä jo. Onneksi on pyörässä hyvä valo.

No viikon päästä pitäis olla se Kankaanpään maraton, ja vähän on ollu hankaluuksia, enkä vieläkään oo varma pääsenkö starttaamaan. Tiistaina kurkku oli ihan järkyttävän kipeä, mutta keskiviikkona onneksi jo parempi. Torstaina uskalsin vähän pyöräilemään ja perjantaina testasin Nimbuksia kympin juoksulenkillä ja tänään taas pyöräilin. Keskiviikkona mun jalkoja hierottiin ekan kerran 1,5h. Yleensä siinä ajassa hierotaan koko kroppa, mutta orastavan flunssan takia keskityttiin jalkoihin ja jätettiin yläkroppa rauhaan. Tunti takajalkoja ja puoli tuntia etujalkoja. Oli kyllä jo aikamoinen ero siinä vaiheessa, kun toista jalkaa oli käsitelty puoli tuntia, ja toinen edelleen nesteinen pötkylä. Vähän perjantain juoksussa keskiviikon käsittely tuntui, mutta ei pahasti.

Oon uskaltanu treenata parin päivän tauon jälkeen, vaikka aivastelen ja kurkkukin vähän tukkoinen on. Mutta ei oo tullu kunnolla tauti päälle. Joten kuulostellen ensi viikko vielä menee.

Vaikka maraton onkin epävarma, niin muuten oikein hyvä fiilis. 🙂

Eilinen juoksu näissä sateisissa ja syksyisissä tunnelmissa.
Ninni

2 vastausta artikkeliin “9kk edessä”

  1. En kestä toi alla oleva kuva koirista on niin hauska XD. Mielenkiinnolla jään seuraamaan miten sun matka kisoihin etenee:)

    • Joo, tuli vähän mettässä kuuma. 😀
      Kiva, toivottavasti hyvin ilman ongelmia. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta