Joulukalenterin 14. luukku, Kimmo Tuunanen

Joulukalenterista saa tänään avata neljännentoista luukun. Tämän blogin kalenterista kurkistaa seurakaveri Kimmo Tuunanen. Kimmo on napsinut SM-mitaleita niin triathlonissa kuin pyöräilyssä. Viimeisin suomenmestaruus tuli tänä kesänä puolimatkan Finntriathlon kisasta Joroisilta ajalla 4:27. Kimmo muistuttaa miten tärkeää on opetella kuuntelemaan omaa kroppaa. Kiitos Kimmo! 🙂

Kehon kuunteleminen

Nykyään on paljon tarjontaa erilaisille kuorimituksen seurannan mittareille, jotka mittaavat kehon kuormitustilaa ja valmiutta vastaanottaa harjoituksia (mm. Checkmylevel ja Omegawave). Sykemittaritkin osaavat ilmoittaa harjoituksen jälkeen tarvittavan palautumisajan. Myös aktiivisuusrannekkeet ovat apuna kiireisen kuntourheilijan arjessa. Kaikki mittarit ovat ainakin kestävyysurheilijan alkutaipaleella avuksi ja voivat auttaa myös valmentajaa ymmärtäämään urhelijan rasitustasoa. Kaikkein tärkeimpänä asiana pidän kuitenkin, että urheilija oppii kuuntelemaan ja tulkitsemaan oman kehonsa reaktioita.

Aloittelevana kestävyysurheilijana aamusyke ja ortostaattinen reaktio olivat vakiorutiinejani, joilla seurasin palautumiseni tasoa ja kertynyttä rasitusta. Olin näissä rutiineissani joskus liiankin tunnollinen ja luotin liiaksi aamun lukemiin. Opin kuitenkin ajan kanssa kuuntelemaan ja tulkitsemaan enemmän kehoni reaktioita ja harjoituksen vastetta. Monesti saatoin yllättyä harjoitusta tehdessä, että lenkki kulkeekin ihan hyvin, vaikka tehdyt mittaukset kertoivat aivan muuta. Päinvastaisia tilanteitakin toki oli ja syvistäkin ylikuntokuopista ollaan kavuttu ylös.

Olen tehnyt elämäni parhaita suorituksia silloin, kun olo on ollut aamulla aivan karmea. Sydän hakkaa ja jaloissa ei tunnu olevan voimaa ollenkaan. Joskus pyöräilijänä jätin melkein aamulenkin jälkeisen huonon fiiliksen vuoksi kisat väliin. Iltapäivällä kisassa vauhti oli kuitenkin kesän parasta. Toinen esimerkki voisi olla SSU-Triathlonin järjestämä duathlonin SM-kisa, jossa pyöräosuudella sykemittari näytti hurjia lukemia ja niillä sykkeillä ei missään tapauksessa olisi pitänyt jaksaa maaliin asti. Olin ollut kynnystestissä noin kolme viikkoa ennen kilpailua ja oletuksena oli, että kynnyssykkeet olivat melko tarkat. Jatkoin kuitenkin pyöräosuudella samaa kovaa tahtia, vaikka sykeet olivatkin korkealla. Tuntemus oli siinä vaiheessa kuitenkin vahva ja jalka tuntui toimivan hyvin. Pääsin maalin asti ilman notkahdusta vauhdissa. Kilpailutilanteessa kehon reaktiot voivat olla siis varsin yllätyksellisiä. Kilpailujännitys, olosuhteet, matkustaminen, lämpötila, stressi, ravinto jne. vaikuttavat kaikki kehon toimintaan. Niiden tulkintaan oma kokemus ja tuntemus on kaikkein paras mittari.Varsinkin pitkillä matkoilla kilpailtaessa olisi tärkeää osata tulkita kehon reaktioita oikein. Usein fiilikset vaihtelevat ja eteen tulee vaikeita hetkiä. Niiden yli kyllä pääsee, kun vain luottaa omaan tekemiseen. Pidän kaikkein tärkeimpänä asiana kilpailuun valmistautuessa sitä, miten kehon reaktioita pystytään tulkitsemaan. Tekisikö vielä ennen kilpailua kovia vetoja, vai pitäisikö vain levätä. Varmasti moni on tämän asian kanssa paininut. Itse luotan näissä tilanteissa tuntemukseen, joka lenkillä syntyy. Joskus kroppa tarvitsee kunnon herättelyä ja joskus on vain hyvä levätä.

Suosittelen kaikille harrastajille oman kehon kuuntelun kehittämistä. Oli sitten kyseessä uuden teknologian laitteet, aamusykkeet tai vakiolenkillä koetut tuntemukset, niin tärkeintä on kirjata näitä fiiliksiä ja tuntemuksia harjoituspäiväkirjaan. Harjoituspäiväkirjaa selailemalla voi jälkeenpäin oppia ymmärtämään mistä oli kyse. Toki näistä on hyötyä myös kokeneemmillekin urheilijoille, koska harvoin harjoittelussa kaikki menee ihan nappiin. Seuraava harjoitusjaksoa suunnitellessa on myös tarpeen arvioida edellisen jakson onnistuminen ja fiilikset.

Lopuksi vielä paras käyttämäni kuormitusmittari: kävele päivittäin portaat ylös ja kuulostele miltä tuntuu. Hakkaako sydän, miltä tuntuu jaloissa, montako porrasta menee kerralla. Itsellä tämä mittari on osoittautunut parhaaksi ja luotettavimmaksi.

Tsemppiä kaikille reeneihin ja levollista Joulua!

Kimmo Tuunanen

Ninni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta