Lepoviikko takana

Lepoviikko takana, ja taas innolla odotan uutta treeniviikkoa. Energiaa on, toisin kuin viime sunnuntaina, kun lepoviikko oli tervetullut. 😉 Tällä viikolla tuli hiihdettyä neljästi, kaksi omaa treeniä ja kaksi puolestaan lasten kanssa, pari uintitreeniä, juoksu- ja voimatreeni.

Mä pyrin siihen, että jos muksut kysyy mua johonkin liikuntajuttuun mukaan, kuten nyt hiihtämään, niin lähden aina. Viikonloppuna olin sekä pojan että tytön kanssa. Mukavat lenkit tehtiinkin, lapsen omaa vauhtia ja jaksamansa matka.

Juoksulenkillä ei tuntunut lonkankoukistajassa yhtään, jee vihdoin!! Edellisestä täysin kivuttomasta juoksusta tai juoksun jälkeisestä kivuttomasta olosta on jo 2,5 kuukautta aikaa.

Eilisaamun seuran uintivuorolla tuli eteen uusi tilanne. Jouduin 25m starttiin uimarityttöä vastaan. No ensimmäinen kerta telineestä hypäten, ja eihän siitä hyvää seurannu. 😀 Melkein mahalleen ja pohjia myöten. Toinen lähtö sitten tutummin altaasta suoraan, niin oli vähän helpompi meikäläisellekin. Mutta enhän mä silti tytölle pärjänny, menojaan meni. 😉

Testasin starttien jälkeen hypätä altaaseen kerran vielä, ja siinä olikin sitten lasit silmillä. Niin joo, ja aika tais olla n. 21 sekunttia.

Tänään 2,5 tunnin hiihtolenkille sain seuraa Jyväskylästä asti Kaisasta. No ei Kaisa mua varten Seinäjoelle tullu kuitenkaan, mutta lenkkitreffit saatiin sovittua.

Näitä arkipyhiä voisin kyllä ottaa kalenteriin vaikka joka toinen viikko, kun saa aina niin kivasti silloin treenattua. Mutta nyt ne on loppu, ja tavalliset ehjät viiden päivän työviikot alkaa taas. Mutta arkia on arkea, mukavaa kuitenkin.

Ninni

7 vastausta artikkeliin “Lepoviikko takana”

  1. Taas tulee jostain syystä minun kommentistani näkyviin vain eka lause.

    • No höh! 🙁 Lähteekö se viesti enteristä, vai kirjoititko pitemmästi ja vain pätkä tulee julki? Onpa harmi! Testaas nyt vielä muutamaan kertaan. 🙂

  2. Vääränlaiset hymiöt poistaa mun viesteistä kaiken hymiön jälkeisen osan, oon joskus huomannu. Kännykällä naputtelemalla täytyy ainakin hymiö tehdä ihan perinteisin menoin, jos haluaa sellaista käyttää. Ja mä ainakin käytän. 🙂 🙂 🙂
    Lonkankoukistaja varmaan tykkää hiihdosta, luulisin. Toivotaan, että typerät kivut hellittää ja voi taas treenata miten haluaa ja niin paljon ku haluaa. Voihan uinti. 🙂 On se ihan eri asia startata vedestä kuin hyppäämällä. Eikös jotkut triathlonstartitkin tehdä laiturilta hyppäämällä? Muistelen nähneeni jonkun kuvan sellaisesta startista. Jestas, että mä pelkäisin hukkuvani sellaiseen heti sinne massan alle! Ja varmaan hukkuisinkin johonkin mutaan.

    • Aika jännä tuo hymiöistä johtuva viestin katkeaminen, kiitos Katri tästä tiedosta! 🙂 Lonkankoukistaja todellakin tykkää hiihdosta!! Se oli myös yksi syy miksi niin kovasti odotin hiihtokauden alkua.

      Vuonna 2013 Kuopiossa toiselle kierrokselle lähdettiin joko pää edellä tai jalat edellä, mä valitsin pää edellä -kaistan ja siitä onkin sitten kisaraportissa hyvä kuvakollaasi. 😀 Ja noita startteja on tosiaan, ite en sellaiseen kisaan oo vielä eksyny. Taitaa Suomessa suurin osa olla rannalta.

  3. Kokeilenpa vielä kerran pätkiikö viesti. Jätän nyt nuo hymiöt pois. Mahtavan näköiset hiihtokelit siellä. Nauti! Olen kade. Kyllä hiihto vaan on niin mukavaa ja monipuolista liikuntaa.

    • Nyt onnistui, hienoa!! Sun pitää jatkossa käsin näpytellä sitten hymiöiden merkkejä, jos se on todellakin se syy. Mä nautin, hiihto on kyllä loistava talvilaji. Pystyy tekemään pitkää treeniä jäätymättä ja rasittamatta jalkoja liikaa. 🙂 Tuo vaihtelua kesään tämä laji. Toivottavasti sielläkin pääsee kohta kunnolla hiihtämään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta