Summissa sumussa

Poroajelua, Isac Elliotin keikkaa, Levillä vierailua.. Siitä oli keskiviikko tehty.

Hiihdin sillä aikaa, kun tytöt olivat kaverinsa kanssa Levin rinteissä. Lähdin ihan summissa hiihtämään, ja lopulta päädyin Rautuskylään. Ärsytti lukuisat mainoskyltit puissa ladun varrella. Kahvilaan 3km, 2,5km, 2km, 1km, 700m, 500m, 200m.. Arvatkaa kävinkö, en! 😀 Sen verran kaikki mainokset ärsytti, mutta kun kahvilan pihaan päädyin, niin ymmärsin. Sehän oli oikeasti kylä ja tien varressa oleva kahvila. Ei mikään pelkkä hiihtäjien ja moottorikelkkojen ulottuvissa oleva latukahvilamökki, jossa ei ole sähköä. Vaan oikeasti ihan talo, joskin ei mikään hieno. Kyllä oli eroa Ylläksen maisemiin, sen verran hienoa on kansallispuiston maisemat ja tää mahtava latuverkosto.

2h 42min, 29.9km, keskisyke 138 ja keskivauhti 5:27 min/km. Nousumetrit 180.

Tänään oli tosi sumuinen päivä ja plussa-asteitakin näytti mittari. Hyppäsin moottorikelkan kyytiin ja miehen kanssa lähdettiin heittämään lenkki. Kiepsastiin Ylläksen huipun kautta, ja siellä näkyvyys oli ihan nolla. Pelottavaa mennä rinnettä ylös ja alas, kun näkyvyys oli todella huono. Visiirit jäätyi, joten ne oli nostettava naamalta pois ja sitten oli naamaan kylmä. 😀

Päästiin vaan turvallisesti alas. Kiva reissu oli, vaikka ei se niin mun juttu ookaan tuo vauhti. 60km/h on täällä maksiminopeus, ja se tuntuu jo oikeasti kovalta vauhdilta. Ja uutisissa oli, että joku oli ajanut tutkaan 135km/h. Ihan älytöntä vauhtia, en voi ymmärtää. Mutta meni tuolla mettässäkin porukka lujaa.

Hiihtolenkki suuntautui Kellostapulinkuruun, josta sain blogin lukijalta vinkin. Tarkoittaa punaista ja mustaa latua, mutta mustat enimmäkseen ylämäkeen. No enhän mä siinä kohtaa tajunnut kuinka ylhäällä tuo kuru on ja mikä on sumu siellä..

Yllä oleva kuva on matkan varrelta Kellostapuliin. Olisi hienot maisemat, jos näkis. 😉

Kun kuru läheni, niin varoiteltiin lumivyörystä ja näkyvyys oli koko ajan huonompi.

Lopulta mun oli pakko pysähtyä miettimään, että mitä teen, kun en nähny missä latu meni. Alla olevassa kuvassa keskellä lähtee luultavasti nousu eteenpäin ja oikealla menee lumen peittämät portaat. Ehkä. 😀 Totesin, että turvallisempaa on pyörtää, koska kartan mukaan tulee jyrkkä nousu ja sitten jossain kohtaa laskukin.

Ei ne näkymät toiseen suuntaankaan hyvät ole, mutta näkee sentään eteensä. Alla oleva kuva on siis samasta kohtaa kuin ylläoleva kuvakin, tämä vain alaspäin.

Lopulta tuli muutokset reittiin, ja olin suunnitellut, että pääsen valaistuille laduille kurun jälkeen. Nyt tulin sitten ensimmäisen mustan laskuni alas, kun suuntasin Kesängin keitaalle. Huh ja huh, pysyin pystyssä, mutta auraten sai laskea suurimman osan matkasta. 😉

Lopulta lenkki kutistui ja ehdin juuri valoisaan aikaan ladulta pois. Mutta toisaalta ei lyhyt lenkki haitannu ollenkaan, sen verran on jo hiihtokilsoja takana, että kropassakin tuntuu. Ja mun suksi ei pitäny ollenkaan, kun ei ollu mukana liistereitä plussakeleille. Eli tasapökkää tasaiset ja laskut, pienetkin ylämäet oli vaihdettava luistelutyyliin. Nyt olis ollu tarpeen luistelutyylin sukset, niin ei olis tarvinnu huolehtia voitelusta.

1h 27min, 16.4km, keskisyke 135 ja keskivauhti 5:21min/km. Nousumetrit 225.

Huomenna taitaakin sitten olla tämän talven viimeinen hiihtolenkki. Kotona ei enää hiihtämään pääse.

Auringosta sateeseen

Eilen oli upea aurinkoinen sää. Pakkasta tosin aamulla 18 astetta, mutta hiihtäessä huomasi kuin aakeet laakeet suot oli kylmiä ja kuinka huipuilla lämpöisempää.

Piti pukea vähän lämpöisemmin, ettei lenkillä tuu kylmä. Ja toisena päivänä uskalsin jo punaisillekin laduille ja kiipesin mm. Totovaaran päälle Haavepalolle. Mielettömän upeet maisemat oli! Kuvassa loistaakin Ylläksen rinteet. 🙂

Suksi ei luistanu samaan malliin kuin edellispäivänä, ja keskivauhti olikin 30 sekunttia hitaampaa per kilsa kuin edellispäivän lenkillä. Toki oli vähän haastavampaakin latua, mutta ei mitenkään hirveesti nousumetrejä. Tai on, jos vertaa kotilatuihin. 😀

4h 8min, 42.5km, keskisyke 148 ja keskivauhti 5:50 min/km. Nousua 375m.

Myös rinteessä oli kaunista ja näkyi kauas, kun edellispäivän pilvet oli poissa. Nämä vinokuvat jääköön vinokuviksi, kun niissä on kuulemma arttia. 😀 Taidekuvia siis. 😉

Tänään tulikin lunta sitten ihan kunnolla. Ladut olivat ihan tukossa, ja kiersin päivällä tunnin lenkin tasaisella nevoilla auraten latua itselleni. Sitten totesin, että riittää. 😀

1h 2min, 9.5km, keskisyke 139 ja keskivauhti 6:40 min/km. Nousua nolla metriä.

Illalla lähdin valaistulle ladulle hiihtämään 15km. Aattelin hiihtää 20km, mutta yksin keskellä ei mitään oli vähän pelottavaa. Joka puolella pimeää, ainostaan ladun valot ja yksi pelokas mielikuvituksellinen hiihtäjä eli minä. Käännyinkin jo Tunturijärveltä takaisin kohti Yllästä ja vauhtikin oli vähän kovempaa, ettei kukaan vaan ylämäissä tuu mettästä mun kimppuun. 😀 Latuja ei oltu ajettu, mutta ne oli hiihdetty auki. Keskisyke pysyi alamäistä johtuen hyvin peekoolla, vaikka ylämäissä nousikin veekoon puolelle.

1h 17min, 15.1km, keskisyke 151 ja keskivauhti 5:10 min/km. Nousua 200m.