Hyvää, mutta väsynyttäkin menoa.

Mulla vaikuttaa pitkät juoksulenkit aina kroppaan melkoisesti, ja niin nytkin. Maanantaina iltana olin ihan väsynyt, menin nukkumaan jo kasin jälkeen. Ennen lapsia. Tosin heräsin aika monta kertaa alkuillasta, mutta kymmenen tuntia tuli unta palloon. Tiistain treeni meni hyvin, sain seuraa Sannasta. Keskiviikkokin sujui hyvin, sain seuraa Jaanasta, mutta eilinen yksin tehty treeni ei sitten enää sujunutkaan.

Kuva kahden vuoden takaa, Kotivinkki-lehden kuvauksissa. Minä ja Jaana.

Piti nostaa sykkeitä maastopyörällä, ja ne ei noussut. Ensinnäkin mun on vaikea maastopyörällä niitä nostaa, jos ei oo ylämäkeä tai kovempaa seuraa, jonka mukana on pakko pysyä. Toiseksi talven pitkien ja mukavien pk-lenkkien jälkeen on kovin vaikeaa lähteä nostamaan vauhtia aerobiselle kynnykselle tai veekoolle. Hetkellisesti sykkeet nousee, mutta en saa niitä siellä pidettyä.

Treeniviikko painoi jaloissa ja oli vähän väsynyt fiilis. Kun sykettä ei saanu pidettyä ees aerobisella kynnyksellä, niin en yrittänytkään veekoota. Jätin treenin kesken ja lähdin kotiin, suihkun kautta nukkumaan. Nukahdin puoli ysin jälkeen ja nukuin kymmenen tuntia. Tänään heräsinkin pirteämpänä. 🙂

Juoksemassa uinnin sijaan, mutta tässä kuvassa on jotenkin kiva tunnelma. Minä ja Sanna.
Juoksemassa uinnin sijaan, mutta tässä kuvassa on jotenkin kiva tunnelma. Minä ja Sanna.

Tarkoitus oli pitää tänään lepo, ja huomenna aamusta juosta 20km ja sen jälkeen lähteä Tampereelle muutamaan kauppaan ja uimaan. Mutta aamuisin mulla menee lenkeillä tunnin verran, että syke löytää paikkansa. Niin pyörä- kuin juoksulenkeilläkin. Se on aina korkeempi ja tulee jossain kohtaa alas ja jotenkin herään päivään, ja menokin alkaa tuntua paremmalta. Niinpä päätin tehdä ohjelman vastaisesti ja juosta jo tänään illalla ja niin saan aamulla nukkua ja lähteä ajoissa Tampereelle.

Minä ja Eija.
Minä ja Eija.

Sain seuraa Eijasta. Eija on nopeempi juoksija, niin hän suunnitteli reitin ja mentiin mun sykkeiden mukaan. Eka kymppi pk1-sykkeillä, vitonen pk2-sykkeillä ja vitonen aerobisella kynnyksellä (n. 163). Oon kyllä nyt tyytyväinen juoksuun, se tuntuu helpolta ja mukavalta.

20km, 1:55:59, keskivauhti 5:47min/km, keskisyke 156.

Melkoinen kaveritreeniviikko, jee!! Hyvää viikonloppua!! 🙂

Ninni

6 vastausta artikkeliin “Hyvää, mutta väsynyttäkin menoa.”

  1. Voi miten mahtava, energinen ja inspiroiva blogi sinulla on! Juuri vahingossa tänne eksyin ja lueskelin hetken, tuntui tutulta. Vaan niimpä huomasin että kotikaupungista kirjoittelet ja aloimpa miettimään josko ollaan muutamana sunnuntaina nähtykin altaassa, lasten kanssa? 🙂 Valtavasti tsemppiä upeaan tavoitteeseesi! Olet esikuva!

    • Voi kiitos Tiina! 🙂 Kappas, on kyllä pieni maailma!! Siellähän me ollaan oltu polskuttelemassa, huomenna tuunkin näillä näkymin kahdestaan pojan kanssa. Nyppää hihasta, niin tiedän kuka oot. 😉

    • Mä en pääsekkään huomenna! Poika tulee mummin kanssa. Opiskelen urheiluhierojakoulussa ja nyt on viikonloppu opintoja täynnä 🙁 Ehkäpä törmäämme joskus muuten!

    • No voi harmi! Mutta onneksi sait mummin hätiin. Hei, jos tarvit hierontaan testityyppiä, niin oon kyllä aina valmis. 😉

    • Palaan asiaan! Näin kestäviä lihaksia ei lähipiirissä ole! Ehdottomasti kun urheiluhieronta tulee paremmin tutuksi, otan yhteyttä 🙂 Nyt klassisella puolella vielä.. Tsemppiä harjoitteluun 🙂 Lepoviikko tulee varmasti tarpeen nyt näin rankkojen harkkojen jälkeen. Huh, hengästyttää lukeakin 😀

    • Joo, ehdottomasti ota yhteyttä, kun oppilasta tarvit. 🙂 Nyt mäkin tiiän kuka oot, kun näin kenen lapsen kanssa mummi oli matkassa. 😉 Kiitos! Lepoviikko tosiaan tulee tarpeeseen. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta