Onko elämää ironmanin jälkeen?

Palaan ensin kisaa edeltäviin päiviin. Yllättävän paljon tuli oltua jalkojen päällä ennen kisaa, ja lauantaina tämä asia nosti stressitasoa. Vaikka ei erityisesti shoppailtu ja kierrelty paikkoja, niin pakollisten asioiden hoitamisen lisäksi syöminen vaati kulkemista. Pelkäsin, että kävelinkö liikaa, kun sunnuntaina pitäisi olla fressit jalat. Lauantainakin tuntui aiemmin vaivanneessa pohkeessa jokainen kävelyaskel, mutta yritin vain olla miettimättä asiaa. Lisäksi maha oli vähän outo, mutta laitoin jännityksen piikkiin.

Kaksi viikkoa ennen reissua nukuin huonosti, mutta onneksi kisapaikalle päästyä tuli parhaimmat unet pariin viikkoon. To-pe ja pe-la sain nukuttua hyvin. Ja vielä ihan sikeesti kisaa edeltävänäkin yönä, vaikka tietenkin lyhemmin. Oon tosi herkkäuninen, ja mies kun ei kuulemma ollu saanu nukuttua la-su yönä, niin ei ollu ees silmiä uskaltanu avata. 😀

Ironmanilla kannattaa varautua siihen, että varusteiden vieminen kestää pitempään, mitä kuvittelisi. Ettei mene hermot. Tämä oli oikeastaan ainut, kun hermo vähän kiristyi lauantaina. Olin kuvitellu, että saan levättyä jostain iltapäiväkahdesta eteenpäin hotellilla, mutta olinkin hotellilla vasta neljältä. Ja ku oli sellainen fiilis, että olin ollu jalkojen päällä ihan liikaa to ja pe.

Niin ja mukana olevan porukan pitää ymmärtää, ettei kilpailija tee kaikkea mitä he. Mä notkuinkin pe ja la illalla hotellilla, kun mies, Sanna ja Sannan mies kiertelivät kylällä.

Kuumuus vei ruokahalua, ja mietitytti, että onko syöny tarpeeksi sunnuntaita aatellen. Lauantaina ei safka maistunu enää ollenkaan.

Ei muuten V800 akku kestäny koko sunnuntaipäivää. Maratonin 32 kilometrin kohdalla GPS meni pois päältä, ja sen jälkeen ei näkyny enää vauhteja ja matkaa. Sykkeet kyllä ja aika. Eli vähän nopeempi ois pitäny olla.

Mitä teen toisin ens kerralla? Otan mukaani gluteenitonta pastaa ja vedenkeittimen, jolloin ei tarvi pyöriä ympäri kaupunkia ettien sopivaa ruokapaikkaa tai elää ranskalaisilla kisaa ennen.

Jos ottaa huoltopisteestä geelin ja banaanin puolikkaan ja vaihtaa kaksi pulloa, niin kädet on täynnä töitä. Koska menin selkeästi sekaisin energialaskuissani, niin seuraavalla kerralla mulla on paremmat ohjeet mukanani. Ja omia geelejä niin paljon, ettei tarvi edes varmuudeksi ottaa ylimääräistä huoltopisteeltä. Maku oli eri, niin siksi otin pari kertaa ja vastaavat omat jäi sit taskuun.

Tää kiteyttää meidän reissun hyvin. :D Mies pomppaa kuvaushetkellä eteen ja takana maiseman pilaa lakaisinlakaisinkone.
Tää kiteyttää meidän reissun hyvin. 😀 Mies pomppaa kuvaushetkellä eteen ja takana maiseman pilaa lakaisinlakaisinkone. Siksi siinä ns. virallisessa kuvassa (Ennakkofiiliksiä Frankfurtista -postauksessa) mua niin naurattikin. 😉

Niitä omia eväitä juoksussa ei tarvi kantaa, mutta maha pitää totuttaa järjestäjän geelimerkkiin. Mulla oli mukana pari geeliä ja suolatabletteja taskussa, ja pystyikin kivasti vaihtamaan geelimakua välillä. Huoltajilla oli mehua, sipsiä, suklaata ja leipää. Mutta kahta jälkimmäistä en ottanut, enkä voinu ottaa järjestäjiltäkään suolatikkuja ja kakkuja keliakian takia. Vain banaania ja appelsiinia. Pyörässä mukana olleesta sämpylästä otin neljä haukkua ja heitin sen sitten pois.

Palautusjuoma Street wear -pussiin, koska proteiinia ei paljon saatavilla ole ja mulle muutenkin keliakikkona huonosti syötävää.

Frankfurtissa on sydämenmuotoinen järvi!
Frankfurtissa on sydämenmuotoinen järvi!

Fiilikset nyt? Palautuminen on lähteny käyntiin ihan kivasti. Pariin päivään ei ruoka maistunu, ei kulkaa ees karkit. Mutta keskiviikkona oli jo nälkäkin, ja sain ruokaa uppoamaan. Varpaista kun kynnet lähtee, niin eivät oo enää niin kipeet. Arvatkaa mitä tänään tein? Pistin neulalla molempien kynsien alle, huh hei! Mutta rakot puhkes, ja eiköhän ne kynnet siitä pian rapise pois ja sitten lakataan ihoa, että näyttäis olevan vielä kynnet. 😛 😀 Pohkeissa vähän jumia. Mutta yllättävän hyvät reidet ovat, ja valmentajan kanssa juteltiinkin, että maraton ei oo ollut niin kuluttava lihaksille kuin se normaalisti olisi ollu. Kurkku on ollu vähän kipeä, kuuma ilma teki tehtävänsä. Ainakin toivon niin, etten saanu lentokoneesta mitään pöpöä. Tänään ensimmäinen päivä, kun kurkku on parempi.

Yksi maaliintullut kilpailija on kuollut jälkeenpäin sairaalassa. Hirveetä! Kyse on kuitenkin vaan harrastuksesta. Ne, jotka ovat olleet MM-kisoissa Hawajilla, sanoivat, että Frankfurtissa olosuhteet oli kovemmat. Luultavasti kaikkien aikojen kovin keskeytysprosentti 34,5 kertoo myös kovuudesta. Mun sarjassa oli 77, joista 7 ei startannut. 54 tuli maaliin ja 16 puolestaan ei. Sanna kävi silloin lauantaina juoksees sen 7km, ja kertoi vasta kotimatkalla, että oli valvonu kisaa edeltävän yön. Oli ihan kauhuissaan ja huolissaan siitä mitä mulla on edessä ja aatteli, etten ikinä voi selvitä tuosta matkasta tuossa kuumuudessa.

Nää ihanat rajat seuraa mua koko ens treenitalven. :D Tää kuva otettu maanantaina, nyt ne on ihan tummat ja rumat.
Nää ihanat rajat seuraa mua koko ens treenitalven. 😀 Tää kuva otettu maanantaina, nyt ne on ihan tummat ja rumat.

Ensin aattelin, että en kehtaa kirjoittaa tätä blogiin, mutta myönnänpä typeryyteni ja kirjoitan. 😛 Oon tietenkin todella tyytyväinen maaliinpääsystä ja tavoitteeni saavuttamisesta noissa olosuhteissa, joissa joka kolmas keskeytti. Mutta jotain jäi kuitenkin hampaankoloon, kun siihen maratoniinkin meni niin kauan aikaa. Tottahan jokaiseen lajiin kuumuus vaikutti, mutta eniten juoksuun. Märkäpukukielto vaikutti siis uintiin, ja pyöräilyn tokalla kierroksella kuumuus nousi koviin lukemiin. Tiedän, että kroppa kiehui, enkä olisi päässyt yhtään lujempaa, mutta ihmismieli on jännä. Siksi tässä onkin surffailtu ja katteltu, että mihis sitten.. 😀

Valkku kertoi mulle eilen mun kysyessä laskelmoidut ironmanin osuuksien ajat, jotka heitti roskiin kuumuuden takia. Olisi siis alunperinkin kertonu ne vasta kisan jälkeen, että mihin arvioi mun menon osuvan, kun tavoite oli tietenkin maaliinpääsy alun alkaen. No olihan mulla tämmösenä numerofriikkinä omat lasketut ajat.. Mun ja Kaitsun arvioiden ero oli viisi minuuttia!! 😀 Omien laskelmien mukaan mulla olis ilman ongelmia menny viis minsaa kauemmin kuin valmentajan laskelmien mukaan.

Reilun viikon päästä on Finntriathlon Joroinen ja mikä sää siellä. Sinne on nyt luvattu +17, ja mä en oo viivalla!! Viime vuonna oli kymmenen astetta enemmän ja se oli tuskaa. Joo, tähän 20 astetta ja se on oikeesti kuuma, en enää valita ikinä 28 asteesta. 😀 Uskokaa tai älkää, mutta mä jopa mietin, että voisinko startata. 😀 No okei, ei sitten. 😀 Koska mä niin rakastan hellettä, niin mun kisassa on sitten taas 30 astetta. 😉

Tiistaina heti uusi paita päälle.
Tiistaina heti uusi paita päälle.

Laitoin nimeni eilen Turku Triathlon Weekendin puolimatkalle, siihen on 5 viikkoa! 🙂 Meinaan sitten mennä Aurajokeen uimaan. 😀 Oikeestihan se vesi on todettu uimakelpoiseksi, eli siellä sitten edestakainen lenkki tehdään. Eli kun tästä alan olla palautunu, niin pääsee taas treenaamaan.

Päivän aktiivisuusprosentti 1389!! :D Ironmanissa kului 7500 kaloria.
Päivän aktiivisuusprosentti 1389!! 😀 Ironmanissa mulla kului 7500 kaloria.
Ninni

18 vastausta artikkeliin “Onko elämää ironmanin jälkeen?”

  1. Oma huolto on virallisesti muuten kielletty Ironmanissa, myös juoksuosuudella. Urheilijan seuraaminen pyörällä ja valmentaminen kisan aikana on myös kiellettyä. Jos taistelee kärkisijoista ja Hawain paikoista, ei diskauksen riskiä voi ottaa. Frankfurtissa olosuhteet sallivat tämän ja oli järjestäjistä varmasti hyväkin asia että kisaajista huolehdittiin kaikin tavoin, mutta esim. pro-sarjassa ei voi ottaa mitään virallisten huoltojen ulkopuolelta

    • Kysyttiin muuten tätä omahuoltoasiaa ennen kisaa infosta, ja sanoivat, että siihen on sallittu yksi kohta reitillä ja sitä käytettiin. Toisella puolella kanaalia ei sitten huollettu, kun ei ollu lupaa. 😉 Vaikka varmaan nyt olosuhteet oli sellaiset, ettei tällaista tavallista olis diskattu, vaikka ylimääräistä olis huollettukin.

  2. Hah, otsikko kuulostaa jotenkin kammottavalta. Mutta onneksi sulla varmasti on elämää Ironmanin jälkeen ettei siitä tartte huolestua. =) Mukava että oot hyvässä kunnossa.

    • En ehkä aatellu sitä niin dramaattisesti, miltä se ehkä nyt sitten kuulostaakin. 😀 Onneksi elämää on tosiaan harrastuksen ympärilläkin. 😉

  3. Mä menin joulukuussa Thaimaassa pedikyyriin kun maraton oli irrottanu multa pari varpaankynttä. Kävi sääliksi sitä kosmetologia, kun se tuskasteli todella pitkään miten se saa piirrettyä kauniit kynnen kuvat siihen tilalle 😀 Yritin selittää että olin maratonilla, mutta musta tuntuu ettei se ymmärtäny 😀

    Oliko sulla polar ranteessa vai pyörässä pyöräilyn ajan ja minkälainen lataussysteemi siinä on? Saisko sellaista kannettavaa lataustikkua (gigantti ainakin myy sitä nimellä varavirtalähde) teipattua pyörän runkoon johdon kanssa niin että Polarin saisi pyöräilyn ajaksi lataukseen helposti? Ei siis tietty onnistu jos se on ranteessa 🙂

    • Hah, tuo oli paha. 😀 Se on kumma miten niitä kynsiä voi irtoilla. 😉

      Polar on ranteessa koko ajan. Siinä saa sitä GPS:n tarkkuutta pienennettyä, ettei tsekkaa niin usein. Nyt mulla on se tarkin, ja se vie akkua eniten. Se varmaan auttais.

  4. Olipas hurja aktiivisuusprosentti 😀 Mukavaa, että palautuminen sujuu hyvin!

    • En oo koskaan ennemmin saanu 700 rikki. Nyt tätä ei kyllä varmaan enää koskaan rikota. 😀

  5. Huamenta vaan. Se ainakin unohtui, että toi Turun kisa on varmasti hieno ja olisin ittekin siihen halunnut, mutta ei pysty kun on muuta. Ehkä ensi vuonna jos sopivasti sattuu.

    Tosi hyvin on käynyt ilmi, että et pidä lämpimästä ja siitä on tullut mieleen, että ajattelitko sitä kun ilmoittauduit Frankfurtin kisaan joka oli keskellä kesää heinäkuussa, et oo siitä mitään ainakaan tainnut kirjoittaa? Että olisiko siellä voinut olla sopiva vaikka olisi ollut normaali kesäkeli? Lämpimässä on kaamee juosta, erityisesti viime vuonna Joroisissa mulla oli tukalaa, mutta silti mää toivon aina, että olis tosi lämmin. No, ei niin lämmin kun sulla oli Frankfurtissa, mutta lämmin saa mulle olla.

    Aiotko jatkaa valmennuksessa?

    • Uskon kans, että Turun kisa on hieno. Toinen vaihtoehto oli Tahko, mutta valittin nyt tämän. 🙂

      Normaalistihan siellä on 20-25 astetta, ei siellä oo ikinä vielä ollu noin kuuma. Nyt osui helleviikon kuumimmat päivät kisaviikonloppuun. Maanantaina oli heti taas 29, ja nyt taas 23 astetta. Mutta tottahan siellä viime vuonna oli 30, ja sekin mahdollisuus oli, niin kuin Suomessakin, jos helleaalto osuu kohdalla. 🙂 Eli kolmekymppiin olin kyllä henkisesti varautunu, vaikka toivoin normikeliä eli alle 25. Tämmöstä en osannu aaatellakaan. 😀

      Joo, kyllä mä jatkan. 🙂

  6. Olen kerennyt kertyneiden ikävuosieni aikana kokea monenlaista tunnetta harrastuksieni vuoksi. Se, jos mikä kasvattaa eniten; sitkeyttä, suhteellisuudentajua ,epäonnistumisia, oman suorituksen yli-ja aliarvioimista…Olen alkanut armahtaa itseäni (kuulostaako vähän hurjalta?).
    Elämä tuo, ja vie tullessaan odottamattomia asioita. Jokaisella hetkellä on tarkoituksensa. Niinpä, minulle harrastukseni tulisi tuottaa hyvää mieltä, terveyttä, sosiaalista elämää, ja kaikkea extraa siinä ohessa.
    Joroinen on minullakin edessä. Voi, jospa tietäisit, kuinka huonosti olen valmistautunut siihen? On ollut kaikenlaisia muuttuvia tekijöitä, ja silloin kun olisi pitänyt harjoitella, olenkin rättiväsyneenä levännyt. Syitä, ja selityksiä… Jo viime vuonna päätin, etten enää osallistu pidemmille matkoille, pikakisat ex tempore, ajattelin! Laji koukuttaa, ja vie mennessään;) Mennään kisa mukavuusalueella. Annan itselleni luvan siihen!

    • Aina täytyy muista kuitenkin, että harrastus on vaan harrastus ja aika monta asiaa elämässä menee sen edelle. 🙂

      Ehdottomasti vaan mukavuusalueella ja nautit päivästä ja ihmisistä! <3 Tsemppiä Marketta! Ehkä törmätään, mä lähden Joroisille kannustusjoukkoihin. 🙂

  7. Mä jäin jumiin muutamaan asiaan tässä kirjoituksessa. Ensinnäkin siihen, että mietit jo seuraavaa ironmania. Ihanaa, saan taas seurata valmistautumistasi pitkään kisaan, jes! Toiseksi mietin vähän samaa kuin Jaanaba, eli kannattaisko sun valita seuraavaksi kisaksi jokin enemmän alku- tai loppukesällä oleva? Säitä ei pysty koskaan ennustamaan niin pitkälle, mutta ehkä suurempi mahdollisuus on vähemmälle helteelle, jos ei valitse keskikesän kisaa. Toisaalta, onhan se kivaa kisata, jos vesi ainakin on uintikelpoista, mitä se hyvin harvoin alkukesällä on. Ja ehtii saada avovesiuinteja enemmän, jos ei kisaa alkukesällä. Ehkä osaat valmentajan kanssa miettiä näitä ilman, että mä täällä ohjeistan. 🙂 🙂 Sit mä jäin jumiin tuohon sun Ironman-hupparikuvaan. Kuva kertoo kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi paljon. Se on nyt siinä, sä teit sen! Ihan tavallinen perheenäiti pystyi ja pystyy siihen, kovassakin kelissä. Susta on tullut kyllä iso triathlonidoli mulle tässä ajassa, mitä olen blogiasi seurannut. Fanitan kaikkia tavallisia ihmisiä, jotka ylittää itsensä, mutta kuitenkin elää myös tavallista arkea, sitä mitä useimmat meistä kuitenkin tekevät. Ja ymmärtävät, että harrastus on harrastus. Iso peukku sulle siitä!

    En ole koskaan juossut ilman varpaankynttä, ilman puolikasta varpaankynttä kuitenkin. Kuinka juokseminen ja kenkien käyttö ylipäänsä ja kilpaileminen sujuu ilman kynsiä? Meneekö iho rikki ja onko se ihan tuskaa vai ihan normaalia? Eli siis pystytkö kisailemaan viiden viikon päästä, kun kynnet on miten sattuu? 🙂

    • Onkin puhuttu, että ens vuonna ironman olisi elokuussa, jolloin ehtisi kesän aikana saamaan enemmän pyöräkilsoja alle. 🙂 Mutta toisaalta sää voi olla mikä vaan, vaikkei olisikaan keskikesällä. Kuten Suomestakin nyt huomaa.

      Kyllä, jokainen pystyy halutessaan! Pitää vaan muistaa ottaa huomioon taustat ja mahdollisuudet, kun suunnittelee ja toteuttaa treenejä. Nainen, jolla on pieniä lapsia, tai nainen, jolla on isommat lapset tai nainen, jolla ei ole lapsia, ovat kaikki ”eri asemassa” ja se pitää muistaa huomioida treenatessa. Itseltäkään ei voi vaatia liian suuria, vaan realistisuus kehiin. 🙂

      Kun kynnet lähtee, niin ei ne varpaat kipeet oo. Uusi kynsi kasvaa pikkuhiljaa. Ainut, että kynsipöytä paksunee ja normaaleja kynsiä ei enää tuu. Mutta kilpailla pystyy. Jos vaivaa, niin teipataan!

  8. Sitten, kun saat kristallipallon tilattua jostain verkkokaupasta ja osaat ennustaa sopivan sään ensikesän kisoihin, niin kilauta nyt ihmeessä kaverille! 😀

    • Jep, sen teen! 😀 Valitten sen, missä on sellanen sää, mitä nyt on luvattu Joroisille. Tai vois olla vaikka pari astetta viileenpääkin, ei haittais. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta