Stormin teräsmieskisa

Aamusta kohti Sastamalaa tyttöjen kanssa. Vaikka oltiin ajoissa kisapaikalla, niin lopulta kuitenkin tuli kiire. 😀 Kun ei seuraa kelloa ja juttelee vaan kaikkien tuttujen kanssa, niin lopulta näin käy! Puolijuoksua lähtöpaikalle ja 50m uinti. Siinä lämmittely. 😀

Aluksi suunnittelemani peesin kadotin jo heti alkuun, ja kiersin vähän liikaa ulkokautta. Reitti oli noin 400m, joka uitiin paikasta A paikkaan B. Laiturin nokassa oleva hyppytorni kierrettiin ja senkin uin liian kaukaa, kun en uskaltanu uida ihan vierestä. Siinä menikin muuten sisäkautta yks mies ohi. Vedestä noustiin laiturille rappusia pitkin, palautettiin käytetty numeroitu uimalakki järjestäjälle, jonka perusteella he saivat uintiajat ylös, ja siitä sit vaihtopaikalle. Kaitsu huusi mulle, että oon ensimmäinen nainen vedestä ylös. Oho, tällaista ei oo ennen tapahtunutkaan! 🙂

Uinti n. 400m: 6:45 (keskisyke 165). Järjestäjän aika maissa 6:57.
T1 vaihto 1:15

Kuva: Kari Moisio
Kuva: Kari Moisio

Kisassa ei ollut peesikieltoa, ja yritin vaihtaa niin nopeesti kuin pystyn, että pääsen Vesan ja Arton peesiin. Mutta en ehtiny, Vesa karkas kilsan hiekkatiellä liian kauas. Arto tais mennä jo ennemmin. Sitä paitsi oon mä ennenkin miesten peesistä tippunu, joten todennäköisesti en siinä olis pysyny nytkään. 😉

Pyöräreitin eka ja vipa kilsa oli tosiaan hiekkatietä, ja siinä sai olla varovainen. Kahden kilsan kohdilla ajoin ekan miehen kiinni, joka jäi roikkumaan peesiin. 3,5 kilsan kohdilla meni eka mies ohi, treenitiimin JP ja en ees yrittäny mukaan. Kympin kohdalla takana roikkunu mies sanoi, että voi vetää välillä. Seuraavat kolme kilsaa syke tippui ja aattelin, että ihan hyvä tässä kohtaa. Ei paukuta maksimilla koko aikaa. Sitten lopulta tuli kaksi miestä ohi, joiden perään lähdin. Ja heidän peesissä tulin neljä kilsaa. Miehet vetivät vuorotellen ja mä roikuin kolmantena. Peurakin tuli tielle ja hetken mietin, että pitääköhän jarruttaa. Mutta kun olimme tarpeeksi lähellä, niin hyppäsi takaisin metsään. Hiekkatien alkaessa kiitin miehiä! Pyörävaihdossa tekemäni tavoite saavutettu, ei menny yksikään nainen ohi! 😉 Syke- ja vauhtikäyrissä on huomattava ero siinä oonko peesissä vai en. Parasta vauhtiahan pääsisi vuorotellen peesaten lyhyitä vetoja tehden.

Kuva: Kari Moisio
Kuva: Kari Moisio

Pyörä 18km, 32:40, 33.1km/h, keskisyke 178, maksimisyke 187. (Testattu VO2max 176 –>)
T2 vaihto 0:25

Pyörän ajoin maksimilla ja mietinkin, että mitenköhän juoksu kulkee.. Se on mulle muutenkin aina näissä jutuissa se hankalin osuus. Aika usein ajan pyörän liian lujaa. 😀 Tosin näin lyhyillä matkoilla on vaan mentävä maksimilla, ei oo vaihtoehtoja. Paitsi hyvässä peesissä ois voinu säästelläkin vähän.

Heti juoksun alussa huomasin, että pohje vaivaa niin vähän, ettei tuu häirittemään juoksua. Tunsin, mutta ei häiritse. Oliko kinesioteipillä vaikutusta vai oliko vain hyvin lämmitetty pyöräilyssä? Luultavasti jälkimmäinen.

Kuva: Maija
Kuva: Maija. Hiivitään..

En ollu kauaa juossut, kun ohi painoi nainen sellaista vauhtia, etten ikinä pysty sellaseen ees ilman mitään lajeja alle. 😀 Kuulemma juoksija oli hän, Jonna. Kolme kierrosta juostiin hiekkatietä, jossa välillä nurmikkopohjaakin. Apilat napsui alla. Yksi kierros oli kaksi kilsaa.

Teippasin ennen uintia isovarpaiden kynnet varpaisiin kiinni ja hyvin teippi pysyi uidessa ja juoksu varpaiden puolesta ok. Vauhtia olisin vähän toivonu lisää, mutta ei sitä tuon enempää eilen löytyny. Toisen sijan sain pidettyä, mutta jos juoksu olisi ollut pitempi, niin takaa oltaisiin tultu. 17 naista oli yhteensä.

Juoksu 6km, 32:25, 5:21min/km, keskisyke 182, maksimisyke 189. (Anakynnys 183)

Vain voittajat kukitettiin, mutta mä sain kukan miesten 50 sarjan voittajalta Markulta. :)
Vain voittajat kukitettiin, mutta mä sain kukan miesten 50 sarjan voittajalta! Kiitos Markku! 🙂

Viralliset tulokset löytyvät täältä. Oli oikein mukava kyläkisa! 🙂

Kisa oli samalla Aqua Plussan mestaruuskilpailu, ja siitä nappasin voiton. Aqua Plussan ykkösnimet puuttui ja monta muutakin naista, mutta eikös se niin oo, että kisa käydään paikalla olijoiden kesken. 😀 Kaitsu totesi palautumisen olevan hyvällä mallilla, kun anakynnyksen tietämillä oon pystyny painamaan. Hyvä näin! 🙂

Omat tytöt näkivät kisasta vain osan juoksusta, kävelivät vastaan vipalla kierroksella ja sitten vielä ohitin heidät. Muun ajan ne viettikin sitten kaverinsa kanssa kulkien. Ei paljon äitin jutut kiinnosta, jos voi valita äitin ja kaverin väliltä. 😉 Ihan loistavaa, että omat ja treenikavereiden lapset tulevat hyvin juttuun!

Loppuilta vietettiinkin sitten isolla porukalla mökillä! Kiitos Maija ja perhe, ja kaikki muut paikalla olleet!! 🙂

Ei ollu Stormin kisassa ihan niin paljon porukkaa kuin täällä. Mä oon yksi sinilakkisista. 🙂

Tänään vettä on tullukin sitten täällä ja vissiin ympäri Suomen ihan kivasti. Illasta vähän sade laantui ja maastopyörä alle, Sanna kaveriksi ja menoksi. Kunnon seikkailu jossain uusilla poluilla, ei yhtään tiedetty missä ollaan. 😀 Kun lopulta päästiin tielle ja tultu asfalttia pitkin reilu kilsa, niin totesin metsäkoneen jäljen nähtyäni, että tuohon se toinen pätkä olis varmaan tultu. Sanna totesi, että ei muuten tosiaan mennä kattomaan oliko se! Mutta 15 sekunttia myöhemmin kuului jo, että tuossahan menee ihan hyvännäköinen polku. Sinne! 😀

3,5 tuntia tuli ajeltua siellä täällä! Ja huomenna saa aloittaakin sitten jo ihan oikean kunnon treeniviikon! 🙂 Jee!!

Ninni

6 vastausta artikkeliin “Stormin teräsmieskisa”

  1. Onnea Ninni! Palautuminen näyttää olevan hyvässä pisteessä! Että nuo kaksi ensimmäistä kisakuvaa ovat ihania! Yksi kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Värit, tilanteet kohdillaan. Kynnetkin viimeisen päälle laitettu, ihanaa .Hyvät säät sinne!

    • Kiitos Marketta!! Hyviä kuvia kyllä Kari oli ottanu. 🙂 Kynsien väriä ei oltu kyllä aateltu ollenkaan kisa kannalta, mutta pitää sitten Turkuun laittaa. 😀

  2. Voi kyynel, kun mua harmittaa, etten ehtinyt mökiltä tarpeeksi nopeasti kotiin, jotta olisin päässyt kannustamaan Stormin kisaan. Se oli mulla sen päivän tavoite, mutta ei, oli pakko huutaa kannustushuutoja vain ajatuksen tasolla. Olis ollut kiva tulla nykäisemään hihasta ja onnitella henkilökohtaisesti Ironmanista. Hyvin on palautuminen onnistunut, kun kisa meni noin hyvin, onnea!

    • No olispa ollu kiva nähdä! Mutta ehkä kuitenkin pian taas jossain! 🙂 Kankaanpäässä melkein pitäis nähdä vuoden kunniaksi. 😀 Kiitos Katri!

    • Kyllä, Kankaanpäähän taas puolimaralle! Mulla on kyllä aikomus, tuu säkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta