Tahkoa, painoa ja tyhjää hallia

Viikon tekstit tulee jälleen tässä samassa. Muka kiireistä on ollu arki, kun se viime viikolla palasi työn ja koulun merkeissä.

Muutos100:sta ensin vähän. On ollu ihanaa saada tää herkkukierre katki, mutta kyllähän sitä taas on muutaman päivän jälkeen tehny herkkuja mieli. Yhtään ei helpota se, että kotona on leivottu mutakakusta synttärikakkuun, kavereiden syödessä hampurilaisia ja karkkia sekä itse kaupassa karkkihyllyjen ohi kulkiessa.

Keväällä paino oli sen 66, ennen ironmania 67 ja kuukausi ironmanin jälkeen reilut 68. No kun oon vaan löhönny treenin ollessa vähissä ja syöny paljon, ja lopulta jopa Muutos100:n edeltävänä viikonloppuna tuli syötyä normaalia enemmän, niin oli paino sitten viime maanantaina sellaset kivat 70.3. Niin tietty siis kiloa, ei ironman 70.3. Hah! 😀 Muutaman päivän kun söi normaalisti ja vähän vähemmän hiilareita kuin normaalisti kalorien silti ollessa lähellä 2000, vaikka päivät todella kevyitä onkin, niin johan alkoi suurin turvotus häviämään. Tänään puntari näytti 67.9 eli ne vlopun kerätyt nesteet ja hiilariturvotus on lähteny.

Nämä on skipattu viikon aikana, ja lisäksi miehen synttärikakku.
Nämä on skipattu viikon aikana, ja lisäksi miehen synttärikakku.
Päivällistä, välipalaa, iltapalaa, aamupalaa.. Lounasta työpaikan ruokalasta ohjeiden mukaan.
Mm. päivällistä, välipalaa, iltapalaa, aamupalaa.. Lounaan syön työpaikan ruokalassa ohjeiden mukaan.

Painon haluaisin sinne 63-65 kilon tasolle, missä olin 2013 keväälläkin. Eli muutama kilo tämän kevään lukemista siis pois. Joku kuitenkin miettii pituutta, niin sitä on 166 senttiä. Mutta katotaan mikä fiilis missäkin kohtaa ja sen mukaan sitten mennään. Ja onhan tässä ens kesään ja kisakauteen vielä pitkä aika. 🙂

Tällä viikolla saa taas miettiä syömisiä, kun on firman juhlaa ja hotelliyöpymistä, mutta eiköhän nekin klaarata jotenkin. Tahkolle mä otin omat eväät, tosin lounaalla kävin buffetissa syömässä hyvin. Tahtoo aina olla kisa- ja kannustuspäivien jälkeen pää kipeä. Huono syöminen ja juominen luultavasti syy. Nyt pidin siitä huolen, mutta silti päätä vähän kotimatkalla illalla särki.

Sitten siihen viikonlopun Tahkon reissuun. 🙂 Lähdin perjantaina kohti Tahkoa, koska siellä oli kiinnostunut pyöränostaja ja hyppäsin allaolevassa kuvassa olevien naisten matkaan. Olis kiva nähdä tuttuja kisaajia mm. täysmatkalla. Niitä matkoja kun ei Suomessa montaa oo, ja se on aina vähän erilainen tapahtuma kuin lyhyemmät matkat.

Pyörän kanssa jouduin ikävä kyllä tulla takaisin kotiin, mikä vähän harmitti. Eli myynnissä siis edelleen. Mietin jopa, että laitanko lopulta kuitenkin vaihtoehdoksi normivanteilla myyntiin ja Zippit sitten erikseen. Mavic Cosmic Elite vanteet löytyisi ja niihin uudet pinkit Vittoria Rubino Pro renkaat.

Ei ollu mikään lämmin päivä! 24 astetta vähemmän muuten kuin Frankfurtissa. Suomalaiselle oikein hyvät olosuhteet, vaikka vähän tuulikin. 🙂
Täysmatkan startti, 225 ihmistä lähti pitkään päivään.
Miesten puolimatkan startti.
Jaanabahan se siinä vilkuttaa.

Päivä oli täynnä onnistuneita suorituksia!! 🙂 Oli hienoa olla kannustamassa ja tsekkaamassa nuo Finntriathlon Tahkon maisemat, jos joskus ite siellä kisailee.

Sunnuntaina puolestaan oli Seinäjoella oikein hieno kesäpäivä, 23 astetta lämmintä. Mitä se tarkoittaa uimahallissa? Tyhjää!!! 🙂 Oma rata, jee!! Aikamoista treeniluksusta! 😉

Mukavaa viikkoa! 🙂

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Tahkoa, painoa ja tyhjää hallia”

  1. Suo nyt anteeksi, mutta tuo 70.3 painona kuulostais juuri teemaan sopivalta. 😀
    Kivoja kuvia Tahkolta. Välittyy hienosti se, että se on luultavasti yksi kauneimmista reiteistä Suomessa.
    Minä kyllä kavahdan noita mäkiä ja taidan pysytellä lakeuksilla. 😉

    • Joo, on montakin hyvää painolukemaa, mihin vois tähdätä. 😀 Lakeuksilla on harmi vaan aika vähän kisoja. 😉

  2. Peukku itsekurille! 🙂 Painonhallinta ja -pudotus on ihan hemmetin helppoa kaikille niille, joilla on rautainen itsekuri ja mieletön palo hommaan. Mulla ei aina ole. Tavallisena työarkena mun on helpompi noudattaa tiukempaa ruokavaliota kuin viikonloppuisin ja lomilla. Mikä ihme siinä on, että sen oman kehon hyvän olon, joka tulee terveellisestä ruokailusta ja ateriarytmistä unohtaa niin nopeasti, kun tulee viikonloppu? Sitten taas alkuviikosta, kun työt alkaa, täytyy seistä tuumailemassa vaatehuoneessaan, että mitähän tänään laittais päälle, kun niin turvottaa. 🙂 Viikon puolenvälin paikkeilla alkaa taas helpottaa turvotuksen osalta, kun osaa syödä, kunnes taas tulee viikonloppu ja rytmi katoaa ja jokunen herkkukin solahtaa kurkusta alas… Voi äh.

    Mulla on muuten teoria tuohon isojen kisojen jälkeiseen turpoamiseen, mukailen teoriassani erästä itseäni fiksumpaa, olikohan Patrik Borg vai Mikael Fogelholm. Toinen heistä vertasi liian vähillä kaloreilla ja väärällä tavalla laihduttamista hengityksen pidättämiseen. Jos syö pitkään kenties jopa liian kevyesti ja sitten palaa normaaliin, elimistö oikein ahmii itseensä kaiken ravinnon ja ihminen yleensä lihoo nopeassa tahdissa takaisin entisiin mittoihinsa ja ylikin. Jos saman kääntää hengittämiseen, niin yritäppä hengittää jonkin aikaa vaan ihan pienesti ja pinnallisesti, hetken päästä haukot happea sisuksiisi ihan hulluna. Saman voi ajatella tässä urheilussa ja erityisesti pitkissä ja vaativissa kestävyyssuorituksissa. Treenaat, lepäät ja treenaat, syöt hyvin ja kaikki sisääsi kiskomasi energia menee käyttöön. Sit höllätään, kun kisat on ohi, eikä treeni jatkukaan samanlaisena, eikä elimistö käy muutenkaan enää samanlaisilla kierroksilla, kun jännitys on poissa. Elimistön palautuminen vaatii ravintoa ja lepoa ja tottakai elimistö silloin kerää kaiken itseensä ja niin toisaalta pitääkin. Harva osaa tämän niin hienosti, että kroppa ei yhtään turpoisi. Kroppa turpoaa takuulla vähän siitä riippuen, minkä verran menee normiruuan lisäksi muita herkkuja. Nesteet ja rasva lisääntyy.

    Näin mullekin kävi viime vuoden puolimaran jälkeen. Olkapään paska tilanne vaikutti mielialaan, kun alkoi vahvasti näyttää siltä, että uimaan en pysty ja kesän tri-kisoista saan vain haaveilla. En pystynyt aina polkemaan edes trainerilla, kun olkapää ei tykännyt ajoasennosta. En saanut koko talvena/keväänä tehtyä tarpeeksi kovia treenejä, siis sellaisia, mistä mä tykkään ja missä saa kunnolla revitellä ja rääkätä itseään. Piti antaa lepoa yläkropalle ja treenata salillakin vain jalkoja. No, siihenkin kyllästyy aika nopeasti siihen yksitoikkoiseen jalkatreeniin. Ajattelin vielä talvella/keväällä, että juoksen jonkun puolimaran keväällä tai alkukesällä, mutta hyvin nopeasti kävi itselleni selväksi, etten todellakaan ole puolimarakunnossa. Juoksukilsoja tuli liian vähän ja keho paisui. Otti päähän, masensi, v*tutti. Välillä treenasin hyvin ja kovalla intensiteetillä, mutta aina kuitenkin vain puoli kroppaa, koska se yläpuoli puuttui pelistä. Keskityin lähinnä vain mieheni treenien tukemiseen ja teidän toisten kisailijoiden seuraamiseen. Nyt kesän loppupuolella olo tuntuu jo niin turpealta, että ällöttää. PAKKO tehdä tälle olotilalle jotain ja parantaa niin ruokavaliota kuin treenejäkin. Enkä mä enää puhu edes, että pitäis ja olis tehtävä, vaan pitää ja on tehtävä, tehdään ja teen. Ihan selvästi kuitenkin tarvitsisin tähän myös valmentajan tukea. Tai jos teen mun vanhojen ohjeiden mukaan, kuten juuri nyt teen, niin tarvitsen ainakin jonkun, jolle olen tilivelvollinen. Oma peilikuva ei riitä olemaan se joku.

    Kankaanpään puolimaran ilmoittautuminen on ihan vaan klikkauksen päässä. Jalkapohja on vähän kiukutellu, mutta taidan silti klikata itseni ilmoittautuneiden joukkoon. 🙂 Jospa siitäkin saa sitten tarpeeksi motivaatiota kiristelyyn. Näillä kiloilla ja turpealla ololla en halua lähtöviivalle. Ja hei, ei munkaan kohdalla puhuta kovin monesta kilosta, mutta se onkin tää olotila, joka tökkii…

    Tuli romaani, kun piti purkautua. Sori. 🙂

  3. Ihana purkaus, kiitos siitä!! 🙂 Noh, itsekuria on välillä ja välillä ei. Tältä viikolta on tästäkin nyt kokemusta. Vanhat tavat tunnesyöjästä menkkoja edeltäviin hiilarihimoihin vaan välillä ottavat otteen. :/ Ei oo tääkään nainen rautaa. Ja ihan samalla tavalla mulle käy kuin sulle, kai se on sitten tiettyjen naisten ongelma. Musta tuntuu, että miehille tää kaikki on paljon yksinkertaisempaa. Tietenkään ei voi yleistää, mutta ne joista mulla on kokemusta, niin hyvin yksinkertaista näyttää olevan. Mutta toki on lisäksi varmasti luonnekysymyskin.

    Tsemppiä, toivottavasti Kankaanpäässä olotila on hyvä. Ja se ei tosiaan vaadi kuin 2-3 kiloa, niin fiilis on paljon parempi! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta