Mummozumbaa ja sumua

Joku juttu on uinnissa nyt napsahtunu jakeluun. Vaatii tosin jatkuvaa ajatusta ja miettimistä, kun ui. Muuten vanha tapa palaa taas. Kyseessä on tahdistus, tai nyt siis siitä poisoppiminen. Melkein on toinen käsi ysikympin kulmassa, kun toinen tulee veteen. Ja se on mulle hyvin se. 🙂

Tahdistus on ollu mun ongelma, toinen on rauhalliset yksinuinnit. Tarvin enemmän kanssauimareita tai valmentajaa altaalle mukaan. Mulla ainakin on käyny joka lajissa niin, että mitä parempi kunto, niin sen helpommin treeni jää sinne PK1:lle. Jos taas aattelee vuosia taaksepäin, niin en mä ees pystyny juoksemaan peruskestävyys ykkösen tasolla. Aina syke oli vähintään pk2-aerK.

Nyt taitaa olla uinnissa vähän sama, helposti vaan kelailen yksin menemään. Joskus oli uintiohjelmassa kakkosta eli ei hitainta vauhtia muttei täysiäkään, vaan siltä väliltä. Huomasin jossain vaiheessa, että syke on 120. Ettei tää tosiaan oo mitään kakkosta!!!

Nyt kun yritän saada tekniikkaa muutettua, ja Kaitsun silmän alle ei ole mahdollisuutta ihan koko ajan, niin oon taas Sonjan kanssa käyny muutaman kerran uimassa. Ois ihanne uida ees kerran viikossa treeni, jossa joku tarkkailee mun vauhtia ja tekniikkaa. Joka toinen viikko ajatus on siis ollu käydä Ylöjärvellä, niin joka toinen viikko vois Sonja tsekkailla uintia. Kaks viikkoa on nimittäin pitkä aika, jos tekniikka alkaa mennä huonoon suuntaan.

Kolme viikkoa sitten uin satkun, vinstan ja kaksvitosen ajat. Satasen uin kovaa aikaan 1:47. Eilen uin Sonjan kanssa 6x100m II-vauhtia ja päälle 2x100m III (kaikki putkeen 30s palautuksella). Uin kakkoset aikaan 1:50-1:51 ja kolmoset 1:44 ja 1:43. Eli kyllähän tuo kertoo, että jotain uinnissa on menny parempaan suuntaan. 🙂 Keväällä uinti kulki, kesällä ei mihinkään ja nyt taas tuntuu jo paremmalta. Olin kyllä iloinen eilen myös noista ajoista niin siitä, että sain pitkästä aikaa uinnissakin sykkeitä koholleen.

Pakko kertoa tyttöjen kommentti vesijuoksuradasta.. Näkivät yhden vanhemman vesijuoksijan tulevan pukuhuoneeseen, niin kysyivät multa, että voisivatko uida siinä missä oli mummozumba? Mä aattelin, että siellä oli ollu joku vesijumppa ja kerroin, että siinä 7-8 radalla voi uida. Kävikin ilmi, että tarkoittivat mummozumballa vesijuoksua ja rataa 1. 😀

Sain kutsun Blog Awards Finland -gaalaan! Gaala on 2.10. ja on kutsuvierastilaisuus. Ois hieno lähteä! Täytyy vaan miettiä, että miten reissusta selviytyisi mahdollisimman halvalla.. Kaksi yötä hotellissa ei juuri nyt houkuta ihan älyttömästi.

Huomenna saan vihdoin pyöräni! Maanantaina pyörä kiekkoineen valmistui, ja huomenna se sitten vaihtaa omistajaa. Itse pyörä on käytetty, kiekot uudet. Siitä lisää tällä viikolla. 🙂

Saa nähdä missä kunnossa kädet huomenna on, tuleeko uinnista mitään. 😀 Olin tänään työkavereiden kanssa Le Tuuri Parc -köysiseikkailupuistossa, ja tuli vedettyä jokainen rata läpi. Viimeinen sporttirata tuntuu vähän kropassa. 😀 Mutta tästä lisää myöhemmin kuvien kera.

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Mummozumbaa ja sumua”

  1. Hei, hienoa, että uinti alkaa sujumaan! On kyllä ihanat sumuiset kuvat, noista oikein aistii hiljaisuuden ja rauhallisuuden.

    • Oli muuten pitkälle päivään sumuista, ja ihmisiä sunnuntaiaamuna vähän liikenteessä. 🙂

  2. Jos tarviit yöpaikkaa Hesassa, niin mun luo voi kyllä tulla sohvalle nukkumaan. Oon tosin vähän menossa perjantai-iltana, mutta voin kyllä antaa avaimen, että pääset sisään. Pistä tarvittaessa mailia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta