Ajatuksia bloggaamisesta

Oon kirjoittanut blogia 4,5 vuotta. Tähän on mahtunut kaikenlaista, ja en todellakaan oo lukenu alkupään kirjoituksia. Ihan varmasti jotkut ajatukset ovat muuttuneet matkan varrella. Silti välillä on hienoa, että pystyy tarkistamaan jonkun asian vuoden – kahden takaa.

Yleensä oon kirjoittanut kahden – kolmen päivän välein. Nyt syksyllä on tuntunut, ettei oo ollu mitään annettavaa. Ketä kiinnostaa mun yksinäiset uinnit ja maastopyöräilyt. Siksi kirjoittaminen on venähtäny jopa viikkoon. En pohjusta nyt mitään lopettamista, en siis sillä tätä bloggausta kirjoita. Vaan yleensä vain pohdin asioita. Kirjoittamista jatkan. 🙂

Mä haluaisin antaa enemmän, mitä pystyn. Haluaisin kirjoittaa tarkemmin arjesta, parisuhteesta, millaisia fiiliksiä lapsen saama kehitysvammadiagnoosi aiheuttaa… Asioita on paljon, mitkä eivät liity triathloniin, mutta muhun ja tähän arkeen, ja samalla treenaamiseen. Joku voisi saada niistä itelleen tsemppiä.

Monesti oon kirjoittanut pitkät tekstit, mutta ne on jääny julkaisematta. Pelkkä kirjoittaminen helpottaa, mun on helpompi ilmaista omat fiilikseni kirjoittamalla. Mutta syy miksi en voi avautua liikaa on siinä, että nämä eivät koske pelkästään vain mua. Vaan mun miestä ja lapsia myös. Mä suojelen heitä. Niin paljon kuin haluaisin laittaa kuvia ja asioita lapsistakin tänne blogiin, niin en voi. Itse asiassa ensimmäinen blogini aihe meinasi olla poikani. Olisin kirjoittanut sitä nimettömänä ja kasvottomana, mutta olisin kirjoittanut kaikista taisteluista mitä erilaisen lapsen kanssa joutuu kokemaan. Ei siis lapsen kanssa, vaan hoitavien tahojen, kaupungin, kelan.. Kuinka monta kertaa oon laittanut miehen soittamaan, kun kukaan ei ota vakavasti itkevää äitiä. Herkkä ku oon ja paremmin lapseni tunnen kuin ulkopuoliset. Mutta homma lähti vuonna 2010 koira-aiheesta, urheilusta sitten vuotta myöhemmin.

Uudet lenkkarit, ekat New Balancet. Malli 890v5.
Uudet lenkkarit, ekat New Balancet. Malli 890v5.

Enhän mä voi sanoa, että kirjoitan blogia vain itselleni. On mielettömän upeaa, että joku esimerkiksi sanoo tai kirjoittaa, että mun blogi on innostanut häntäkin liikkumaan. Se on vaan niin mahtavaa! 🙂

17.10.2015: 1900m märkkäritesti, vinsta liikaa. Laskettu aika 1900m 32:58. Uusi ennätys! :)
17.10.2015: 1900m märkkäritesti, vinsta liikaa. Laskettu aika 1900m 32:58. Uusi ennätys! 🙂

Vaikka syksy on ollut hiljaisempaa aikaa mun osalta, niin Facebookissa Ninnin Energianurkkauksen lukijamäärä on kasvanut. On nyt jo yli 500. Kiitos teille! <3

Oon myös miettinyt, että millainen bloggaaja haluaisin olla. Tekisinkö tätä työkseni, jos siihen olisi mahdollisuus jne. Nythän en siis tienaa satunnaisia tuotetestauksia lukuunottamatta blogilla. No tosiasiahan on se, että triathlonaiheella ei pitkälle pötkitä. Enkä edes haluaisi kirjoittaa todella suosittua blogia. Nimittäin siinä on huonotkin puolensa, aika paljon sataa paskaa niskaan. Onneksi ite oon saanu nyt pitkään olla ilman mitään ilkeitä kommentteja!

Seinäjoelle tuli uusi kuntosali T2M, käytiin Jaanan kanssa tutustumassa avajaisissa.
Seinäjoelle tuli uusi kuntosali T2M, käytiin Jaanan kanssa tutustumassa avajaisissa.

Millainen bloggaustahti on hyvä? Moni bloggaaja päivittää blogiaan päivittäin, mutta mä en millään ehdi heidän mukaansa. En vaan ehdi lukemaan kaikkia postauksia. Siksi mulla on ollu ajatuksena se, etten ite päivitä joka päivä. Toki välillä tulee peräkkäisinä päivinäkin, kun on jotain tärkeää. 😀 Mutta unohtuuko blogi, kun kirjoittaa viikon välein? Jaksaako käydä enää ees kattomassa onko tullu uusia tekstejä? Vai onko seurantavälineet parantuneet? Ite ainakin seuraan facen ja bloglovinin kautta lukemiani blogeja. Vai onko päivitystahdilla ees mitään merkitystä?

Jaana sai kelkkakyydit! :)
Jaana sai kelkkakyydit! 🙂

Yritän nyt kuitenkin taas rustailla vähän useammin kuin kerran viikossa. 🙂

Ninni

15 vastausta artikkeliin “Ajatuksia bloggaamisesta”

  1. Moikka! En ole pitkään lukemut blogiasi, mutta mielestäni blogiasi on tosi kiva lukea ja tahti on juuri sopiva. Haluaisinkin kysyä erästä hyvin olennaista asiaa triathloniin liittyen. Minkälainen on hyvä pyörä aloittelevalle triathlon urheilijalle? Ja onko sinulla jptain suosituksia, esim mistä olet pyöräsi hankkinut? Toki pyöriin palaa herkästi rahaa, mutta löytyisikö mistään kohtuu hintaisia pyöriä?
    Ja hei tosi kivaa syksyä ja tsemppiä arkeen! 🙂

    • Hei Lili! 🙂 Pyöräasia on oikeastaan ikuinen kysymysmerkki. 😀 Millaiset tavoitteet sulla on? Haen tällä sitä, että onko parempi vaihtoehto maantiepyörä vai triathlonpyörä. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja maantiepyörällä on helpompi lähteä ekoja kertoja maantielle. Toiset on sitä mieltä, että ehdottomasti triathlonpyörä heti alkuun. Mä oon sitä mieltä, että maantipyörä. Sillä voi kisata joka matkalla, myös peesivapaissa kisoissa. 🙂 Mä oon ostanu kaikki pyöräni (1 maantie, 2 triathlon) käytettyinä, jokainen itse asiassa vielä joltain tutulta. (Ensimmäinen cyclocrossini tosin uutena.)

      Fillaritori on hyvä paikka bongata käytettyjä, mutta jos uutta etsit, niin sitten oikeastaan syksyn/kevään poistoja tsekkailemaan. Mitä lyhyempi ihminen on, niin sen vaikeampi on käytettyä pyörää löytää. Asiantuntevassa liikkeessä saa juuri oikeankokoisen pyörän itselleen. Pyörien hintahaitari on laaja, alle tonnista moneen tonniin.

    • Jep juuri noita kahta vaihtoehtoa olenkin punninnut. Kiitos tosi paljon, uskon että neuvoistasi on apua! 🙂

  2. Hei! Seuraan blogiasi viikottain. Eli minulle siellä on aina se yksi uusi kirjoitus. Eniten mua kiinnostaa maastopyöräily ja siitä lukisin mieluusti useammin. Olisi kiva tietää kuinka haastavissa maastoissa kulloinkin ajelet. Kuvat ja kalusto ym. sälä kiinnostaa tuosta aiheesta. Netissä on aika vähän naisten maastopyöräilystä. Toki luen muutkin kirjoitukset. Eikä minua haittaa ollenkaan vaikka et koko elämääsi sotke blogikirjoituksiin. Jatka vain samaan malliin kunhan lisäät juurikin tuota maastopyöräily aihetta 😉

    • Hei, kirjoitan ehdottomasti lisää maastopyöräilystä. 🙂 Nyt tietenkin on sateista ja märkää, ja sitä myötä liukkaampaa, niin ei tuu vaativampia mettäpätkiä ajettua. Pelkään kaatuvani pahasti. Ja kaluston haluaisin ehdottomasti päivittää, se olis sitten 29″ ja täysjousto. Mutta se on haave, ajelen tuolla pikku-Cubella toistaiseksi. Kun en maastossa kisaa, niin ei pysty vielä siihenkin panostaa, vaikka kovasti haluaisinkin! Se raha. 😉

  3. Moi! Itse seuraan jokaisen kirjoituksesi, itseäni kiinnostaa lapsiperheen arjen haasteiden sulattaminen työkiireineen treenaamiseen. Itselläkin myös kotona kolme lasta ja erityislapsi. Älä siis ihmeessä lopeta kirjoittamista, minua ainakin kiinnostaa ja innostaa kuulumisesi. 😄

    • Onhan se erilaista tuo treenaaminen perheellisen ja ainoastaan omaa arkea pyörittävän ihmisen välillä. No vielä enemmän itselläkin pitäisi vaan tulla sitä oman kehon kuuntelemista. Joskus tulee väkisin puurrettua treeni läpi, ja sit huomaa, ettei siitä ollut mitään hyötyä. 😀 Tsemppiä Maija! 🙂

  4. Nyt on munkin pakko kommentoida 🙂 Luen aina kaikki sun kirjoitukset, oli aihe mikä tahansa. Isot asiat kuten kauden päätavoitteet (Frankfurt ja Köpis) ja kaiken niihin liittyvän luen vähintään kahdesti. Seuraan myös fb aktiivisesti ja heittelen sinne peukaloita ja mini kommentteja.
    Sun jutuissa kiinnostaa kaikki 🙂 Aitous on parasta, mun mielestä sulle olisi kuulunut ”aidoin blogisti” pysti siinä gaalassa. Sulla on myös ihan huippu asenne treenaamiseen, siitä tykkään tosi paljon. Tietynlainen tinkimättömyys on ihailtavaa ja sellainen ihminen kiinnostaa aina. Sulla on myös huippuluokan valmentaja ja senkin takia kiinnostaa suuresti miten treenaat.
    Jos en ihan vääriin katsonut niin sua voisi ehkä päästä moikkaamaan Joroisilla 2016?? Se onpi tuleva mun eka puolimatka joten luvassa on omalta osaltani suuria tunteita ja todella komeat tuuletukset maalissa 😀
    Mä sain tsemppiä sun Tukholman maratonin rapsasta kun pidin mielessä sun tsemppausvinkkejä, älä lopeta juoksemista vaikka on kuinka vaikeaa. Niistä ajatuksista sain voimaa mun ekalla maratonilla 2015 syyskuussa Espoossa ja se meni läpi että pätkähti aikaan 5:17. En olisi ikinä uskonut että pääsen sen läpi koska olen aina vihannut juoksua ja vasta 1v sitä harjoitellut. Sun kirjoitus ja tsemppaus siis todistetusti auttaa lukijoita.
    Minusta nykyinen tahtisi blogata on juuri hyvä, koska blogisti ottaa oman tilanteensa ja muut prioriteetit hyvin huomioon.
    Joka päivä on liian usein, voi käydä niin että laatu häviää väkinäisyyteen. Mun mielestä viikkokin voi kulua jos ja kun sen jälkeen tuntuu että on kerrottavaa, kuten sulla on aina ollut 🙂 Hyvä kerrottava on tavallisia aidon ihmisen elämään liittyviä asioita, treenaamista, varusteita, arjen haasteita ja ajanhallintaa. Voi perheestäkin enemmän laittaa mutta ymmärrän ihan täysin tämän suojelun josta mainitsit. Se perhe on kuitenkin aina se kaikkein tärkein asia.
    Joten alä muuta mitään! 😀 Siis tässä blogissa, ainakaan kovin paljoa. Kuvat on hyviä ja niitä on riittävästi, teksti on aitoa ja sitä on sopivasti, kaikki on juuri hyvä näin. Aitous on parasta, se on ihan keskeinen syy miksi luen sun juttuja. Sen lisäksi tietenkin että olet hieno triatleetti ja asetat tavoitteet korkealle ja teet kovaa töitä niiden eteen, olet loistava esikuva mulle. Eli jatka samaan malliin
    PS. Toi peltoajelukuva on ihan huippu 😀 😀 on pistänyt mut hymyilemään jo monta kertaa

    • Ainiin ja vielä sen unohdin sanoa että sä vastaat aina kaikille!! 😀 Iiiiiiiihan huippua. Älä ikinä luovu siitä tavasta, ethän, kiitos kaunis 😉

    • Mä menin ihan sanattomaksi tästä kommentista! Luin tämän eilen aamupäivällä kännykän sähköpostista, ja tuli kyllä niin hyvä mieli! 🙂 Ja mainitsinkin yhdelle treenikaverille eilen kauden päättäjäisissä, kun hän blogistani kyseli, että vaikka mulla olisi vain yksi sunlainen lukija, joka saisi itsellensä tästä tsemppiä, intoa ja vinkkejä, niin se yksi ihminen pelkästään olisi syy blogin kirjoittamiseen. Kiitos Petri!

      Onnittelut maratoonarille! Meni muuten hyvin samaan aikaa kuin mun ensimmäinen maraton. 🙂 Ja kyllä, Joroisilla 2016 ollaan! Ilman muuta saa nypätä hihasta, jos näkee. Viime kesänäkin niin teki moni, ja oli kyllä kiva nähdä porukkaa ja saada kasvot nimien taakse. 🙂

      Ja vastaan ehdottomasti! 🙂 Jos joku näkee vaivan kommentin jättämiseen, niin mä kyllä vastaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta